Kaksi eitä ja kyllä

Sveitsiläiset piipahtivat uurnilla suorittamassa neljännesvuosittaisen äänestysurakkansa. Lopputulos: ei tupakoinnin kieltämiselle, ei eläkeläisten omistusasumisen tukemiselle ja lopulta kyllä nuorten musiikkikasvatuksen lisäämiselle.

On harvinaista, että aloite ylipäätään menee läpi, mutta musiikkikasvatuksen kannatus oli vieläpä harvinaisen yksimielinen: kaikki kantonit sanoivat aloitteelle kyllä. Vastahakoisimmassakin kantonissa, saksankielisessä Schwyzissä, joo-naisia ja -miehiä oli 56 prosenttia äänestäneistä. Kivan vihreää äänestyskarttaa voi ihailla esimerkiksi 20 minutesin sivuilla, jossa on äänestykselle oma teemasivu.

Tästä eteenpäin siis musiikkikoulutuksen osaa koulussa kasvatetaan ja musiikkiopintoihin pääsyä helpotetaan. Kantonit luovat myös vuoteen 2014 mennessä yhteiset tavoitteet sen suhteen, mitä koululaisten tulee musiikista oppia.

Ennen äänestystä hämmästeltiin, onko musiikki todella tärkeämpää kuin esimerkiksi monikielisen maan muiden äidinkielien tai vaikka historian opettaminen. Nettikeskusteluissa tuloksen julkistamisen jälkeen äänessä ovat myös urheilutuntien lisäämisen kannattajat, jotka saavat vastaansa kulttuurin suosijat. Pikaisen lukukierroksen jälkeen voin todeta, että ehkä myös äidinkielen tunteja olisi ollut syytä lisätä, ainakin oikeinkirjoituksen osalta...

Suuri osa Sveitsistä ei tänäänkään kajauttanut ääntään kuuluviin, sillä äänestysprosentti keikkui 42:n ja 43:n välillä. Systeemiä on kritisoitu myös siitä, että parhaiten äänensä saavat kuuluviin ne, joilla on eniten rahaa tehdä lobbaustyötä (ja paras mainostoimisto). Alhaisen äänestysprosentin ansiosta tehokas strateginen ase on myös se, että ylipäätään saa joukkonsa liikkeelle.

Mielikuvatyötä tehdään huolella jo ennen kuin aloitteet päätyvät äänestykseen, mikä näkyy muun muassa äänestysten nimeämisessä. Tupakointialoitetta kutsuttiin "passiiviselta tupakoinnilta suojaamiseksi" (protection contre le tabagisme passif) ja asumisen veroaloitetta "eläkkeellä asumisen turvaamiseksi" (sécurité du logement à la retraite). Niistä on helppo päätellä lain tavoite, mutta tietysti niillä yritetään ennen kaikkea vaikuttaa tunteisiin ja sitä kautta mielikuviin.

Samoin toimivat esimerkiksi asioiden hyväksi perustetut internetsivut. Muuan tupakkalain vastustajaryhmä edisti asiaansa saitilla restons-raisonnables.ch, siis "pysytään kohtuullisina".

Vaalitarkkailijanne Geneven laidalta pitää yhteiskunnallisen analyysinsa kohtuullisena ja lopettaa valispekuloinnin tältä erää tähän. Todetaan nyt lopuksi kuitenkin vielä, että aiempi syväanalyysini tupakkaäänestyksen tuloksesta ei mennyt aivan nappiin, koska Geneveä lukuunottamatta kaikki Länsi-Sveitsin ranskankieliset kantonit hylkäsivät idean, vieläpä varsin jyrkästi.

Salakapakoita nikotinisteille

Kolmen viikon päästä Sveitsissä äänestetään taas. Normaalisti äänestyksiä on noin neljä kertaa vuodessa, mitä nyt välillä jotkin henkilövaalit saattavat sotkea asiakeskeistä rytmiä. Yleensä samaan äänestyspäivään on kuitenkin tungettu useampia aloitteita ja mahdolliset henkilövaalit vielä päälle.

Yksi tämän kierroksen teemoista on passiivinen tupakointi, jolta aloitteleen tekijät haluavat kansalaisia suojata. Jos aloite menee läpi (yhdeksän kymmenestä hylätään äänestyksessä), tupakointi kielletään käytännössä kaikista sisätiloista, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Nykyisellään sauhuttelu on kielletty ravintoloissa, mutta lakimuutos toisi kiellon myös esimerkiksi toimistorakennuksiin.

Räikeästi kärjistettynä vasemmisto ja vihreät tukevat aloitetta, kun taas oikeisto pitää toimia liioiteltuina ja haluaisi kiellon sijaan korostaa yksilön omaa vastuuta. Usein terveyden ja turvallisuudenkin kannalta tärkeät aloitteet kaatuvat siihen, että valtaosa kannattaa yksilön vapautta ja vastuuta yhteisten sääntöjen ja pakkojen sijaan. Juuri sillä perusteella esimerkiksi pyöräilykypäräpakko kaatui viime keväänä.

Jos asetelma pitää vaalipäivänä, äänestävät ranskankieliset kantonit ja Baselin kantoni "vasemmalta" ja muut saksankieliset kantonit "oikealta". 23.9. nähdään, miten oikeaan tämä poliittinen analyysi osuu.

Baselilaiset ovat tosin jo keksineet oman kikkansa kiertää nykyistäkin kieltoa. Fümoar-klubin jäsenet maksavat kymmenen frangin vuosimaksun ja siten lunastavat sisäänpääsyn kerhon ravintoloin ja kahviloihin, joissa saa tupakoida. Kierto perustuu siihen, että koska paikat eivät ole auki kenelle tahansa, saavat kuppilat itse määrätä tupakoinnista.

 Klubin nettisaitti on kovin palvelualtis ja auttaa muun muassa löytämään lähimmän 177:stä savuisesta kuppilasta. Turisteille ja vakikäyttäjien vieraille on myös halvempi vaihtoehto, kolmen frangin kuukausikortti.

Uurnilla uurastettiin

Sveitsissä äänestettiin (vaihteeksi) eilen. Hesari (yli)tiivisti lopputuloksen näin: Sveitsiläiset eivät halua lisää lomaa.

Pikku-uutinen on todellinen yliyksinkertaistus (ovatko ulkomaanuutiset olleet aina näin simppeleitä, mutta minä en vain ole huomannut?) Suomalaisia Sveitsi-uutisia lukiessa tuntuu joskus, että maata kurkistellaan kummallisuuksien lasin läpi: poimitaan pikku hullunkurisuuksia, kuten tunturissa alasti kirmaavia turisteja tai kerran vuosisadassa järven rantaan jäätyviä autoja.

Silti Hesarin uutinen puhuu tottakin. Vaaleissa äänestetään välillä hyvin yksinkertaisista asioista. Eilisissä vaaleissa oli viisi aloitetta, joihin kansalaiset saivat sanoa kyllä tai ei. Näin kansalaisten on helppo ymmärtää, mihin he ottavat kantaa. Haluatko, että alppikylien loma-asuntojen rakentamista rajoitetaan luonnon ja kylien suojelemiseksi, silläkin uhalla, että turistivirrat hyytyvät? (Sveitsiläiset sanovat kyllä.) Tai suostutko siihen, että kirjojen hintoja säädellään kulttuurin monipuolisuuden turvaamiseksi, vaikka se rajoittaa vapaata kilpailua? (Sveitsiläiset sanovat ei.)

Jokunen viikko sitten muutama kunta Neuchâtelin ja Juran kantoneiden rajalla sai itse päättää, haluavatko ne siirtyä kantonista toiseen. Olisikohan tässä kuntakarttakohun runtelemalla Suomella jotain opittavaa?

Ei demokratian mallimaanakaan pidetty pikkuvaltio sentään kaikessa ole esimerkillinen: äänestysprosentti jäi joissakin aloitteissa jopa alle viidenkymmenen. Niin noloihin lukemiin ei Suomessa taideta vaipua kuin ehkä kirkollisvaalien aikaan.