tag:blogger.com,1999:blog-25493206843208185202024-03-13T13:38:24.411+01:00SamppanjapäivätNaistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden
kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.comBlogger243125tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-58457497860368464902013-09-20T10:32:00.000+02:002013-09-20T12:04:20.532+02:00Sveitsiläistä balettiaAsioita, jotka ovat universaaleja:<br />
<br />
Naisten pakkautuminen jumppatunnilla salin takariviin, vaikka osanottajia on niin vähän, ettei siihen eteen kuitenkaan tule ketään.<br />
<br />
Kömpelyyden tunne, kun näkee hytkymisentä peilistä pitkästä aikaa ja tajuaa, että tuolta näytän silloinkin, kun peilit eivät ole minua totuudesta muistuttamasta.<br />
<br />
Jumppaohjaajien tapa huijata osallistujia "vielä yksi, ja vielä yksi ja vielä yksi" -tyyppisillä sarjoilla. Ihan kuin takamuslihakset eivät siten huomaisi viittäkymmentä kertynyttä toistoa.<br />
<br />
Asioita, jotka eivät ole universaaleja (eivätkä edes yleis(länsi)eurooppalaisia):<br />
<br />
Jumppatrendien kehitys. Uuusimman trendin baletti-inspiroitu jumppa muistuttaa lähinnä kiinteytys/rasvanpolttovetkutusta, jota pidettiin yliopistoliikunnalla 2000-luvun alkupuolella (ja joka oli mennyt muodista jo silloin).<br />
<br />
Mutta jos treenaa samalla tavalla kuin kaksikymppisenä, saako kymmenen vuoden takaisen kroppansa takaisin?Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-68827445611324926562013-09-11T18:46:00.000+02:002013-09-11T18:46:00.118+02:00Salmonellamyrkytyksen uhri eli petite soirée genevoiseKarkasimme pari viikkoa sitten työkavereiden kanssa toimistosta geneveläisittäin aikaisin eli viiden aikaan (kun pomot kerran olivat siellä Ticinossaan). Pakkasimme työkaverin autoon kumiveneet, grillikamat ja suuntasimme Rhônelle, suorittamaan joka kesään kuuluvan geneveläisperinteen, <i>descente du Rhônen</i>.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-QOUqY506R6w/UiruCZGaanI/AAAAAAAACHA/9PTaYU6cvzg/s1600/IMG_0007.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-QOUqY506R6w/UiruCZGaanI/AAAAAAAACHA/9PTaYU6cvzg/s400/IMG_0007.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Jännitin etukäteen, vaikka reissun organisoinut kollegani vakuutteli, ettei se ole vaarallista. Saman tyypin mielestä auton takapenkillä voi hyvin matkustaa ilman turvavöitä, <i>koska vöiden käyttö ei ole pakollista</i>, joten suhtauduin hänen<i> ei-vaarallisuuteensa</i> varautuneesti.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Reissu oli kuitenkin oikein leppoisa, sillä virtausta ei ollut juurikaan ja loppupätkällä pääsimme oikein melomaan. Jos virran olisi antanut viedä, olisimme jossain Arven ja Rhônen risteyskohdassa vieläkin, veikkaan.</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-E5W9OEL3cB4/Uirt880zFHI/AAAAAAAACG0/Dxm63cOsCNw/s1600/IMG_0008.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://1.bp.blogspot.com/-E5W9OEL3cB4/Uirt880zFHI/AAAAAAAACG0/Dxm63cOsCNw/s400/IMG_0008.JPG" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div>
Ilta päättyi grillausiltamiin joen rannalla, minne työkaveri oli järjestänyt kanavartaita ja salaattia, juustoja, patonkia ja muuta naposteltavaa. Kanat kypsyivät pikkuisessakin grillissä ihan kivasti, joten otsikon salmonellamyrkytysvaara ei liity ainakaan suoraan näihin vartaisiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-YL3puohz-1Y/Uirt8-f-UcI/AAAAAAAACG4/5L655no4fzI/s1600/IMG_0001.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://2.bp.blogspot.com/-YL3puohz-1Y/Uirt8-f-UcI/AAAAAAAACG4/5L655no4fzI/s400/IMG_0001.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Terveellisyys voi joskus olla haitallista: Rouskuttelin tunnollisesti lihan rinnalla salaattia, ja kun sain lautaseni tyhjäksi, kävi ilmi, että kastike oli tehty broilereiden marinadista, joka luonnollisesti oli muhinut raakojen kananpalojen läheisyydessä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-UQWrFBRmi84/UiruFbZYD5I/AAAAAAAACHI/friOs3txsnI/s1600/IMG_0009.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-UQWrFBRmi84/UiruFbZYD5I/AAAAAAAACHI/friOs3txsnI/s400/IMG_0009.JPG" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div>
Lohduttelin itseäni tiedolla, että marinadimyrkyttäjä on läheisin työparini, joten jos sattuisin sairastumaan, hän joutuisi tekemään työni. Että edes jotain karmaa sentään.<br />
<br />
Sorruin taikauskoisuuteen vielä sen verran lisää, etten uskaltanut julkaista tätä tekstiä, ennen kuin salmonellan itämisaikaoli kulunut umpeen.</div>
Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-37368375188057605582013-09-07T11:09:00.000+02:002013-09-07T11:09:40.051+02:00AllekirjoittanutTiisasin haastepostauksessa jo melkein kuukausi sitten (mikä mahtava postaustahti!), että jokin unelma tai tavoite olisi täyttymässä. En vielä silloin halunnut pilata allekirjoittamattomia asioita toitottamalla niistä etukäteen, ja muutenkin uumoilin, että tästä uutisesta voisi syntyä pidempikin sepustus, joten katsoin parhaaksi odottaa.<br />
<br />
Kun lähes kaksi (!) vuotta sitten irtisanouduin työpaikastani Suomessa ja etsin sopivaa kielikurssia Genevestä, tavoitteeni oli oppia puhumaan sujuvaa ranskaa ja saada työpaikka Sveitsistä, kaikkein mieluiten ranskankielisestä yrityksestä.<br />
<br />
Kielitaito karttui, ensimmäinen työpaikka löytyi, ja tällä viikolla allekirjoitin viimein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tavoite saavutettu!<br />
<br />
Ja miten mieli silti rullaa aivan omia ratojaan: nakuttaa taustalla, että taas teit subjunktiivivirheen ja jätit partisiipin perfektin taivuttamatta, ja miten natiiviranskis-kollegan lauserakenteet ovat niin paljon sujuvampia! Miten palkka voisi olla parempi, vakuutusetukaan ei kuulu pakettiin, onko tämä tällainen työpaikka mistään kotoisin?<br />
<br />
Erityisesti iltapäivisin alkuillasta, junassa päivän jälkeen kotimatkalla istuessani maltan kuitenkin hetken huokaista. Junamatkaviihdykkeeksi hankittu kirja etenee vain kymmenen sivua päivässä, sillä Alpit vievät auringonlaskun aikaan työmatkalaisen huomion. Silloin, vartin junamatkan puolivälin tienoilla, se usein iskee tajuntaan: tämä on minun elämääni nyt, minä tein sen, sain mitä halusin. Että hetken tästä voisi nauttia, ennen kuin lähtee kiipeämään kohti seuraavia tavoitteita.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-21008823550873208552013-08-12T16:14:00.002+02:002013-08-12T16:14:32.268+02:00Haastavaa!Kaikki tunnollisuuteni ja organisoituneisuuteni valuu tätä nykyä työnantajan taskuun - ja vastaankin tähän <a href="http://salamanteri.net/georgia/" target="_blank">Luxemburgin-Jennin</a> haasteeseen kevyellä parin kuukauden viiveellä.<br />
<br />
<b>Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)</b><br />
<br />
Joo, siis ihan vähän vain juhannuksen jälkeen venyi. Milloinkas se taas olikaan? (Kalenteri esiin, ai niin, täkäläisessä kalenterissa ei ole juhannusta, <i>merde</i>.)<br />
<br />
Juhannus osui kesäkuun vierasruuhkamme aikoihin, joten olimme silloin Italiassa Lago Maggiorella vieraita viihdyttämässä.<br />
<br />
<b>Mikä on parasta kesässä?</b><br />
<br />
Se, että elämä tuntuu jotenkin helpommalta kuin muina vuodenaikoina. Ei tarvitse pukea takkia, ulkoilusäät ovat keskimäärin hyvät, iltaisin jaksaa olla aktiivinen ja ylläpitää sosiaalista elämää paremmin kuin talvella.<br />
<br />
<b>Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?</b><br />
<br />
Kahta ehkä hiukan ristiriitaista asiaa: työkuvioiden jatkoa ja tasaantumista mutta myös mahdollisuutta pitää lomaa. Eniten taidan odottaa sitä, että tottuisin tähän uuteen arkeen ja lamauttava väsymys väistyisi.<br />
<br />
<b>Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?</b><br />
<br />
Jos ei yllätyksiä tule vastaan, Maltalle syyskuun alussa. Toki viikonloppupiipahdus jonnekin lähiseuduille on aina mahdollinen. Zurichiin ja Lyoniin tekisi mieli.<br />
<br />
<b>Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?</b><br />
<br />
Parasta Sveitsiä minulle ovat maan länsiosien viininviljelyalueet ja Geneve-järven rantakaupungit. Suosittelen siis kiertomatkaa tällä alueella, joko autolla tai junalla. Jos viinitarhat ovat jo tuttuja tai jos vaikka onnekseen asuu niiden keskellä, voin suositella Ticinoa ja Locarnon aluetta, missä vuoristoliikunta, vesilajit ja pikkukaupungit odottavat uteliasta turistia.<br />
<br />
<b>Entä paras talvireissukohde?</b><br />
<br />
Tietysti joku alppikylä, mutta mikä... Zermattiin palaisin uudelleen, jos saisin superpalkankorotuksen. <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2013/02/keski-ikainen-90-luvulla.html" target="_blank">Grimentz</a> on hauska eskapismikohde mutta viikon hiihtoreissuun aika rajallinen. <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2012/11/matalakauden-merkki.html" target="_blank">Gstaadin aluekaan</a> ei ole paha, ja <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2012/03/hiihtokeskus-suksikammoisille.html" target="_blank">Grindelwald</a> on nappikohde, jos haluaa tehdä muutakin kuin laskea mäkeä. Kuten huomaatte, täydellisimmän alppikylän etsintä on vieläkin vähän kesken.<br />
<br />
<b>Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?</b><br />
<br />
Lapsuudessani meillä oli valkoinen Fiat, jonka rekisteritunnuksen muistan edelleen ulkoa ja jonka takakonttiin pakkasimme eräänä kesänä teltat ja reissasimme sukulaisissa oma majoitus mukana. Auton pienestä koosta huolimatta mukaan mahtui jopa patja vanhemmilleni. Tapahtuiko todella näin vai vääristääkö lapsen muisti asioita, kysyn itseltäni joka kerta, kun kohtaan vaikeuksia mahduttaa kahden hengen hiihtokamat kaupunkimaasturiin.<br />
<br />
<b>Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?</b><br />
<br />
Lapsuudenmuistojen aikatauluttaminen olisi varmaan helpompaa, jos minulla ja pikkusiskollani olisi pienempi ikäero. Nykyisellä kuuden vuoden erolla elämä jakautuu ennen ja jälkeen -aikaan. Mikään muu kiintopiste ei ilmeisesti ole ollut riittävän järisyttävä.<br />
<br />
<b>Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?</b><br />
<br />
Parhaiten muistan My Little Pony -tallin, jonka sain varmaan parhaassa poni-iässä. Mieleen on jäänyt myös Barbien ravintola, johon kuului pinkit kuohiviinilasit, haarukat ja kaikki. Imuri taisi syödä aika ison osan pikkuesinekiintiöstä ajan mittaan. Tai ehkä edellisessä vastauksessa mainittu pikkusisko, joka saattoi olla samaan aikaan imuri-iässä?<br />
<br />
<b>Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?</b><br />
<br />
Muistan joskus tehneeni listan, jossa oli top-viiteen listattu muun muassa lääkäri, hammaslääkäri ja eläinlääkäri. En ole mitään näistä, koska tuskin kestäisin lääkärinammatin arkea. Ryntään nimittäin hyperventiloimaan työpaikan vessaan joka kerta, kun lähetän meilin väärälle Pierrelle (toimistossa on kaksi), joten epäilen, etten ehkä kestäisi tehdä sen tyyppisiä valintoja kuin leikataanko tänään vai odotellaanko huomiseen.<br />
<br />
<b>Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?</b><br />
<br />
Tästä aiheesta on itse asiassa postaus luonnoskansiossa, joten lupaan vastata kysymykseen omassa postauksessaan piakkoin!<br />
<br />
Tämän parin kuukauden tuumaustauon aikana vastaavantyyppinen kysymyshaaste on kiertänyt aika lailla kaikissa lempiblogeissani, joten haastan nyt teidät lukijat muutamalla kysymyksellä. Kertokaa minulle, mistä te haluaisitte lukea! Enemmän yhteiskuntaa? Enemmän arkea? Valokuvia? Matkajuttuja?<br />
<br />
Päivän asu -kuvia, parhaat putiikit -listauksia tai muuta lifestyle-kamaa en lupaa, koska tyylitajuni on samaa luokkaa virheidensietokyvyn kanssa. Muuten lupaan olla ehdotuksillenne avoin.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-8594178532647995312013-08-09T12:26:00.000+02:002013-08-09T13:58:45.079+02:00Edistystä urallaNo ei tokikaan varsinaista ylenemistä eikä edes toivottavaa palkkakehitystä, mutta lukuisia muita edistysaskeleita.<br />
<br />
Valittelin muistaakseni joskus - joko blogissa tai ehkä se olikin jonkun toisen blogin kommenteissa - että vatsani on geneettisesti skandinaavinen ja vaatii sapuskaa viimeistään puoliltapäivin. Olen onnistunut opettamaan sisäelimeni tavoille ja ruokailu siirtyy sujuvasti jo puoli yhteen.<br />
<br />
Puhelimokat ehtivät jo vähentyä, kun uusi puhelinvaihteenhoitaja astui remmiin. Sitten pomot ottivat ja lähtivät kahdeksi viikoksi <i>etähommiin Ticinoon</i>. Puhelin- ja Skype-yhteys pätkivät parhaimmillaankin niin, etten erota edes, kumpi niistä on linjalla. Eihän niitä voi siirtää kollegallekaan eikä pyytää käyttämään meiliä, kun meillä on nähkääs jatkosopparineuvottelut kesken, ja pitäisi kai yrittää todistaa, että osaa edes nykyhommat, ennen kuin pyytää lisävastuita.<br />
<br />
Työttömyyttä on ikävä harvemmin kuin ennen, mutta kyllä lomankinuaminen muodostaa toki oleellisen osan edellä mainittuja jatkoneuvotteluita. Vaikka vatsani on oppinut Keski-Euroopan kellolle, pääni ei ole oppinut niukoille lomaviikoille.<br />
<br />
Mitähän tänne muuta? Tässä vielä tilinpäätös muinaisen loman to do -listasta:<br />
<br />
Kaikki syömisasiat tsekkaan hoidetuiksi. Matkalaukku lihoi pokkareiden ansiosta lähemmäs kaksi kiloa, ja maksoin uskollisesti pankkikortilla kaiken, minkä voin, huvipuistorannekkeen mukaan lukien.<br />
<br />
Hankaluuksia tuottivat ainoastaan käytöstavat. Saatoin vahingossa teititellä vanhoja ihmisiä, toivottelin holtittomasti mukavaa päivänjatkoa ja änkytin senttilitrakysymykselle (kaikesta saamastani preppaamisesta huolimatta).<br />
<br />
Listan ulkopuolelta<br />
1) Viittasin ihmisiin pronominilla "se", monikossa "nämä" tai "noi".<br />
2) Kävin kaupassa iltaseitsemän jälkeen.<br />
3) Ihmettelin edellistä tietysti kovaan ääneen, että kaikille tulisi varmasti selväksi, ettei "meillä Sveitsissä harrasteta tällaista".<br />
4) Ihmettelin myös jäätelöpallojen isoa kokoa: pieninkin pallo oli varmaan tupla siihen verrattuna, mihin olin tottunut.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-11382850412553193552013-07-05T13:44:00.000+02:002013-07-05T13:44:58.916+02:00Pääasiassa syöminen (eikun...)Seuraavan viikon aikana aion ainakin...<br />
<br />
1) Syödä mansikka-vaniljapehmiksen.<br />
2) Ja uusiaperunoita. Ja savulohta - ja kertoa kaikille, että Sveitsistä saa paikallisten mielestä hyvää savulohta, vaikkei täkäläisellä savulla ole mitään tekemistä oikean kanssa.<br />
3) Luonnollisena seurauksena kohdista 1 ja 2, lihoa vähintään kaksi kiloa.<br />
4) Maksaa pankkikortilla 1,50 euroa maksavan ostoksen.<br />
5) Lähteä edes kerran kaupasta / ravintolasta / kahvilasta huikkaamatta "Kiitosheimukavaapäivänjatkoa".<br />
6) Mennä huvipuistoon.<br />
7) Ostaa matkalaukuntäydeltä pokkareita.<br />
8) Sinutella myyjiä, ja itse asiassa aivan kaikkia.<br />
9) Tilata viiniä senttilitroina. (Voisiko joku kertoa, mikä eri vaihtoehdoista on <i>normaali</i> annos? Kiitti!)<br />
<br />
Lisäksi (ja pääasiassa) aion tietysti tavata kaikkia ihania, joita en ole nähnyt moneen kuukauteen. Lomalomaloma!Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-78132621706208344502013-06-13T12:46:00.000+02:002013-06-13T12:46:00.282+02:00Puhelu pitoon ja muut eloonjäämisvinkitOlen minäkin bloggari: pidän säädyttömän pitkiä taukoja, ja sitten vielä käytän suurimman osan tekstitilasta valittamiseen. Rakkaussuhteeni Sveitsiin on kuitenkin viime aikoina ollut kovilla, koska täällä on viimeiset kolme kuukautta satanut kuusi ja puoli päivää viikossa, ja loput ajasta byrokratia on potkinut alavatsaan oikein tosissaan.<br />
<br />
Työelämä taas... Ei tämä nyt sentään ihan "Paholainen pukeutuu Pradaan ole", mutta kyllä pirulaisella on vähintään Burberryn trenssi.<br />
<br />
Epäonnistumisista viisaana julkaisen selviytymisoppaani ensimmäisen osan: näin selviät puhelinkeskusteluista osaamatta ranskaa.<br />
<br />
1) Klassikkokeino on tietysti pyytää soittajaa "vielä vahvistamaan sama asia sähköpostilla". Viestistä opit muun muassa monta näppärää erikoissanaa, jotka helpottavat asian selvittelyä omien kollegoiden kanssa. Kirjallinen muoto saattaa ratkaista myös ääntämisongelmista syntyneet virheet. Ihmettelin juurikin, miksi kollega kertoi asiakkaan tilanneen "boucletten" (kihara, kiehkura). Meilistä selvisi, että kyse olikin ranskalaisittain äännetystä "bookletista", mikä toki kustannusalalla on huomattavasti kysytympi tuote kuin hiustenkiharrus.<br />
<br />
2) Kun puhelin soi, etkä ymmärrä kuka langalla on ja ketä hän yrittää tavoittaa, voit yrittää toki kerran (tai kaksi) kysellä lisätietoja. Jos et edelleenkään ymmärrä, laita tyyppi pitoon, pyörittele silmiäsi / selaa sisäistä puhelinluetteloa / päiviä Facebook-status, ja kun sopiva aika on kulunut, ota tyyppi pidosta ja sano, ettei kaivattu ihminen ollut paikalla. Ota viesti, josta hyvällä tsäkällä selviää, ketä yritettiin tavoittaa ja millä asialla. Huonolla tsäkällä selviää, että henkilö soitti alun perin aivan väärään numeroon, mutta eihän sitä enää voi sanoa.<br />
<br />
3) Jos ymmärrät edes puolet eli sen, kenelle puhelu pitäisi siirtää, siirrä ja yhdistä saman tien. Se on työkaverille kökköä, koska hän vastaa puheluun kuin se tulisi sinulta, mutta oikeasti linjoilla onkin asiakas. Siksi puhelun jälkeen kannattaa soittaa perään ja pahoitella, "Sorry kun yhdistin niin nopeasti, mutta oma linjani soi JUURI samaan aikaan ja panikoin, kun en tunne puhelinsysteemiä..."<br />
<br />
Luvassa vielä oppia ainakin sähköpostin käyttöön ja sosiaalisiin tilanteiisin, ehkä jossain vaiheessa jopa taisteluun byrokratiaa vastaan!Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-13648163465010960452013-06-11T14:28:00.000+02:002013-06-11T14:28:04.298+02:00Tapaluokka tehtävienjakoonMinussa on vissiin jotain vikaa, koska valitan <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2013/04/meilla-sanotaan-septante.html" target="_blank">jatkuvasti</a> siitä, että<a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2012/10/kyselykausi.html" target="_blank"> minulle esitetään kysymyksiä</a>.<br />
<br />
Viime aikojen kuuma peruna on ollut "Onko sveitsiläinen työkulttuuri erilainen kuin suomalainen?" Viestintämuodosta riippuen ynisen/raapustan/huokailen jotain sen suuntaista kuin ettei nyt niin kovasti ja vaikea sanoa, kun olen ollut tasan yhdessä yrityksessä ja sielläkin vasta kaksi kuukautta.<br />
<br />
Kun pengoin muistikuviani, tulihan niitä jotain hassuuksia mieleen. <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2013/05/idiootti-jo-puolitoista-vuotta.html" target="_blank">Assistenttien käyttämisestä puhelinlaskujen kasvattajana</a> kerroinkin jo.<br />
<br />
Eilen kuuntelin työparin valittelua, että kun on niin stressaava päivä, kiire ja menee ehkä pitkään. Vähän myöhemmin istuimme lounaalla<i> puolitoista tuntia</i>, eikä yhtään ollut stressiä eikä kiire (no pitkään sen maksilounaan jälkeen varmasti meni.) Tehokas työntekijä minussa hoitaisi mieluummin työt yhteen putkeen kuin pitkittäisi päivää lounastauon vuoksi - mutta kyllähän tauko rentouttaa mukavasti varsinkin pitkän päivän keskellä.<br />
<br />
Viime viikolla samainen työkaveri houkutteli minua terassilounaalle muun porukan kanssa.<br />
Minä: No kun otin eväät. (Niitähän ei voi jättää jääkaappiin ja syödä vaikka seuraavana päivänä, blogg. huom.)<br />
Työkaveri: Ota eväät mukaan!<br />
Minä: Voiko niin tehdä?<br />
Työkaveri: Totta kai, sitä paitsi me ollaan joka tapauksessa terassilla.<br />
Söinpä sitten kotitekoista lihapullaspagettia ravintolan terassilla.<br />
<br />
Enkä osaa sanoa, miksi juttuni liittyvät aina jotenkin ruokaan!<br />
<br />
Päivittäin huomaan, että haluaisin hoputtaa tehokkaina pidettyjä sveitsiläisiä: niin että tehdäänkö tässä vai suunnitellaanko vain? Olen alkanut epäillä, että ranskassa on jokin kielen vivahde, jonka avulla tehtävät jaetaan ja päätökset tehdään ja jota minä en vain kerta kaikkiaan huomaa.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-3837151518407117282013-06-09T09:20:00.000+02:002013-06-11T15:58:58.664+02:00Tarjoilija, kampasimpukallani on naamaTyösuhteeni kaksikuukautispäivän kunniaksi julkaisen vihdoin tämän ravintolapostauksen, jonka olin itse asiassa valmistellut jo ennen töiden alkamista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-5gr9MwdGEp8/UbQsPJFJ3JI/AAAAAAAACGQ/LwKY3bEgVRw/s1600/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://4.bp.blogspot.com/-5gr9MwdGEp8/UbQsPJFJ3JI/AAAAAAAACGQ/LwKY3bEgVRw/s400/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat4.jpg" width="268" /></a></div>
<br />
Juhlimme työsoppariani nimittäin Lausannen Tribeca-ravintolassa. Olen yrittänyt päästä sinne herkuttelemaan pari kertaa aiemminkin, mutta ensimmäinen yritys peruuntui Herra Täydellisen sairastumiseen, ja toisella kerralla emme ystäväni kanssa mahtuneet lounasaikaan sisään, koska lausannelaiset lapsiperheet olivat vallanneet kaikki jakkarat.<br />
<br />
Kun tilaisuus vihdoin kotti, uskollisena bloggarina sohin kameralla hiukan joka suuntaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-8x5jv9My5xQ/UbQsONx2kMI/AAAAAAAACF0/ZZS_J7aedug/s1600/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="268" src="http://1.bp.blogspot.com/-8x5jv9My5xQ/UbQsONx2kMI/AAAAAAAACF0/ZZS_J7aedug/s400/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat1.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Puoli kahdeksan -varaajat saivat nappailla aperitiivit tyhjässä salissa. Tilanne muuttui kahdeksan jälkeen.<br />
<br />
Harvoin olen nähnyt yhdessä ravintolassa samaan aikaan näin paljon eri asiakasryhmiä: nuoria pariskuntia, vanhoja pariskuntia, tyttö- ja poikakaveriporukoita, lapsiperheitä, juhlatilaisuutta viettäviä. Virkistävää! <br />
<br />
Jälkiruokalistan äärellä en miettinyt montakaan sekuntia, sillä tarjolla oli viiden crème brûléen setti. Vasemmalta oikealle basilika, nutella, kaneli, amaretto, mokka. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-gjBdfPhTqFw/UbQsOWcfymI/AAAAAAAACF4/GkQugJPivdM/s1600/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="268" src="http://3.bp.blogspot.com/-gjBdfPhTqFw/UbQsOWcfymI/AAAAAAAACF4/GkQugJPivdM/s400/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Kameran automatiikka tulkitsi kampasimpukka-risotto-pääruokani kasvoiksi. Maku oli kuitenkin epänaamava.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-pcsAHmBUFjA/UbQsO0l5i6I/AAAAAAAACGA/P6Lr4MXR96Y/s1600/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="http://3.bp.blogspot.com/-pcsAHmBUFjA/UbQsO0l5i6I/AAAAAAAACGA/P6Lr4MXR96Y/s400/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat3.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Kiitän alkuruokakonseptia: Perusannosten lisäksi tarjolla oli myös naposteltavia, joita tarjoillaan myös baarin puolella drinkkien kaveriksi. Kolmesta alkupalasta riitti kahdelle jaettavaksi, ja tuskin olisin ennen pääruokaa pyörtynyt, vaikka olisimme ottaneet vain kaksikin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-p59H4UBChPA/UbQsOGBnmTI/AAAAAAAACFw/3mQCzOislCk/s1600/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://1.bp.blogspot.com/-p59H4UBChPA/UbQsOGBnmTI/AAAAAAAACFw/3mQCzOislCk/s400/Siirrett%C3%A4v%C3%A4t+kuvat2.jpg" width="268" /></a></div>
Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-44773750672360482102013-05-31T19:16:00.000+02:002013-05-31T19:16:00.548+02:00Arjen luksustaTöihin junailu vetää kyllä sisäänsä sveitsiläiseen yhteiskuntaan aivan eri tavalla kuin kotona kököttäminen. Aamujunissa on hiljaista - jos joku rohkenee pölpöttää, se on aina englanninkielinen.<br />
<br />
Iltapäivisin sitten sveitsiläisetkin ovat virkistyneet niin, että kömpivät kuorestaan.<br />
<br />
Eräänä iltana asettauduin neljän istuimen ryhmään, jossa istui jo nuoripari. Joka maalasi, kerrankos tuota. Puolivälissä matkaa aloin epäillä, olisiko luovaa hulluutta ryyditetty kemiallisesti, sillä nuori mies tuijotti lyyrisesti ikkunasta ja tunnelmoi: "En ole koskaan ajatellut, että täällä on näin paljon puita. Näin lähellä kaupunkia, ja näin paljon puita." Well, runollinen sielu?<br />
<br />
Tänään istuin neljän ryhmään, jossa istui jo yksi mies. Hän oli varannut vastakkaisen paikan repullaan ja kaivoi eriin huurteisenkylmän Pol Kurger -pullon ja kaksi muovimukia. Puhelinrumba alkoi: "Missä olet? Tule toiseksiviimeisen vaunun ovesta sisään ja käänny vasemmalle." Juna nytkähti jo liikkeelle, puhelinverkko rakoili. "Nousitko varmasti oikeaan junaan?" Pelkäsin jo, etten koskaan saa nähdä, ketä mies odotti, hääpäivää juhlivaa vaimoa vai viikonlopun viettoon karannutta rakastajatarta?<br />
<br />
Deitti löysi perille ennen määräasemaani, mutta juhlimisen aihe ei aivan seljennyt. Tuskin kyseessä kuitenkaan rakastajatar oli, koska molemmilla oli sormukset. Tai jos olikin, niin olivatpa molemmat samassa elämäntilanteessa.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-81602323832207147812013-05-30T12:23:00.003+02:002013-05-30T14:15:53.367+02:00Idiootti jo puolitoista vuottaKun asuu ulkomailla, siihen tottuu. Turtuu. Välillä sille osaa nauraa, osaa asettaa sen mittaisuhteisiin, tunkea omaan lokeroonsa. Ja kyllä siihen väsyykin. Turhautuu.<br />
<br />
Tunteeseen, että on täysi idiootti. Että huolimatta yliopisto-opinnoista, työelämän saavutuksista ja koko paketista ei pysty vastaamaan puhelimeen takeltelematta.<br />
<br />
Kun aloitin sveitsiläisessä työelämässä, en tullut ajatelleeksi, että päivittäisen ranskanpuhumisen lisäksi...<br />
... joudun käyttämään ranskankielistä exceliä, jossa lihavointikaan ei ole ctrl+b vaan ctrl+g<br />
... kun tarkistuslasken toimiston kassaa, huomaan miettiväni, onko viisisenttinen maan pienin kolikko vai onko vielä pienempiäkin senttisiä<br />
... nelikielisessä maassa kotimainenkin yhteistyökumppani saattaa soittaa tai lähettää viestin kielellä, jota en osaakaan – tai vaikka oma yhteyshenkilöni puhuisikin ranskaa, ei hänen assistenttinsa, kollegansa tai yrityksen puhelinvaihteenhoitaja välttämättä puhukaan<br />
... edellisestä johtuen olen huomannut, että osaan jättää soittopyynnön ja luetella puhelinnumeroni myös kielillä, joita en tiennyt puhuvani.<br />
<br />
On sanottava, ettei geneveläinen työelämä ole ollenkaan niin hierarkkista tai vaikeaa kuin pelkäsin, mutta silti hiukan nauratti, kun eräänä päivänä vastasin yhteistyökumppanin puheluun. Ensin linjalla oli oma <i>téléphonistini</i>, joka ilmoitti, että nyt <i>monsieur</i> soittaa. Hän yhdisti minulle monsieur'n sihteerin, joka viimein päästi minut puhumaan monsieur'n kanssa.<br />
