torstai 29. marraskuuta 2012

Kotona on aikaa...

...askarrella perunagnoccheja...

 ...ihmetellä avokadopastakohua...

 ...suunnitella seuraavan viikon ruokalistaa...

 ...kuivata yrttejä...

...juoda kahvia...

...kuvailla kuolevia kukkia...

Ja kaiken tämän jälkeenkin on vielä ruuuunsaaaasti aikaa ajatella.

Esimerkiksi sitä aikakauslehden haastattelua, jonka lähdettä en muista, mutta jossa kotiäiti sanoi, että kotona lasten kanssa ollessaan on mahdotonta säilyttää itsestään kuva rationaalisena, itsensä hillitsevänä aikuisena. Töissä se on hänen mukaansa paljon helpompaa.

Samaa pätee myös kotona oloon ilman lapsia. Töissä ollessani ainakin uskottelin itselleni, että olen aikaansaava, tehokas ja kompromissitaitoinen. Ajoittaiset kiukunpuuskat ja muut huonot hetket saattoi piilottaa stressi-tekosyyn taakse.

Kun itsensä kanssa viettää paljon aikaa kaksin, näkee paremmin myös sen toisen puolen. Että on kateellinen ("Miksi en saa, vaikka naapurillakin on"), kärsimätön ("Varataan se lomamatka nyt eikä ensi viikolla, kun saat vapaapäivät varmistettua") tai ripustautuva ("Olisit nyt mun kanssa, kun olit eilenkin ylitöissä / firman dinnerillä / kuntosalilla / you name it"). Kun on katsonut kolme tuntia putkeen telkkaria netistä, voi myös pyyhkiä mielestään käsityksen itsestään tehokkaana ihmisenä.


Itsensä kohtaamiselta työelämä ainakin ajoittain suojaa.

Oivalsin muuten (vasta) jokunen aikayksikkö sitten, miten ratkaisen muinaisen kotihenkilö-kriisini. Ranskaksi sanotaan femme au foyer, ja sana femme tarkoittaa kätevästi sekä naista että vaimoa. Foyer taas viittaa takkaan, tulisijaan tai pesään. Alan siis tästä eteenpäin kutsua itseäni (todennäköisesti vain sisäisessä kirjeenvaihdossa itseni kanssa) tulisijanaiseksi.

9 kommenttia:

  1. Ihana bannerikuva ja nuo postauksen kuvatkin!
    Elämä on kummallista. Minä toivottaisin tällä hetkellä tervetulleeksi tuollaisen jakson, jolloin olisi paljon aikaa ajatella ja tutkiskella itseään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tässä puolensa, myönnän. En ole missään vaiheessa pitönyt itseäni koti-ihmisenä eikä tämä lähes vuoden harjoittelunkaan jälkeen ole kaikkein omin juttuni, mutta yllättävästi sitä löytää itsestään uusia puolia. Avartavaa siis ainakin, ja ehkä vähän kasvattavampaakin. Yksi vaikeimpia asioita on sietää sitä epävarmuutta, kun ei tiedä. Milloin palaa töihin ja millaista työtä löytää. Olen kyllä yrittänyt sanoa itselleni, ettei se elämä aina palkkatyössäkään niin vakaata ja ennustettavaa ole.

      Ja kiitos kiitoksista! Kuvien postailu uhkaa valitettavasti katketa hetkeksi, sillä kaadoin läppärin sisään kahvia :/ Tänään siis opettelemaan lisää teknologiasanastoa ranskaksi.

      Poista
    2. P.S. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, nämä kosketusnäytölliset mobiililaitteetkaan ei ole mun kaikkein omi juttu. Mikähän sitten olisi? Sitä on onneksi aikaa miettiä myös.

      Poista
    3. Voih, toivottavasti ei tullut suuria tuhoja :(

      Sympatiseeraan epävarmuuden johdosta. Vieläkin muistan hyvin ne muutamat vuodet ennen kuin sain pysyvän asumisluvan ja tuntui, ettei voi tehdä mitään kunnollisia tulevaisuudensuunnitelmia, kun ei tiedä voiko edes jäädä maahan!

      Onko siellä mitään klubitoimintaa, jonka kautta voisit hankkia ystäviä ja niiden kautta ehkä kontakteja työelämään, plus tietenkin pääsisit pois neljän seinän sisältä?

      Tsemppiä pohdintoihin - ja varmasti jonkun ajan päästä kaipaat tätä hiljaisempaa aikaa!

      Poista
    4. Tietokonekaupan kaveri kehotti kuivattamaan konetta kaikessa rauhassa ja lohdutti kertomalla kollegastaan, jolla on kuulemma käytössä merestä löydetty iphone ;) Odottelen siis.

      Minulla on itse asiassa haussa juuri joku vapaaehtoisprojekti, jonka kautta saisin järkevää tekemistä ja kontakteja ja toivottavasti ranskanharjoitustakin. Yritän tsempata itseäni myös hokemalla, että anahan elämä on epävarmaa, ja toisaalta juuri se, että kaikki on auki, tekee kaikesta mahdollista. Tarvitaan vain enää rohkeutta ruveta tekemään sitä, mitä todella haluaa.

      Poista
    5. Asenteesi on hieno - ja ihan totta. Minäkin lillun jonkinasteisessa epätietoisuudessa meidän muuton vuoksi, mutta siis mielenkiinnolla odotan, että mitä elämä heittää eteen!

      Poista
    6. Tunnistan fiiliksen :) Muutto on aina stressaavaa, mutta parhaimmillaan se toimii kuin pienenä pakkona uudistaa itseään.

      Poista
  2. Onko. Tuo. Keittiö. Vaaka ? (-yhdyssanaa pahoinpideltiin dramaattisen vaikutuksen lisäämiseksi-) Mä olen vaikuttunut, ihan kädet pystyssä; en ole 7 vuoden kotirouvailussa vielä "ehtinyt" vaakaan asti, koska ööh nääs kun. Että kyllä mä nyt jotain tehokkuus-pisteitäkin sinne jakelisin, neiti Hand Made Gnocchi !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, eikä mikä tahansa keittiövaaka vaan vaaka, johon on mitattu grammalleen oikea määrä perunajauhoja gnoccheja varten! Ettei täällä aivan turhanpanttina olla. Seuraavaksi vuorossa kaasupolttimen opettelu...

      Poista