Hihkun innosta

Jei, sain Pinon päällimmäinen blogin Sannalta A Blog with Substance -tunnustuksen. Eikö olekin hieno? Kiitokset niin tunnustuksesta kuin hienosta blogistakin!

Okei, ensimmäinen sääntö noudatettu (Kiitä tunnustuksen antajaa). Toiseksi pitäisi kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

1. Olen laiska mutta ripeä, ja jälkimmäisellä pystyn aika hyvin peittämään ensimmäisen. Haaveilen salaa sellaisesta työaikakäytännöstä, jossa oltaisiin töissä kymmenen päivää putkeen ja sitten neljä vapaalla. Normaalilla työviikolla kun pääsen vauhtiin vasta torstain tienoilla, ja sitten pitääkin jo alkaa jarrutella, että jaksaa viikonloppuna nauttia elämästä.

2. Kärsin edelleen teini-iän olen maailman napa -syndroomasta ja siksi häpeän vähän jokaista blogipostaustani ja melkein aina julkaisun jälkeen meinaan vetää tekstin takaisin. Mitähän ihmiset ajattelevat? Mitä jos joku suuttuu ja kommentoi? Mitä jos kukaan ei kommentoi? En kuitenkaan ikinä ole poistanut tekstejä jälkikäteen mutta lupaan aina itselleni kirjoittaa seuraavalla kerralla paremmin - enkä kuitenkaan kirjoita.

3. Kirjoitusvirheitä sen sijaan poistelen tiheästi, sillä olen nopea kirjoittaja mutta laiska oikolukija (ks. kohta 1).

4. Olen asunut Sveitsissä kymmenen kuukautta ja vasta tässä kuussa olen lakannut jännittämästä ranskan puhumista vieraiden kanssa. Mikä ilon päivä: enää ei tarvitse neuvotella itsensä kanssa, viitsiikö mennä postiin kyselemään ensimmäisen ja toisen luokan postilähetysten eroista.

5. Olen myös oppinut luettelemaan puhelinnumeroni sujuvasti sekä sveitsin- että ranskanranskaksi. Englanniksi se sen sijaan ei suju, vaan suusta tulee "eeh, zero eight, no, wait, seven eight.... eeh... six?"

6. Teini-ikäisenä (maailman napa -syndoorman kourissa) haaveilin ulkomaantoimittajan urasta ja arvelin päätyväni hommiin Pariisiin. Nykyään kyselen itseltäni, olenko juuri nyt kenties lähimpänä tuota haavetta ja olisiko aika tehdä asialle jotain. Sitten iskee yleensä kohdassa 2 kuvattu itsekritiikki.

7. Sorrun säännöllisesti klikkaamaan iltapäivälehtien otsikkolinkkejä ja aina jutun nähdessäni petyn siihen, että menin lankaan ja klikkasin. Enkä tarvitse edes "katso kuvat" -tyyppistä houkuttelua, olen niin helppo.

8. Hihkun riemusta aina saadessani blogitunnustuksen. (Minut on nähty! Olen olemassa! Kävijätilastot eivät olekaan vain ohikulkuliikennettä!) Pidän haasteiden vaikeimpana osana sen päättämistä, mitä blogeja linkittäisin.


Siispä lintsaan viimeisestä ohjeesta hiukkasen ja linkitän kahdeksan blogin sijaan neljä:

Tunnustus lähtee seuraaville blogeille:  Helvetianmoista elämää, Destination unknown, Mukillinen mustaa teetä, matkoja ja muistikirjan sivuja ja Visuaalisesti vaativa.

Lopuksi vielä säännöt selkokielisesti:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.
3. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle ja kerro heille tunnustuksesta.