Tää on niin tätä!

Huomasin jokunen päivä sitten, että blogissani on ollut yllättävä kävijäryntäys pieni vierailijapiikki, ehkä parin tunnustuksen ansiosta. Kauhistuin. Siis enhän minä ollut kirjoittanut mitään moneen päivään! Viimeiset tekstit olivat muutenkin ihan hirveitä! Täällähän näyttääkin ihan nuhjuiselta - nyt uudet potentiaaliset lukijat säikähtävät heti kynnysmatolla!

Fiilis on sama kuin silloin, kun lähtee pyjamahousuissa hakemaan kiskalta maitoa aamiaiskaurapuuroon ja törmää eksäänsä.

Pyjamahousuahdistusta helpottaa, kun ryhtyy tekemään jotain, ihan mitä tahansa. Kiitokset Jennille Georgiaan hienosta A blog with substance -tunnustuksesta.

Jenni oli mukavasti muokannut tunnustuksen sääntöjä niin, että nyt ei jaetakaan triviatietoa bloggarista vaan kahdeksan satunnaista kuvaa.

Antaakseni teille satunnaisotannan arjestani (ja siis tämä blogihan ei millään tavalla ole sitä, krhm), valikoin lähikuvia - siis kuvia, jotka on otettu kilometrin parin säteellä kotoa.

Kuvassa kiteytyy kaksi sveitsiläisyyden peruselementtiä: Ensinnäkin kalkinpoisto on arkirutiineista tavallisempi kuin vaikka kuivausrummun nukkasihdin tyhjennys. Toiseksi juuri tällaisia puhdistusaineita ja muita vieraampia tuotteita etsiessä näpäyttää sormille se, että maan valtakieli on saksa. Aina saa nyhjystää joka purnukasta sen pienimmänkin printin, ennen kuin huomaa, ettei muuten olekaan edes puhdistusainehyllyllä vaan huuhteluainesektorilla. Koska tonttu kommentoi puhdistustulosta joka purkin kyljessä, hän voisi edes varioida ulosantiaan tuotteen mukaan: yhdessä "Oho", toisessa "Wau" ja kolmanessa vaikka "Oups".

Vakiolenkkireittini söpöin bussipysäkki ei suinkaan ole kauounkisuunnittelijoiden neronleimaus vaan paikallisen lemmikkikauppayrittäjän tuotos.

Paikallinen parkkihalli-ilmiö, jossa mietityttää sen oleellisimman lisäksi myös, miten tätä valvotaan. Saako mieskin parkkeerata tähän, jos on huonot käsivoimat ostosten kantamiseen, normiruutuun liian iso auto tai kipeää tekevät kengät?

Lihapiirakat eivät ole arkiravintoani, mutta kotikaupungin boucherie osaa kyllä manipuloida kaupunkilaisten kulutustottumuksia.

Mitä ihmettä tuossa kyltissä tapahtuu? Normaalit kävelyreitit on merkattu keltaisella, mutta tässä vihreässä signaalissa pingotaan sauvojen kera. Sauvakävelyreitti?

Elinkeino talvihorroksessa.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa eivät liity mitenkään mihinkään, mutta ohjehan kuuluikin: kahdeksan satunnaista kuvaa.

Annan tunnustuksen jäädä lepämään enkä viskaa sitä enää toiselle kierrokselle blogosfäärin ympäri. Kaikki lukijat ovat tietysti enemmän kuin tervetulleita raportoimaan arjestaan kuvin. Kamera repussa saa kummasti katsomaa omaa lähiympäristöä aiempaa tarkemmin.

Juhlavaa viikonloppua kaikille!

Blogirakkautta

Sain Maailman metrosta niin ilahduttavan tunnustuksen, että se on pakko jakaa heti eteenpäin.

 Koska Sveitsi on tietysti sydäntäni lähellä, viskaan sydämen eteenpäin sveitsiläisblogeihin:

Essun takaa vilkuillaan aika lailla samoja maisemia kuin Samppanjapäivissäkin, mutta hiukan erilaisesta vinkkelistä. Kurkatkaa ainakin ranskalaisen alppiherkun resepti.

Cashmere insiden tyylitasolle tuskin itse koskaan pääsen, mutta kivahan sitä on muiden koteihin vilkuilla. Blogissa yhdistyvät myös kivasti kaksi lempikaupunkiani: Lausanne ja Lyon.

Luimupupu on jo palannut Suomeen, mutta blogiarkiston Sveitsi-havainnot ilahduttavat edelleen, samoin kuin Suomen kokkailut, urheilut ja valokuvailut.

Alppimurmeli availee saksankielisen Sveitsin ihmeellisyyksiä ja saa monesti miettimään, miten eri kielialueet ovat kuin eri maita. Monesti tunnistan omankin hämmennykseni sen edessä, miten montaa kieltä ja kulttuuria pieneen maahan mahtuukaan.

Walk-In Closet of Pure Lovesta metsästän kuvaotoksia ja vinkkejä Zürichista - kaupungista josta kovin tykkään mutta jota tunnen kovin huonosti.

Eipä tässä muuta. Mukavaa viikonloppua!

P.S. Sääntöjäkään ei sovi unohtaa: blogirakkautta on tarkoitus jakaa eteenpäin viidelle sellaiselle blogille, joilla on alle 200 lukijaa - ja totutusti ilmoittaa tunnustuksesta kommenttiloodassa.

Hihkun innosta

Jei, sain Pinon päällimmäinen blogin Sannalta A Blog with Substance -tunnustuksen. Eikö olekin hieno? Kiitokset niin tunnustuksesta kuin hienosta blogistakin!

Okei, ensimmäinen sääntö noudatettu (Kiitä tunnustuksen antajaa). Toiseksi pitäisi kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

1. Olen laiska mutta ripeä, ja jälkimmäisellä pystyn aika hyvin peittämään ensimmäisen. Haaveilen salaa sellaisesta työaikakäytännöstä, jossa oltaisiin töissä kymmenen päivää putkeen ja sitten neljä vapaalla. Normaalilla työviikolla kun pääsen vauhtiin vasta torstain tienoilla, ja sitten pitääkin jo alkaa jarrutella, että jaksaa viikonloppuna nauttia elämästä.

2. Kärsin edelleen teini-iän olen maailman napa -syndroomasta ja siksi häpeän vähän jokaista blogipostaustani ja melkein aina julkaisun jälkeen meinaan vetää tekstin takaisin. Mitähän ihmiset ajattelevat? Mitä jos joku suuttuu ja kommentoi? Mitä jos kukaan ei kommentoi? En kuitenkaan ikinä ole poistanut tekstejä jälkikäteen mutta lupaan aina itselleni kirjoittaa seuraavalla kerralla paremmin - enkä kuitenkaan kirjoita.

3. Kirjoitusvirheitä sen sijaan poistelen tiheästi, sillä olen nopea kirjoittaja mutta laiska oikolukija (ks. kohta 1).

4. Olen asunut Sveitsissä kymmenen kuukautta ja vasta tässä kuussa olen lakannut jännittämästä ranskan puhumista vieraiden kanssa. Mikä ilon päivä: enää ei tarvitse neuvotella itsensä kanssa, viitsiikö mennä postiin kyselemään ensimmäisen ja toisen luokan postilähetysten eroista.

5. Olen myös oppinut luettelemaan puhelinnumeroni sujuvasti sekä sveitsin- että ranskanranskaksi. Englanniksi se sen sijaan ei suju, vaan suusta tulee "eeh, zero eight, no, wait, seven eight.... eeh... six?"

6. Teini-ikäisenä (maailman napa -syndoorman kourissa) haaveilin ulkomaantoimittajan urasta ja arvelin päätyväni hommiin Pariisiin. Nykyään kyselen itseltäni, olenko juuri nyt kenties lähimpänä tuota haavetta ja olisiko aika tehdä asialle jotain. Sitten iskee yleensä kohdassa 2 kuvattu itsekritiikki.

