Kerron sunnuntain kunniaksi tositarinan eräästä puolitutusta sveitsiläisestä, sanotaan häntä vaikka Mauriceksi. Itse asiassa Maurice ei osaa suomea, joten tuskinpa hänen yksityisyyttään loukkaa, vaikka paljastan, että se on hänen oikea nimensä.
Maurice lähti eräänä aamuna töihin ja suuntasi kohti juna-asemaa. Kymmenen minuutin matkan ratoksi hän pysähtyi ostamaan Le Matin-lehden - tarinamme päähenkilö on nimittäin laatutietoinen ja journalistisesti valveutunut lukija, jolle ilmaisjakelut eivät riitä.
Aamulehtien tilaaminen ei täälläkään keskieurooppalaiseen tapaan ole vallan tavallista, mutta toisaalta lähiöistä puuttuvat lehtikioskit, niinpä lehtiä myydään itsepalvelulaatikoissa, jollaisella Mauricekin asioi. Lehden saa otettua laatikosta aivan vapaasti, ja vain kunkin omatunto valvoo, että lippaaseen sujahtaa laatikon kyljessä ilmoitettu hinta.
Maurice seurasi laatikolle mennessään edellistä asiakasta, toista keski-ikäinen, töissäkäyvän näköistä miestä, joka nappasi lehden laatikosta maksamatta. Mikään niuho ei Mauricekaan ole, joten hän ei alkanut huudella perään, mutta sujautti itse maksulippaaseen kaksikymmentä sentiimiä. Voi sitä moraalisen yleemmyyden tunnetta, hän oli sentään maksanut noin kymmenesosan lehden hinnasta!
Kunnes... Joku tuli takaa ja kosketti olkapäätä: "Anteeksi, mutta taisitte jättää lehden maksamatta." Mauricen takana seisoi juuri äsken maksamatta jättänyt mies. Eikä auttanut väittää vastaan: miehellä oli todistuskappaleena kädessään kahdenkymmenen sentiimin kolikko, jolla Maurice oli yrittänyt päästä pälkähästä.
Kävi ilmi, että sveitsiläinen ystävämme oli langennut lehden valvojan ansaan. Keskustelussa paljastui myös, että valvojat naruttavat juuri näitä vajaasti maksavia asiakkaita juurikin niin, että tyhjentävät ensin kolikkolippaan voidakseen myöhemmin todistaa, ettei sinne ole maksettu täyttä hintaa.
Maurice maksoi viidenkymmenen frangin sakon ja onnitteli valvojaa ammattitaitoisesta työstä. Tarina ei kerro, kuinka kauan opetuksen teho kesti. Valvojien työ on kuitenkin ilmeisen tehokasta, sillä laatikot kököttävät paikoillaan ja maksujärjestelmä on sama ties miten monen vuosikymmenen takaa.
Fiksu mies tuo Maurice, ei menneet jauhot suuhun, vaikka kuinka kirpaisi. Mitä tuosta opimme: älä maksa yhdestä lehdestä koko kuukauden lehtien hintaa.
VastaaPoistaJep. Tässä voisi jo todeta, että tilaaminen olisi tullut halvemmaksi.
PoistaMUAH HA! Sanomalehtipoliisi!! Ihan uusi asia mulle, Suisse yllätti taas takavasemmalta. Terkkui Lausannesta; olen näitä mykkiä lukijoitasi.
VastaaPoistaGInger
Varovasti lehtien kanssa siellä Lausannessa, Ginger, eikös sinulla ollut kerran se vankila lähellä veroviranomaistenkin kanssa ;) (Vai sekoitanko jonkun toisen blogiin?)
PoistaMeitsi, tuo samainen suurrikollinen. Itsekin yllätyn näissä arjen haasteissa siitä, että olen edelleen vapaalla jalalla, vaikken ole vaivautunut opiksi ottamaan... Tsemiä työnhakuprosessiin!! Hyvä tulee!
VastaaPoista