<br />
Tehottomuudella voi joskus olla merkittävä kansantaloudellinen vaikutus.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-10962586000158897262013-05-08T13:54:00.000+02:002013-05-13T16:09:27.077+02:00Toinen jalka sillalla<span style="line-height: 18px; text-align: justify;">Heissan taas, ja terveiset tauon takaa palanneelta!</span><br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Oikeastaan olen jo toinen jalka helatorstain sillalla eli arkipyhän avulla pidennetyllä viikonloppuvapaalla. Hektisten viikkojen jälkeen lasken tunteja TGV:n lähtöön.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Koska mitään omia ajatuksia on mahdoton muodostaa tämän hässäkän keskellä, viihdytän teitä vastaamaan <a href="http://tallinnapaivakirja.blogspot.ch/" target="_blank">Idan</a> haasteeseen.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>1. Mikä on ollut suurin (tai hauskin) kulttuurishokkisi nykyisessä kotimaassasi?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Hmm... Vietin ensimmäisen puolikkaan vuoteni Sveitsissä pääasiassa muiden ulkomaalaisten kanssa ranskankurssilla. Sitten menin muutamaksi viikoksi kesäyliopiston kurssille, jossa oli erityisesti saksankielisiä sveitsiläisiä, ja monikulttuurisen hässäkän jälkeen se kurinalaisuus jotenkin järkytti. Piti opetella viittamaan (ei onnistunut).</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>2. Kuinka muutit maahan, jossa nyt asut? Reppu selässä lentokoneella/laivalla, itse ajamalla tai muuttofirman avulla? </b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Hybriditekniikalla: ulkoistin pakkaamisen ja kuljettamisen muuttofirmalle ja lensin itse perässä - sopivasti niin, että muuttokurma oli ehditty purkaa, kun saavuin paikalle.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>3. Mikä on parasta maassa, jossa asut?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Upea luonto: toisella puolella viinitarhat ja Juran huiput, toisella puolella Genevejärvi ja Alpit. Nautin myös siitä, että kaikki on lähellä ja reissaaminen helppoa. Viikonloppumatkan aikana ehtii vaikka mihin!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>4. Entä mikä ikävintä?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Paikalliset ovat melko varautuneita, ja ulkomaalaisena jää helposti ulkopuolelle, jos ei itse tietoisesti tsemppaa. On helppoa elää vaikka vuosia ulkomaalaiskuplassa niin, että tapaa vain muita maahanmuuttajia ja puhuu pelkkää englantia. Myös byrokratiaan ja asioinnin hitauteen menee joskus hermo. Esimerkiksi vakuutusyhtiö lähettää aina kirjeen, ja lehtitilausasioissa ei voi asioida kuin paperikirjeellä tai faksilla.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>5. Oletko opiskellut tai muuten oppinut paikallista kieltä, entä kiinnostaako sen oppiminen sinua? </b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Ranskaa olen oppinut, mutta saksantaidon puutteisiin törmään varsinkin nyt työelämässä. En vain saa itseäni motivoitua opiskelemaan kieltä, jota en kuitenkaan päivittäin pääsisi käyttämään. Onneksi on englanti.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>6. Mikä on paras paikallinen herkku, jonka olemassaolosta et välttämättä aiemmin edes tiennyt?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Rivella ja Ovomaltine. Nyt kun tiedän, en enää takaisin pääse. Fonduesta toki tiesin, mutta racletteakin olen maistanut ekan kerran vasta muuton jälkeen.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>7. Onko uusiin ihmisiin tutustuminen (uudessa) kotimaassasi ollut helppoa?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">On ja ei. Toisiin ulkomaalaisiin tutustuu helposti, sveitsiläisiin vaikeammin. Tai ainakin hitaammin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>8. Mitä erityisesti kaipaat Suomesta?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Ystäviä ja perhettä, ja nyt työnteon aloittamisen jälkeen omalla äidinkielellä työskentelyn helppoutta. Sähköistä asiointia (joka ei siis tarkoita faksin lähettämistä eikä puhelimella soittamista, vaikka meneehän sähköä niihinkin).</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>9. Kerro jokin satunnainen fakta, hauska sattuma tai muu mielestäsi hauska/mielenkiintoinen juttu tämänhetkisestä kotimaastasi :)</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Sveitsi on valtiomuodoltaan valaliitto, siis eräänlainen liittovaltio.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>10. Mitä koet erityisesti oppineesi tai saaneesi lisää uudessa kotimaassasi?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Kokemuksia, avoimuutta, avarakatseisuutta sen suhteen, miten monella tavalla elämäänsä voi elää. Nämä tosin liittyvät enemmän ulkomailla asumiseen yleensä kuin juuri Sveitsiin.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;"><b>11. Jos sinulla on jokin harrastus, oletko kokenut sen jatkamisen helpoksi uudessa/nykyisessä kotimaassasi tai oletko ehkä aloittanut jonkun uuden harrastuksen?</b></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Lasketteluun ja patikointiin käytetyt tunnit ovat lisääntyneet huimasti, ja valokuvausharrastuskin on elpynyt. Golf sen sijaan on jäänyt, sillä täällä se on elitistisempi laji kuin Suomessa.</span><br />
<span style="line-height: 18px;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="line-height: 18px;">Uusiin kysymyksiin aika ei nyt riitä, mutta jos siellä lukijoissa on haasteidenkaipuisia, ottakaa ihmeessä Idan kysymykset ja jatkakaa niitä. </span></div>
<br />
<span style="font-family: inherit;">
</span>Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-88295648544285648292013-04-24T18:49:00.000+02:002013-04-24T18:49:00.430+02:00Meillä sanotaan septanteViime viikot ovat pitäneet sisällään paljon ensimmäisiä: ensimmäisen sukupuolispesifin tittelin, ensimmäisen mokan uudessa työssä, ensimmäisen rakon joka aiheutuu siitä, että kengät ovat jalassa ihan koko päivän, ensimmäisen kokemuksen siitä, kun ratuatieasemalla joutuu aamuruuhkassa jonottamaan rappusiin.<br />
<br />
Ei varmaan yllätä, että yksi isoimmista kompastuskivistä on kieli, kaikesta harjoittelusta huolimatta. Sveitsiläiset jakautuvat ulkomaanelävien kielimokien suhteen kahteen kategoriaan.<br />
<br />
Ensinnäkin ovat valistajat, joiden erityinen rakkaudenkohde on sveitsiläinen numerojärjestelmä. Heidät tunnistaa helposti: kun olet sanonut ison kymmenluvun väärin, otsa rypistyy ja etusormi nousee pystyyn.<br />
<br />
Pieni ulkomaalainen onkin ihan pulassa, kun ulkoaopetellut ranskankieliset "neljä-kaksikymmentä-kaksitoista" -tyyppiset lukemat eivät enää ole voimassa. Tilalla ovat hiukan yksinkertaisemmat <i>septante</i>, <i>huitante</i> ja <i>nonante</i>.<br />
<br />
Paitsi Genevessä, Ranskan ja Sveitsin rajaseuduilla, missä siirrytään kaiken epäloogisuuden huipentumaan: luetellaan joka toinen sveitsiläisittäin, joka toinen ranskalaisittain. On <i>septante</i>, <i>quatre-vingts</i>, <i>nonante</i>. Jos haluaa välttyä jatkuvalta numerovalistukselta, on pidettävä mielessä kaksi numerojärjestelmää ja jokaisen keskustelukumppanin kotimaa ja -kantoni.<br />
<br />
Onneksi numeronihilistit ovat vain yksi kielikoulukunta. Toisen filosofian voisi tiivistää työkaverini lausahdukseen: "Tämä on Geneve, ei täällä kukaan ole sveitsiläinen." Huhun mukaan tämän koulukunnan jäsenet pitävät pikkumokia vain söpöinä. Ryhmään kuuluvat tunnistaa siitä, että kun avaat suusi, he kysyvät seuraavaksi, mistä olet peräisin ja aloittavat sujuvan small talkin (lue: loputtoman kysymyslistan) Suomesta.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-13197948673229957062013-04-05T14:05:00.004+02:002013-04-05T14:05:58.265+02:00Nämä ovat hyvästitAamuille, jolloin voi päättää, jaksaako nousta ylös vai haluaisiko nukkua vielä pari tuntia. <br />
Kahden tunnin kävelylenkeille iltapäiväauringossa.<br />
Hiljaisen ajan uimahallireissuille, joilla rata tarvitsee jakaa korkeintaan kahden muun uimarin kanssa.<br />
Pinaatti-ricottacannelloneille arkiruokana.<br />
Neljän tunnin kohotusta vaativille hampurilaissämpylöille.<br />
<i>How I met your mother</i> -maratoneille aamun kolmannen teemukin ääressä.<br />
Ex tempore -viikonloppumatkoille, jotka alkavat jo torstai-iltana, kun mies saa yllättäen vapaapäivän tööistä.<br />
<br />
Mutta ei kuitenkaan teille, rakkaat blogin lukijat. En häviä blogosfääristä, menen vain töihin. Maanantaina.<br />
<br />
Viimeviikkoinen työhaastattelu ei poikinut kakkoskierrosta vaan puolen vuoden työsopimuksen. Aivan tarkalleen en osaa sanoa, mitä työni pitää sisällään, mutta joka tapauksessa pysyn omalla alallani, otan lähinnä pienen sivuaskeleen siitä, mitä Suomessa tein. Sitä täytyy pitää näillä naisille ja ulkomaalaisille erityisen nihkeillä työmarkkinoilla ihmeenä.<br />
<br />
Kun olin jättämässä työtäni Suomessa reilu vuosi sitten, olin peloissani. Pelkäsin lähinnä kahta asiaa: etten enää ikinä löydä työtä ja että tulen hulluksi kotona lusmuillessani, sillä en ole mikään kotirouvatyyppi.<br />
<br />
Pitkään toimettomuutta kestikin, ja nyt voin kokemuksen tuomalla varmuudella sanoa, että kotirouvatyyppisyyteeni ei harjoittelulla lisääntynyt. Sen kuitenkin huomasin, että katastrofiskenaariossakin on sellaisia puolia, jotka tekevät siitä varsin siedettävän. Joista oppii jopa nauttimaan. Ja joita jää kaipaamaan, kun parempi aika vihdoin koittaa.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com24tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-36958664352929799412013-04-04T16:41:00.001+02:002013-04-04T16:41:09.060+02:00Oman elämänsä vakuutusmatemaatikkoOlen viime päivät yrittänyt valita itselleni sairausvakuutusta. Sveitsissä on kaikilla oltava pakollinen perusvakuutus, jonka saa ottaa haluamastaa vakuutusyhtiöstä, ja lisäksi (=lisärahalla) saa aika lailla mitä vain.<br />
<br />
Valinta on tietysti vaikea. Perusvakuutus kattaa aina samat asiat, ja hintakin vaihtelee vain pienessä haarukassa. Sitten alkaa sellaisten asioiden pohdinta, joita en normaalisti mieti lainkaan.<br />
<br />
Aloitetaan helpoimmista: Perusvakuutus kattaa sairaalahoidon kotikantonissa. Lisämaksusta sen saa laajennettua koko maahan. Ei vaikeaa: onnettomuudet ja sairastumiset eivät katso paikkaa ja aikaa, joten sairaalavakuutus on oltava koko maan kattava. Samalla logiikalla mukaan lähtee onnettomuudet ja äkilliset sairaudet ulkomailla korvaava lisäosa.<br />
<br />
Rinnefanin on helppo ruksia myös kohta "etsintä ja pelastukset", sillä perusvakuutus kattaa esimerkiksi rinnepelastuksen kuluista vain puolet, ja senkin vain Sveitsissä. Jo pieni venähdys rinteessä voi kuitenkin tietää muutaman satasen evakuointimaksua, joten vakuutus on hyvä olla olemassa.<br />
<br />
Hammasvakuutuskin on vielä helpohko ruksittava, sillä se kattaa kolme neljännestä hammaslääkärilaskuista, ja jo yhden reiän paikkaus tietää monen satasen laskua. Sitten meneekin jo hiukan hankalammaksi: tarvitsenko hammaskirurgiaa? Ja jos tarvitsen, miten usein, ja maksaako se niin paljon, että vakuutus tulee kannattavaksi?<br />
<br />
Tässä vaiheessa pitäisi myös osata päättää, haluanko vakuutuksen kattavan sairaalahoidon yksityishuoneessa, kahden hengen huoneessa vai kelpaako minulle ryhmähuone. Tai tarvitsenko kenties matkakulukorvauksia lääkärikäynneiltä. Erillisellä vakuutuspalasella saisin korvauksia myös rutiinitarkastuksista, luonnonlääkkeistä, rokotuksista, psykoterapiasta ja lepolomista tilanteen niitä vaatiessa.<br />
<br />
Hinnoittelu tietysti on kaikkea muuta kuin selkeää, sillä jokainen firma hinnoittelee osasensa omalla tavallaan, ja esimerkiksi useamman lisäosan ottaja saattaa saada alennuksen.Yhteistä kaikille on vain, että vakuutus maksaa tuhansia frangeja vuodessa, joten aivan joka ruutua ei kannata ruksia.<br />
<br />
Hyvää minusta systeemissä on se, että jokainen voi kilpailuttaa vakuutuksensa itse, valita sen mitä tarvitsee, eikä tarvitse huolehtia siitä, maksaako tupakoivan tai ylipainoisen naapurin huonoista elintavoista. Eikä voi syyttää kuin itseään, jos joku hoito tai tutkimus ei kuulukaan vakuutuksen korvattavaksi.<br />
<br />
Toisaalta taas ihmiset ovat melko eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kuka osaa ja ehtii tutkia kaiken pienellä präntätyn. Maahanmuuttajien selviämiseen vaikuttaa myös kielitaito. Lisäksi vakuutuksen hinta on sama, siis törkeän kallis, myös pienituloisille. Omavastuutkin ovat terveyskeskusmaksuihin tottuneille isoja: 500 frangin vuosittainen omavastuu ja sitä ylittävältä osalta kymmenen prosenttia kuluista.<br />
<br />
Paitsi, jos pienemmästä omavastuusta on maksanut ekstraa.<br />
Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-25905177639822974342013-03-29T11:23:00.002+01:002013-03-29T11:23:48.684+01:00Työnhaku on kuin deittailuaJos aikoo pukeutua mekkoon, on sheivattava sääret. Valittava takuuedustava mekko ja turvahajuvesi, koska niistä tulee itsevarmempi olo.<br />
<br />
Ei saa pukeutua lilaan, koska se on surun väri, eikä punaiseen, koska se osoittaa ylimääräistä vahvuutta. <br />
<br />
Pitää miettiä muutama neutraali ja sopivasti kiinnostusta osoittava kysymys, jotka eivät kuitenkaan ole liian tunkeilevia eivätkä paljasta omaan asenteeseen livahtaneita väääristymiä.<br />
<br />
Olisi koko ajan mietittävä, missä valossa itsensä esittää - mutta kun fiilis on sopivan rento, sitä unohtaa kokonaan stressata.<br />
<br />
Pitää valita oikein, mitä tilaa. Ravintolassa ei spagettia eikä kahvilla vaahtoista cappuccinoa, jota ryystäessä ei ehdi puhumaan ja jonka vaahtoviiksiä ei vain pysty pyyhkimään elegantisti.<br />
<br />
Sitten kytätään loppuilta kännykkää ja sävähdetään jokaisesta uudesta meilistä: jokonyt, jokonyt? Eikä tietenkään vielä. Kiduttavinta on aavistus siitä, että toinen osapuoli on jo päättänyt, mutta minä en tiedä tulosta.<br />
<br />
Minä kun luulin, että tämä vaihe olisi elämässäni ohitse! <br />
<br />
P.S. Älkää vielä laskeko peukkujanne tai ottako sormianne rististä, jookos? Mahdollinen kakkoskierros seuraa ensi viikolla, ja kuten treffeilläkin, silloin viimeistään selviää, onko tästä mihinkään.<br />
<br />Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-52133091372885965862013-03-27T13:39:00.002+01:002013-03-27T13:40:41.532+01:00Takamus mustelmillaTyttöjen viikonlopun lopputulos on mustelmainen takamus, reidet ja sääret. Syytän<a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2013/02/paivan-saalis-7-kilometria.html" target="_blank"> jo aiemmin kehumaani La Tzoumaz'n kelkkamäkeä</a>, joka oli kevätlumilla vielä muistikuvaanikin liukkaampi ja möykkyisempi.<br />
<br />
Näillä säärillä pitäisi sitten huomiseksi keksiä työhaastatteluvaate - ihan kuin se ei olisi riittävän hankalaa ilman erityisvaatimuksiakin.<br />
<br />
Tämän haastattelun järjestyminen on kanssa yksi kummallisimpia sattumia. Olen viime aikoina lähetellyt avoimia hakemuksia aivan kaikkiin oman alani työpaikkoihin, ja lopulta eräs pomo vastasi, että vaikka heillä ei olekaan avoimia paikkoja, hän tahtoisi tavata.<br />
<br />
Tapaamisessa hän selitti, että heiltä osaamiseeni sopivia paikkoja ei välttämättä aukeakaan, mutta että hän oli kiinnostunut kokemuksestani ja tullut heti ajatelleeksi firmaa, jossa pari hänen ystäväänsä on töissä. Niinpä hän tarjoutui saattamaan minut ja nämä ystävät yhteen, josko toisessa paikassa olisi profiiliini paremmin sopivia tehtäviä.<br />
<br />
Ja sieltä toisesta paikasta kerrottiin, että he tapaisivat minut mielellään, ja onpa heillä juuri jonkinlainen rekryprojektikin käynnissä. Huomenna menen paikan päälle juttelemaan lisää.<br />
<br />
En tiedä juurikaan firmasta, kyseisestä tehtävästä tai siitä, missä vaiheessa ja miten tosissaan hakuprosessi on käynnissä. Olen silti päättänyt, että reilun vuoden hiljaisuuden jälkeen jo ensimmäinen työhaastattelu on iso voitto.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-37638972431835549022013-03-22T08:27:00.001+01:002013-03-22T08:27:25.561+01:00Täältä karttuivat loma(k)ilotMinulla on puolisen tuntia aikaa ja mietin, pitäisikö siivota vai tulla blogiin.<br />
<br />
Olkaa hyvät, tässä viimeinen kertaus Val d'Isèren lomatunnelmista, ennen kuin keskityn taas sveitsiläiseen arkielämään.<br />
<br />
Haluan kuitenkin vielä jakaa kanssanne muutaman sanasen itse kylästä, koska se oli ehdottomasti paras alppikyläkokemus sekä minulle että Herra Täydelliselle tähän mennessä.<br />
<br />
Jaa miksikö? Koska siellä oli elämää! Viimeiset pari talvea olemme
lomailleet Sveitsissä, ja sesongin aikanakin kylien keskustat ovat
luvalla sanoen vaisuja. Viime vuonna söimme kolme kertaa samassa
ravintolassa, koska hyviä paikkoja ei vain ollut. Tänä vuonna emme edes
ehtineet käydä kaikissa paikoissa, missä olisimme halunneet - emmekä
muodostaa vaki-aperopaikkaa, koska lähes joka illalle riitti oma. <br />
<br />
Tässä siis muutama sattumanvarainen paikka ja elämys, jotka jäivät mieleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-iPotLmCffdg/UUv-SMboxvI/AAAAAAAACC0/0ApArVAZLF0/s1600/2013-02-2420.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-iPotLmCffdg/UUv-SMboxvI/AAAAAAAACC0/0ApArVAZLF0/s640/2013-02-2420.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Ilta-aktiviteetteja! </b>Kylässä oli matkamme aikana muun muassa markkinat, ulkoilmamusiikkitapahtuma, kaksi ilotulitusta ja hiihdonopettajien soihtukulkue - rinnettä alas tietysti. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-qNZtGUwcWeM/UUv-SJo4CvI/AAAAAAAACC4/C2JkZKk6-qo/s1600/2013-02-2419.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-qNZtGUwcWeM/UUv-SJo4CvI/AAAAAAAACC4/C2JkZKk6-qo/s640/2013-02-2419.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<b>Arjen helpotusta. </b>Le Chevallot -kahvilaketju pystyy
kaikkeen: taltuttamaan pikkunälän rinnepäivän jälkeen ilman rasvaähkyä,
tarjoilemaan teet ja vohvelit terassille ja myymään leivät aamiaiselle. Lisäksi kylässä oli myös pari aivan kunnon markettia, joten itse kokkailukin olisi onnistunut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-4Df2OPAelrY/UUv-TNTi66I/AAAAAAAACDM/segNwmUKV8A/s1600/2013-02-2424.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-4Df2OPAelrY/UUv-TNTi66I/AAAAAAAACDM/segNwmUKV8A/s640/2013-02-2424.jpg" width="640" /></a></div>
<b>Jälkkäreitä - tarkasti puoliksi.</b> Tämän <i>pain perdu </i>eli köyhät ritarit -annoksen nappasin Tête de Solaise -ravintolassa, jonne myös suksettomat pääsevat kabiinihissillä. Puolitamme usein jälkkärit niin, että minä syön lopulta noin kolmanneksen, mutta tämä meni viipaleelleen tasan. Ritareiden alla vatsassa pötkötti paras tryffelipasta vuosiin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-SLUdsFrfi_k/UUv-S-JGGvI/AAAAAAAACDA/AAzDQN3_47w/s1600/2013-02-2422.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-SLUdsFrfi_k/UUv-S-JGGvI/AAAAAAAACDA/AAzDQN3_47w/s640/2013-02-2422.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<b>Baariruokaa.</b> Wine Not -viinibaarissa on myös kunnon ruokalista, ja hetken wokkini oli kertakaikkisen onnistunut. Laseittain tarjoiltavien viinien lista oli herkullinen sekin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-k2qjUREwu34/UUv-SwDtJ9I/AAAAAAAACDE/YUvIrTqCp_o/s1600/2013-02-2423.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-k2qjUREwu34/UUv-SwDtJ9I/AAAAAAAACDE/YUvIrTqCp_o/s640/2013-02-2423.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<b>Juustoa.</b> Tässä möllöttää elämäni ensimmäinen oikea raclette. Paikka ei ollut niin ikimuistoinen, että haluaisin mainita sen nimeltä, mutta herkullisen näköistö raclettea tarjoilivat ainakin ravintolat Bistro des Cimes ja Le 1789.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-aAwu63KcvFg/UUwGP9zbfgI/AAAAAAAACDw/ZeEEn7EKH6o/s1600/2013-02-2426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-aAwu63KcvFg/UUwGP9zbfgI/AAAAAAAACDw/ZeEEn7EKH6o/s640/2013-02-2426.jpg" width="640" /></a></div>
<b> </b><br />
<b>Suuria salaattiannoksia.</b> Le 1789 -ravintolaa suosittelen muiden ruokalajien puolesta, vaikka varausta onkin hankala saada, ja sittenkin joutuu valitsemaan, haluaako syödä jo seiskalta vai vasta puoli kympiltä. Jos olisin tiennyt, että alkusalaatin vetoisuus on litra ja että pääruoan rinnalla tarjotaan puolilitrainen lisukesalaatti, olisin ottanut alkuun etanapannun. Tai jättänyt entréen kokonaan väliin, sillä savoilijainen perinnepasta oli täyttävä yksinäänkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-qu0tFqXpU-c/UUwHVUWcnjI/AAAAAAAACD8/rF9eKD4ZfAw/s1600/2013-02-2427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-qu0tFqXpU-c/UUwHVUWcnjI/AAAAAAAACD8/rF9eKD4ZfAw/s640/2013-02-2427.jpg" width="426" /></a></div>
<br />
<b>Kelkkakyytiä sisätiloissa. </b>La Luge -ravintola (eli kelkka) oli yhtä täynnä kuin Le 1789, ja siellä joutui tekemään saman valinnan ruokailuaikojen suhteen, mutta kyllä syömämme lihafondue talon kastikkeilla paikkasi vaivannäön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-HcLaWRcwitA/UUv-SGwQeqI/AAAAAAAACC8/WW7iGryTeZE/s1600/2013-02-2421.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://4.bp.blogspot.com/-HcLaWRcwitA/UUv-SGwQeqI/AAAAAAAACC8/WW7iGryTeZE/s640/2013-02-2421.jpg" width="426" /></a></div>
<br />Hitsit, oli kyllä mahtava loma! Eipä tämä arkikaan pöllömpää ole: nyt säntään lentokentälle Suomesta lentävää ystävää vastaan. (Sen takia sitä siivoamistakin hetken harkitsin.)<br />
<br />
Edessä tyttöjen viikonloppu!Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-5044546093131305252013-03-20T19:58:00.002+01:002013-03-20T19:58:54.649+01:00Sydämentykytyksiä hiihtohississä<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-R6jV4P2frxE/UUmcAw4ysSI/AAAAAAAACCI/zNzsNC2w_BM/s1600/2013-02-2415.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-R6jV4P2frxE/UUmcAw4ysSI/AAAAAAAACCI/zNzsNC2w_BM/s640/2013-02-2415.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Tässä sitä nyt tulisi: eilen lupaamaani kuvamateriaalia ja lisäraporttia Val d'Isèren rinteistä.<br />
Rinnepostauksia
kirjoittaessani tunnen aina saman kahtiajakautuneisuuden. Pitäisikö
olla ekspertimpää kuin onkaan ja tehdä jonkinlainen rinneanalyysi, ihan
siltä varalta, että joku lasketteluhirmu on eksynyt lukijapuolellekin?
Vai todeta, että parhaimmillanikin olen laskijana konfidenttia
keskitasoa, nettiraamattuni <a href="http://www.wheretoskiandsnowboard.com/" target="_blank">Where to ski and snowboardin</a> termein <i>mileage hungry intermediate</i>? (Se on muuten harvinaisen täydellinen kuvaus.)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-RhStZ9OjRpE/UUmcBJpQBoI/AAAAAAAACCE/Iyy87S_hGMY/s1600/2013-02-2416.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="426" src="http://4.bp.blogspot.com/-RhStZ9OjRpE/UUmcBJpQBoI/AAAAAAAACCE/Iyy87S_hGMY/s640/2013-02-2416.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<a href="http://www.valdisere.com/valdisere/fr/page/valdisere/accueil" target="_blank">Val d'Isère</a> jakaa viereisen Tignesin kylärykelmän kanssa Espace Killy
-hiihtoalueen, joka julistaa hiihtokarttansa yläreunassa olevansa
maailman komein hiihtoalue. Ehkä onkin. Valtava se ainakin on, ja valikoimaa riittää. Viikkoturren kannattaa suosiolla varata pari kolme ensimmäistä päivää alueen hahmottamiseen<i> noin suurinpiirtein.</i> Jos haluaa välttää tilanteita, joissa karjuu kurkku suorana hiihtokaverilleen, että "no se on se ihan sama kuuden hengen tuoli, jolla eilen mentiin" kannattaa keksiä hisseille vaikka omia koodinimiä, krhm.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-gzZI99YWBtY/UUmgEm_Z6aI/AAAAAAAACCc/LNeWt8iFg0I/s1600/2013-02-2417.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-gzZI99YWBtY/UUmgEm_Z6aI/AAAAAAAACCc/LNeWt8iFg0I/s640/2013-02-2417.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt liikutaan Tignesin maisemissa, Aiguille percée -huipun tietämillä. Hämmennystä aiheutti välillä se, että Val d'Isèren puolella rinnemerkinnät olivat erilaisia kuin Tignesin päässä, mutta, no, Ranska.</td></tr>
</tbody></table>
Keskitason laskijalle hiihtämistä riittää, ja riitti niitä eksperttimäkiäkin. Useammasta kuin yhdestä mustasta jouduin tulemaan lopulta alas offarin puolta, sillä itse rinnettä en vain uskaltanut, ja jotenkin koen polvikorkuisen lumen lohdulliseksi, möykkyisenäkin. Jokaista möykkyä ei tarvitse pelätä, kun niitä ei näe, ja yleensä puuteri hidastaa vauhtiakin kivasti. Parhaimmillani laskijana olen muuten sumussa: se mitä ei näe, ei pelota.<br />
<br />
Aloitteleville ja hitaasta vauhdista nauttiville oli omat <i>ski tranquille</i> -alueensa, jotka olivat kerrankin niin fiksusti sijoitettuja, ettei niiden läpi ollut pakko hiihtää esimerkiksi aluetta vaihtaessa tai rinteestä poistuessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-WQQpLayXswI/UUmgEmM4q0I/AAAAAAAACCg/X-sej6Zs884/s1600/2013-02-2418.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-WQQpLayXswI/UUmgEmM4q0I/AAAAAAAACCg/X-sej6Zs884/s640/2013-02-2418.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa ski tranquillen kumpuilevat rinteet.</td></tr>
</tbody></table>
Hisseistäkin on paikallaan mainita pari sanaa. Huippunopeat alppimetrot eli vuoren sisällä kyytivät junat olivat tehokkaita, varsinkin aamuruuhkassa. Ahtaanpaikankammoiselle ne eivät kuitenkaan sovi, sillä sata ihmistä pienessä putkessa, josta ei näe ulos... Arvannette loput?<br />
<br />
Korkeanpaikankammoiselle taas en voi suositella Lessièresin tuolihissiä, joka yhdistää Le Fornet'n kylän puoleisen hiihtoalueen Val d'Isèreen laskeviin rinteisiin. Ensin tuoli hilaa ylös vuorenseinämää, niin ettei edessä juuri näy kuin valkoista. Sitten se heilauttaa harjanteen yli, ja edessä avautuvat Alpit koko komeudessaan, rinnealue kaukana alla. Ensimmäisellä kerralla en osannut varautua, ja jouduin puristamaan tuolin kädensijaa aika kovasti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-GXQNNWN65mg/UUmb-EEtsEI/AAAAAAAACB4/MeBg0MdGS6A/s1600/2013-02-2414.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-GXQNNWN65mg/UUmb-EEtsEI/AAAAAAAACB4/MeBg0MdGS6A/s640/2013-02-2414.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva ei valitettavasti välitä fiilistä. Jos korkeudet eivät kammota, menkää kokeilemaan itse!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hississä sydämentykytyksiä aiheutti myös paikallisten hiihtokoulujen
tapa pakata lapsiryhmät kyytiin. Jokaisen hissin toisessa laidassa oli
oma kaista hiihtokouluille. Opettaja laittoi muksunsa jonoon ja tuuppasi
yhden jokaiseen hissiin, jossa oli aikuisia. Tähän tarvitsisi kurssin!
Pitääkö sille puhua? Mitä jos se putoaa? Miten se autetaan kyydistä
pois, kun sen jalat eivät yllä maahan?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-L113G268E0U/UUmb9xWw5CI/AAAAAAAACB0/JeH0dtoaqEg/s1600/2013-02-2413.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-L113G268E0U/UUmb9xWw5CI/AAAAAAAACB0/JeH0dtoaqEg/s640/2013-02-2413.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäiset päivät kammoksuin hiihtoryhmiä rinteessä, kunnes oivalsin, että opet osaavat kyllä hommansa ja jättävät karavaaninsa ja reunan väliin sen verran tilaa, että sieltä mahtuu ohittamaan. Valitettavasti omia karavaanejaan vetäneet isät ja äidit eivät ole oivaltaneet samaa kikkaa.</td></tr>
</tbody></table>
Espace Killy sisältää virallisten tietojen mukaan 300 kilometriä rinteitä. Meille kertyi vikon aikana himpun yli 200 alaspäin vierinyttä kilometriä. Vielä siis jäi puuhaa Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-33119630928729473402013-03-19T19:48:00.002+01:002013-03-19T19:48:36.751+01:00Olo kuin huonosti meikanneellaTäällä sitä ollaan, elossa ja yhtenä kappaleena mutta lomaltapaluuflunssan kourissa. Blogiin huutelu on ihan terapeuttistakin nyt, kun fyysisesti ääni ei juuri kulje.<br />
<br />
Olen myös sen verran typertynyt rentouttavasta lomasta ja Val d'Isèren ihanuudesta, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaisin. Aurinkoa riitti siinä määrin, että loman jälkeen on pitänyt ratkaista ihan uudenlainen kauneuspulma. Pesukarhurusketuksen kanssa olen tullut tutuiksi ennenkin, mutta nyt vuorossa on vääränvärinen meikkivoide -rusketus: väri päättyy laskettelutakin kauluksen kohtaan, leuan alle, ja meikkaanpa tai jätän meikkaamatta, näyttän siltä kuin olisin valinnut väärän värisen meikkivoiteen. Suloista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-KTAK9gOkfuE/UUixqyfoKxI/AAAAAAAACBU/RsSZAkbQlzU/s1600/2013-02-2411.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://3.bp.blogspot.com/-KTAK9gOkfuE/UUixqyfoKxI/AAAAAAAACBU/RsSZAkbQlzU/s640/2013-02-2411.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Syy kummaan rusketukseen: auringonottotuolit keskellä rinnettä.</td></tr>
</tbody></table>
Että pääsisin lomaraportoinnissa alkuun, aloitan käytännön asioista. <a href="http://samppanjapaivat.blogspot.ch/2012/11/kohti-taydellista-talvilomaa.html" target="_blank">Lomanrakennustyökaluja </a>esittelin jo aiemmin exceliä kootessani. Etsimme pitkään asuntoa yksityisiltä vuokraajilta, sillä hinta ja laatu tuntuivat niissä kohtaavan. Tällä kertaa ei kuitenkaan oikein mennyt nappiin, ja hankkeet kaatuivat mikä mistäkin syystä, yksi siksi, ettemme halunneet maksaa käteisellä tai shekillä. Jos siis yrität onneasi yksityisten vuokranantajien kanssa, kannattaa lähettää reipas määrä viestejä odottelun sijaan - ja tarttua kärppänä kiinni, jos lupaava kohde löytyy.<br />
<br />
Helpoimmaksi asunnonvuokraustavaksi totesimme matkatoimiston, ja tällä kertaa paras asunto löytyi ranskalaisen Locasunin sivuilta. Se olikin näppärää ja turvallisen tuntuista, ja samaan kämppään majoittuisimme mielellämme uudelleenkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-r-37ZqVjAJQ/UUixqoToKWI/AAAAAAAACBM/BxMw3n77W1c/s1600/2013-02-2412.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-r-37ZqVjAJQ/UUixqoToKWI/AAAAAAAACBM/BxMw3n77W1c/s640/2013-02-2412.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tältä siellä näytti.</td></tr>
</tbody></table>
Muutenkin kaikki sujui valtavan näppärästi, varsinkin kun ottaa huomioon, että
kyseessä on<i> Ranska</i>. Non-stop-hiihtobussit kuljettivat rinteisiin ja
pois, hissikapasiteetti oli hyvä ja ruuhkat sesonkiin nähden vähäisiä. Opetusta kaipaaville on tarjolla valtavalla rutiinilla pyörivät
hiihtokoulut. Mietin jopa, että jos joskus pitäisi lähteä rinnelomalle yksin, voisin hyvin ilmoittautua aamupäiviksi lasketteluryhmään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-to6i6-P0rh0/UUixqYhX-rI/AAAAAAAACBQ/-ibRton2umI/s1600/2013-02-2410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://2.bp.blogspot.com/-to6i6-P0rh0/UUixqYhX-rI/AAAAAAAACBQ/-ibRton2umI/s640/2013-02-2410.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pois alta, seuraava satsi tulee jo!</td></tr>
</tbody></table>
Suomessa majaileville Val d'Isère on hiukan pitkän matkan päässä, sillä lähin lentokenttä lienee Geneve, ja sieltäkin ajoa kertyy reilut kaksi ja puoli tuntia, ilman ruuhkaa. Pahimmillaan ruuhkat näyttivät olevan lauantaina iltapäivällä. Lähdimme itse heti aamusta, mutta palasimme loppuiltapäivästä, ja saimme ajaa pitkälle Albertvillen ohi eli noin sata kilometriä, ennen kuin seisova ruuhka vastaantulijoiden kaistalla loppui.<br />
<br />
Osuimme paikalle pariisilaisten talvilomaviikolla, enkä varoitteluista huolimatta osannut pitää sitä erityisen rasittavana. Paikallinen tarjoilija oli eri mieltä ja avautui illallisen päätteeksi pitkästi siitä, miten tämä viikko on vuoden hulluin. Paluupäivän ruuhkista päättelisin, ettei seuraavasta viikosta tullut yhtään hiljaisempaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-Ukp6zeJ83YI/UUixrPJLuRI/AAAAAAAACBY/IoGhD0tHJYM/s1600/2013-02-249.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="http://1.bp.blogspot.com/-Ukp6zeJ83YI/UUixrPJLuRI/AAAAAAAACBY/IoGhD0tHJYM/s640/2013-02-249.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oliskohan jollakulla après ski jatkunut vähän pitkälle?</td></tr>
</tbody></table>
Lisää kuvamateriaalia ja vinkkejä seuraa!Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-10879438445991511722013-03-09T08:50:00.000+01:002013-03-09T08:50:00.140+01:00Minigripit rivissäLoma-excelin voittajaksi selviytyi Ranskan Val d'Isère, ja<i> ihanjustkohta</i> me startataan.<br />
<br />
Näin lähes-kotirouvana lomalle lähtemisenkin ottaa <i>vähän perusteellisemmin</i>. Aiempina vuosina olen yleensä kuivatellut pyykkejä vielä matkalla lentokentälle ja hakenut lentokentän apteekista vähintään piilarinesteitä ja allergialääkkeitä.<br />
<br />
Nyt aloitin hyvissä ajoin. Kaksi kuukautta ennen lähtöä täsmäsin lenkki- ja lihaskunto-ohjelmani rinnekuntoa silmälläpitäen. Sitten vein mononi säädettäväksi (kaksi kertaa) ja sukset huoltoon (kerran).<br />
<br />
Kaksi viikkoa ennen lähtöä tein listan tarvittavista ruoista ja muusta mukaanotettavasta. Aloin hankkia puuttuvia tavaroita, kuten särkylääkkeitä ja minigrip-pusseja.<br />
<br />
Viikkoa ennen tein pyykinpesusuunnitelman: mitä on pestävä minäkin päivänä, että kaikki on varmasti lauantaina puhdasta ja kuivaa. Tein myös kauppasuunnitelman: mitä voi ostaa milloinkin, että kaiken kotiinjäävän ehtii käyttää ja mikään matkalle mukaan lähtevä ei ehdi mennä vanhaksi.<br />
<br />
Kyllä tässä kuulkaa alkaa lomaa jo kaivatakin.<br />
<br />
Loma-excelissä ei tänäkään vuonna ollut ehdolla täydelllistä kohdetta, joten tämänkertaisesta majoituksesta puuttuu internet. Painun siis nyt rinteeseen ja palailen viikon kuluttua!Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-21474602214233964112013-03-08T15:30:00.003+01:002013-03-08T15:30:50.488+01:00Jos et halua vihata autoja....... älä tee niin kuin minä viime vuonna. Lähdin Geneven suureen ja <strike>mahtipontiseen</strike> mahtavaan autonäyttelyyn sunnuntai-iltapäivänä, joka oli vieläpä messujen viimeinen aukiolopäivä.<br />
<br />
Tänä vuonna aloitimme ajoissa ja säntäsimme paikalle ensimmäisen aukiolopäivän iltana eli eilen. Oli huomattavasti miellyttävämpää.<br />
<br />
