Voi kamala, mistä kaikesta sitä itsensä yllättää!
Hyppäsin eilen lentoasemalla taksiin ja lähdimme suunnistamaan ystäväni asunnolle, avaimet piti poimia hänen ystävänsä asunnolta matkalta. Molemmat kerrostaloyhtiöt olivat noin taksiautoilijan kannalta hankalia, sillä rappuja oli paljon ja viitoitukset heikohkoja.
Siinä sitten tilataksin takapenkillä (miksi sellainen muuten osuu kohdalle aina, kun on matkassa yksin?) päähäni pälkähti, että miksi, voi miksi minulle piti juuri tänä iltana sattua kuljettaja, joka ei puhu kunnolla suomea. Itsesäälisenä märehdin, että oikean rapun etsintä kaatosateessa vieraalla asuinalueella olisi ollut hankalaa muutenkin.
Auts. Hiukan ilkeä ja kohtuuton ajatus keneltä tahansa, mutta ennen kaikkea joltakulta, joka keikkuu maailmalla puolikielisenä itsekin ja möksähtää, jos joku vastaa ranskan sijasta englanniksi.
Okei, olin väsynyt, lento oli ollut myöhässä ja ballerinat pilaantuneet vesisateesta, mutta silti: auts. Mikä asenne! Ei, en ole siitä erityisen ylpeä.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Hei, täällä toinen asennevammainen! :)
VastaaPoistaMinä en taas ole tottunut siihen, että joku ulkomaalaisen näköinen puhuu Suomessa paremaa suomea kuin minä. Näin tapahtui Helsinki-Vantaan lentokentällä viime kesänä, kun pyysin vuokra-autoa hakiessani selittämään sen pienen korealaisen auton laitteistoa. Fiksu nuori mies oli vietnamilaisen näköinen, ja asenteeni mielessäni puolipaniikki, ennen kuin hän suunsa avasi:"Pitäisikö tässä minun yrittää änkyttää jotakin huonolla englannintaidollani?" Onneksi puhuttelin ensin suomeksi. Nuori mies taisi sitten jälkeenpäin mielessään miettiä, että suhteellisen hyvää suomea se vanhempi rouva puhui.(Joo, niitä auton laitteistojen suomalaisia nimityksiä pitää kaivaa muistilokeroistaan.)
Se oli sitten se Murphyn laki , mikä päti matkallasi:"Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee myös pieleen."
Eikö olekin ihanaa, kun voi joka paikassa taas puhua ihan spontaanisti - ja ihmetellä, mitä uusia muotisanoja kaikki käyttävät. Koko ajan ja joka vuosi tulee uusia. Hupaisia ovat varsinkin uudet "suomalaistetut" englanninkieliset sanat.
Pidä hauskaa!
Lohdullista kuulla, että muiltakin löytyy sama asennevamma! Olen havainnut saman kuin sinä: on ihana kun voi spontaanisti puhua ja ymmärtää kaiken ponnisteluitta, mutta varsinkin joidenkin erityistilanteiden sanastot ovat hukassa. Ja miten kieli muuttuu!
Poista