7. Sorrun säännöllisesti klikkaamaan iltapäivälehtien otsikkolinkkejä ja aina jutun nähdessäni petyn siihen, että menin lankaan ja klikkasin. Enkä tarvitse edes "katso kuvat" -tyyppistä houkuttelua, olen niin helppo.

8. Hihkun riemusta aina saadessani blogitunnustuksen. (Minut on nähty! Olen olemassa! Kävijätilastot eivät olekaan vain ohikulkuliikennettä!) Pidän haasteiden vaikeimpana osana sen päättämistä, mitä blogeja linkittäisin.


Siispä lintsaan viimeisestä ohjeesta hiukkasen ja linkitän kahdeksan blogin sijaan neljä:

Tunnustus lähtee seuraaville blogeille:  Helvetianmoista elämää, Destination unknown, Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja ja Visuaalisesti vaativa.

Lopuksi vielä säännöt selkokielisesti:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.
3. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle ja kerro heille tunnustuksesta.

Minä, amatööri-numerologi

Mistä se kertoo, että huomaa unohtaneensa Suomen-liittymänsä puhelinnumeron? (Havaitsin sen tänään, kun yritin kirjautua Bloggeriin kännykällä ja Blogger halusi varmistaa henkilöllisyyteni lähettämällä viestin kännykkänumeroon - ja ihmettelin hyvän pätkää, mikä ihmeen numero tämä tällainen on.)

Entä kertooko se jostakin, että unohtuneen Suomen-liittymäni viimeiset numerot ovat samat kuin nykyisen sveitsiläiseni, vain päinvastoin?

Numerologi minussa pohtii myös, onko sattumaa, että läheisimmistä Sveitsin-ystävistäni yhdellä on sama syntymäpäivä kuin minulla ja toinen on tavannut poikaystävänsä samana päivänä kuin minä omani.

Looginen ajattelija minussa sanoo, että kun etsii säännönmukaisuuksia ja salaliittoteorioitakaikkialta, telkkarissa pyörii aivan liian mones Criminal Minds -jakso muutaman päivän sisään. (Tämän tosin olisin voinut päätellä jo toissailtana siitä, että kun kuulin kännykän piippaavan tekstiviestiä toisessa huoneessa, en uskaltanut mennä katsomaan, koska se on ihan varmasti sarjamurhaaja, joka yrittää houkutella minut toiseen huoneeseen päästäkseen livahtamaan asuntoon parvekkeen oven kautta.)

Samaan syssyyn kiitos liian monta House-jaksoa katsoneelle Inanalle tästä ihanasta tunnustuksesta, ensimmäisestäni! (Mistähän se muuten kertoo?)

Kun tunnustuksia kerran jaetaan, tunnustan olevani äärimmäisen laiska bloginlukija ja jään vaikeasti koukkuun. Näitä seuraan kuitenkin säännöllisesti:

1. Liituraitaa ja maalaisjärkeä
Onhan tämä vähän oman itsensä toistamista, sillä linkki löytyy jo suosikeistani, mutta tässä kohtaa tarkoitus pyhittää tautonomian.

2. Paula Humbergin valokuvablogi
Katso kuvat ja ymmärrät miksi.

3. Stèven valokuvablogi
Stève ei ole päivittänyt hetkeen, mutta kuvat kestävät kyllä pidemmänkin katselun.

4. Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli 
Epätavallinen ja tunteita herättävä rakkaustarina suomalaisnaisen ja amerikkalaisvangin suhteesta. Seuraan kuin dekkaria ja tasaisin väliajoin kysyn itseltäni, onko se kovin reilu suhtautuminen toisten ihmisten elämään.

5. Le Figaron Sveitsi-blogi
Ranskantaitoisille artikkelimainen Sveitsi-blogi, jota julkaistaan ranskalaisen Le Figaro -lehden saitilla. Taidan tosin rikkoa sääntöjä tässä kohdin sen verran, etten kipaise kertomaan tunnustuksesta Marie Maurissen kommenttiboksiin.

Tässä vielä muistutukseksi haasteen säännöt:
1.  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2.  Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3.  Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4.  Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.