Käytännön ohjeeksi voin sanoa myös, että messuille kannattaa pukeutua kuin autotytöt: mahdollisimman pieneen mekkoon. Siellä on nimittäin <i>kuuma</i>! Autopimujen korkeita korkoja en sen sijaan pysty selittämään käytännönläheisyydellä, eli se osuus vaatteista menee edelleen kävijäkunnan miellyttämisen piikkiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-gBGe0CcfReE/UTn1Im1f4gI/AAAAAAAACAw/ApYyofqOhLs/s1600/2013-02-247.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="http://2.bp.blogspot.com/-gBGe0CcfReE/UTn1Im1f4gI/AAAAAAAACAw/ApYyofqOhLs/s640/2013-02-247.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Autonäyttely 2012</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-tXfXg5x4q2c/UTn1I6tA2LI/AAAAAAAACA0/Vtw2y61CHZ8/s1600/2013-02-248.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="425" src="http://4.bp.blogspot.com/-tXfXg5x4q2c/UTn1I6tA2LI/AAAAAAAACA0/Vtw2y61CHZ8/s640/2013-02-248.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja 2013.</td></tr>
</tbody></table>
Kuten kuvasta näkyy, tänä vuonna saimme jäädä myös jatkoille, joten ehkä vuosia on epäreilua vertailla keskenään. Iltakokkareilla skumppalasi kädessä kanssavieraita taklaillessani ajattelin, että tällaista se <i>geneveläinen elämä</i> varmaan on. Että vaikka kuinka kyttää tarjoilijoiden reittejä ja kiilaa muita kärkkyjiä, saaliiksi jää kaksi ja puoli cokctai-palaa.<br />
<br />
<span style="font-size: x-small;"><a href="http://www.salon-auto.ch/en/" target="_blank">Geneven autonäyttely</a> messukeskus Palexpossa 17.3. saakka. Aikuisen pääsylippu 16 fr ja lapsen 9 fr. Iltapäiväneljän jälkeen pääsee puoleen hintaan.</span>Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-19784896026932484762013-03-05T16:35:00.000+01:002013-03-05T16:35:15.981+01:00Koirakaupoille, saksaksiNyt kun arkiranska alkaa olla hallussa, jää energiaa huomata, että toisinaan tässä maassa saksantaidostakin olisi hyötyä. Sekä opiskeluenergia että -varat menivät ranskanpänttäykseen, joten on pitänyt kehitellä muita keinoja.<br /><br />
<b>Mene ravintolaan nälkäisenä.</b> En ole ikinä opiskellut saksaa, mutta Alpit kyllä opettavat. Enää en ole nälkäkuoleman partaalla saksankielisessäkään Sveitsissä. "Haluaisin röstin juustolla" ja "Olisiko teillä piparminttuteetä" pitävät minut tiellä. Ennen Sveitsiin-muuttoani osasin sanoa vain "Missä on raitiovaunun 19 pysäkki" (ja todellisuudessa sanoin raitiovaunun 90, joten tie olisi saattanut jäädä löytymättä silti).<br />
<br />
<b>Ota supermarketvastuu. </b>Kotitöitä jaettaessa ostosvastaavan rooli tuntui aluksi rosvosektorilta, mutta on kauppakierroksilla pedagoginenkin puolensa. Sekoitan kaupassa edelleen <i>levuren</i> ja <i>poudre à lever'n</i>, mutta erotan pakkaukset sen perusteella, lukeeko niissä <i>hefe</i> vai <i>bakpulver</i>. No, sekin auttaa, että hiivapussissa on pullapitkon kuva ja leivinjauheessa jotain kakkusia.<br />
<br />
<b>Ryhdy teenjuojaksi. </b>Löysin pienestä geneveläisestä hippipuodista Yogi-teetä, jonka ihaniin makuvaihtoehtoihin rakastuin jo Suomessa. Pussin kyljessä viljellään ah niin söpöjä mietelauseita, jotka aamutahmeudessa tuntuvat joskus kovin viisailta. Ensimmäisenä aamuna tosin märkä teepussi löi kasvoille, kun tajusin, että tässähän asutaan vähemmistökielialueella ja mietelauseet ovat saksaksi. Yök. Sittemmin olen oivaltanut teepussien pedagogisen voiman, ja noin joka toinen aamu osaan jo kääntää elämänohjeeni. Olen oppinut muun muassa, että "Vain sinä itse voit toivottaa itsesti tervetulleeksi" ja että "Ystävällisyys tekee kauniiksi". Ja lukiko tämän aamun lapussa tosiaan, että "Hanki koira, ja loppu seuraa itsestään?" Kyllä varmasti.<br />
<br />
<b>Tee töitä. </b>Tai ainakin hae niitä. Olen aiemminkin urputtanut siitä, miten nettikaupat saattavat vaihtaa kielensä oma<strike>hyväisesti</strike>valtaisesti saksaksi vain sillä perusteella, että sanon asuvani Sveitsissä. Työnhakusivustotkin tekevät niin! Rustasin vapaata hakemusta (vai mikä se on Suomeksi, kun lähetetään hakupaperit, vaikkei kukaan niitä ole pyytänyt?) Geneven messukeskukseen, joka käsittääkseni sijaitsee melko tukevasti ranskankielisellä alueella ja jopa melkein Ranskassa. Hakemussivu alkoi saksaksi, ja kun noin puolet tiedoista oli täytetty, se vaihtui kesken kaiken ranskaksi. Seuraava sivu oli taas saksaksi. Nettikääntäjä onneksi vahvisti, että hakemukseni on nyt menestyksekkäästi välitetty. Sain taasn sanavarastooni monta uutta sanaa.<br />
<br />
Kohtahan joudun lisäämään ansioluettelooni uuden kielen! Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-14857485835257356562013-02-28T08:47:00.001+01:002013-02-28T08:47:02.102+01:00Väärältä tuntuuKävin eilen ensimmäistä kertaa sveitsiläisessä uimahallissa. Proseduuri tuntui jotenkin vääristyneeltä ilman saunaa - vaikka normaalisti en edes haikaile saunan perään ja unohdan nauttia mahdollisuudesta Suomen-lomilla.<br />
<br />
Jollain tavalla väärältä tuntui myös, kun henkilökuntaan kuuluva mies opasti, että "lasten ja äitien" pukuhuone on alakerrassa. Mihinkäs minä sitten tungen vaatteitani vaihtamaan? Ehkä nimitys oli varoitus, sillä pukkarissa oli jokaista yli metrin mittaista kohden keskimäärin kaksi alle metristä.<br />
<br />
Pieleen meni altaassakin. Menin väärälle kaistalle, <i>zone calmelle</i>, vaikka yhteen menoon uivat olisivat kuuluneet <i>nageurs longue distance</i> -kyltin alle. Paha kyllä, muut pitkänmatkanuimarit seurasivat minua, ja uimavalvojien pasmat menivät ihan sekaisin. Toinen ehdotti, että vaihdetaan kylttien paikkaa, toinen puisteli pontevasti päätään ja olisi halunnut vaihtaa uimareiden paikkaa. Kädet viuhtoivat ja suut kävivät, mutta lopulta käytänöllisyys voitti, ja kyltit vaihtuivat keskenään.<br />
<br />
Pukkarissa taisin aiheuttaa hämäännystä sekä peseytymällä ilman uimapukua (ilmeisesti vain lasten tapa) että pukeutumalla yhteisessä pukutilassa sen sijaan, että olisin jonottanut pikkukoppeihin.<br />
<br />
Seuraavalla kerralla sitten säädyllisemmin.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-2549320684320818520.post-40864893850808743802013-02-26T16:02:00.000+01:002013-02-26T16:02:21.191+01:00Bonjour!Ohitin aamulenkillä koululaisryhmän. Tervehdin ohi hölkätessäni opettajaa, joka patisti laumaansa: Sanokaa päivää! "Päivää-vää-vää-vää", kaikui parikymmenpäisen huomioliivilauman suunnalta. Söpöä.<br />
<br />
En tokikaan tuntenut opettajaa. Täällä vain kuuluu tervehtiä vähän kaikkia, muttei tietenkään aivan. Mihin raja kuuluu vetää?<br />
<br />
Aloitan helpoista. Oman talon asukkaita ja rapussa, pihassa ja autohallissa kulkevia kuuluu tervehtiä aina. Hississä kahteen kertaan, kun ensin sanotaan päivää ja kohta hei vaan ja mukavaa illanjatkoa. Kerrosnaapureilta olisi kohteliasta kysyä kuulumisetkin, mutten aina saa sitä itsestäni irti.<br />
<br />
Ulkoillessa vastaantulijoita tulee tervehtiä. Juostessa moikataan muita lenkkeilijöitä, ratsastajia ja kaikkia muitakin vähänkään urheilullisen näköisiä. Siinä vertyvät erakonkin äänihuulet, kun aamulenkin aikana kertyy parikymmentä bonjouria.<br />
<br />
Rinteessä ei toki tarvitse kailottaa, mutta siellä harvemmin kukaan tuleekaan varsinaisesti vastaan. Pyöräilijät ovat tässä suhteessa jonkinlainen harmaa vyöhyke, sillä varsinkaan saumattomissa ja sisältäpäin pehmustetuissa trikoissa pujottelevat kuskit saattavat katsoa, ettei sunnuntai-sähköpyräilijöiden moikkailu kuulu heidän vastuualueelleen.<br />
<br />
Myös postikuskeja ja muita uniformupukuisia voi tervehtiä aina. Omalle postinkantajalle on kohteliasta huikata myös hyvänpäiväntoivotukset, vaikka vuorovaikutustilanne kestäisikin noin viisi sekuntia.<br />
<br />
Keskustoissa ei tarvitse kajautella bonjouria, paitsi pienien kylien keskustassa yleensä kyllä. Samoin maalaisteillä ja pienillä peltoteillä. Ja aina, jos vastaantulija moikkaa myös.<br />
<br />
Olenkin ottanut ohjenuoraksi tervehtiä mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Periaatteeni on, että jos yhtään tuntuu siltä, että pitäisikö, yleensä pitää. Lisäksi lokaalit ovat sen verran kohteliaita, että tervehtivät aika lailla automaattisesti takaisin - ja hyvällä tsäkällä luulevat, että kyseessä oli heidän mokansa.Leidihttp://www.blogger.com/profile/04196929696112237454noreply@blogger.com6