Ei sillä, että se olisi vaikeaa ollut. Tarveaineet löytyivät näppärästi lähimarketista, ja kermapurkissa ohjeistettiin, ettei saa vatkata.
Tuplakerman ero (ja etu) tavalliseen kermaan verrattuna on se, että rasvaprosentti on 42, joten melko jähmeää tavaraa vatkaamattakin. Maussakin rasvaprosentin lisäys toki tuntuu. Sokeria ei tarvita,eikä välttämättä hedelmiäkään.
Gruyèren kylä Fribourgin kantonissakaan ei ole hullumpi, vaikka näistä räntäsateisista kuvista autottoman pikkukyän charmi ei välttämättä puskekaan läpi. Kylän päänähtävyys on marenkiannosten lisäksi linna, johon kuuluu geometrinen puutarha. Linnan kummitustarinoihin palaan tuonnempana.
Ahaa! Hovien herkkuja:munia, sokeria ja kermaa -ja kaikkea runsaasti. Löysin Jenny Akerströmin Prinsessojen keittokirjasta vuodelta 1951 ohjeen Hovijälkiruoasta. Ihan noin vain marenkeja ja kermavaahtoa koristeltuna suklaaviiruin. Tosin Ruotsin prinsessat joutuivat opettelemaan tekemään marengit itse.
VastaaPoistaItse asiassa noissa "ohjeissa", jotka onnistuin löytämään, oli marengitkin tehty alusta asti, mutta valitsin helpoimman tien :)
PoistaOoo, hyvältä näyttää... Löytäisinköhän minäkin tarveaineet lähimarketista? Ihan käsittämätöntä, miten näin kaamosaikaan sitä tekee mieli mättää makeaa kaksin käsin ja joka ilta. Ja näillä leveysasteilla ei edes oikeastaan ole pimeää Suomeen verrattuna.
VastaaPoistaKiva muuten nähdä aina välillä Sveitsin maisemia, kiitti siis kuvista! :)
Kiitos kiitoksista! Yritän kunnostautua kuvien kanssa tulevaisuudessakin.
PoistaOngelmallisin raaka-aine taitaa olla tuo tuplakerma, jonka saatavuutta Ranskassa en oikein tunne. Yritin eilen miettiä, millä sen voisi korvata, mutta en keksinyt mitään. Tavallinen kerma ei vaahdotettunakaan ole aivan sama asia. Esimerkiksi Suomessa rakenteeltaan (ja rasvaprosentiltaan) lähinnä vastaavat tuotteet ovat ranskankerma ja smetana, ja ne taas eivät muuten oikein sovi ;)