Olen paiskinut koko aamun työttömän töitä, siis selannut rekrysivuja, vältellyt alasvetovalikoita ja nauranut titteleille. (Mitä esimerkiksi tekee release manager? Vapauttaa muita palveluksesta vai ottaa jo rekryvaiheessa huomioon riskin, että saattaa kohta olla itsekin released?)
Olen havainnut omaksuneeni uuden oikeinkirjoitus-handicapin: kirjoitan englantiakin ranskan oikeinkirjoitus"säännöin", siis esimerkiksi address-sana päättyy hakemuksessani e:hen. Se olkoon osoitukseni siitä, miten sujuvasti taidan ranskaa.
Vakavimmaksi puutteekseni on yhden päivän empiirisen havainnoinnin perusteella paljastunut työkokemukseni tavallisuus. Geneven työmarkkinat ovat kovin polarisoituneet: toisaalta haetaan osaajia ihmisoikeustyöhön, jossa arvostetaan kenttäkokemusta. Mitä rajumpaa, sen parempaa. Siihen verrattuna palkkatyö aivan tavallisen, kuluttajille markkinoivan pörssiyhtiön palveluksessa on hieman pliisua.
Toisessa ääripäässä taas pitäisi olla kokemusta luksusesta (ja kuva pakollinen). No, tuota... Onhan minulla tuolla kaapissa Diorin hajuvesi, ja yksi helminauhakin löytyi, kun oikein pengoin. Riittäisikö se, herra Piaget? Veikkaan, että kannattaa ottaa Tissot ranteesta ennen hakemuskuvan näppäämistä.
Paras profiili lienee hakijalla, joka on valvonut luksusasiakkaiden ihmisoikeuksia.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti