Fonduenmakuista viikonloppua!

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä tuli sellainen olo, että olisipa pian talvi. Pääsisi laskemaan ja voisi syödä fondueta ilman, että pään päällä leijuu juustonhuuruinen turistin aura.

Viimeinen niitti tälle tuntemukselle oli kuitenkin eilinen vaelluslenkki La Curen kukkuloilla, Jura-vuoristossa aivan Ranskan rajan tuntumassa. Tiesin kyllä etukäteen, että reitillä on korkeuseroa yhteensä reilut 600 metriä, mutta en tiennyt, että suurin osa siitä on ensimmäisten neljän kilometrin aikana! Tuli ikävä sitä, että lasketellessa sentään pääsee hissillä ylös. (Huipulla hissiaseman kohdalla kävi ilmi, että kyseessä onkin laskettelurinne.)

Sveitsissä tosin alkaa virallisesti vasta syksy, syyspäivän tasausta kun käydään. Ihan selvä syksyn valokin on jo ilmassa, vai mitä?

Vaeltamista syksy ei haittaa, mutta viikon kuluttua vietetään lehmien vuoriltapaluujuhlaa. Ammut saavat päähänsä kukkaseppeleitä ja muuta söpöä ja ne marssitetaan juhlakulkueessa kylien läpi takaisin kotinavettoihin. Vuoristossa on siis sen jälkeen paljon tyhjempaa ja tylsempää. Jäävätköhän lampaat?

Lehmäfanina raportoisin mielelläni lehmäjuhlasta, mutta Suomen-matkan vuoksi en pääse paikalle. Ehkä kumisaappaatoman on muutenkin viisainta jäädä kotiin, sillä lehmänläjät istuvat aika huonosti kaupunkimittasuhteisiin. Suomen-matka luultavasti karkoittaa myös tuon olispa jo talvi -tunteen. Parasta siis syödä tänä viikonloppuna fondueta varastoon.