Tunti ennen tilaisuuden alkua sisään pääsi parinkymmenen minuutin jonottamisen jälkeen.
Silloinkin jäljellä oli paikkoja vain sivuluentosalissa, jossa herra pääsihteeriä pääsi ihailemaan screenin välityksellä. Tämä on silti läheisin kosketus YK:hon, sillä aiemmin olen vain saanut heidän rekryosastoltaan we regret to inform you -alkuisia kirjeitä.
Näin tosin Ban Ki-moonin vilaukselta livenä kun poistuin auditoriosta, ja hän turvamiestensä kanssa omastaan. (Joudun käyttämään korealaismiehestä koko ajan koko nimeä, koska en ikinä onnistui muistamaan, oliko Aasiassa ensimmäinen nimi sukunimi vai etunimi vai olivatko molemmat kenties jompaakumpaa. Työlästä.)
Kuuntelin puheen simultaanitulkattuna ranskaksi ja lohduttauduin sillä, että ammattitulkiltakin meni välillä asioita ohi. Vielä riemullisempaa alhaiselle mielelleni oli huomata kysymys-vastaus-osiossa, että herra pääsihteeriltäkään ei vaadita täydellistä kielitaitoa. Sessiota vetänyt sveitsiläistoimittaja Darius Rochebin päättikin pyytää häneltä vastauksen yleisön sivuhuuteluun, jonka tulkki olikin jättänyt kääntämättä päätähden korvakuulokkeisiin - ja niin kävi ilmi, ettei Ban Ki-moon ollut ymmärtänyt kysymystä, vaikka puheestaan osan pitikin, ilmeisesti paperista lukien, ranskaksi.
Kuten kouluaikoinani sanottiin: Hullulla on halvat huvit - idiootilla ilmaiset.
YK pitää onneksi idiooteistakin huolta, sillä ilmaishuvit eivät pääty tähän: Palais des Nations avaa ovensa kaikelle kansalle lauantaina. Jos olette Genevessä ettekä pelkää väenpaljoutta, kirmaiskaa jonon perälle. Edellisiä avoimia ovia hyödynsi vuonna 2001 11 000 henkilöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti