Virpi Salmi sohaisi tämän viikon Hesari-kolumnissaan suomalaista perhevapaajärjestelmää. Kolumnin ja sen kommenttien lukeminen nosti mieleeni taas yhden suosikki-ärsytysaiheeni.
Ennen kuin aloitan vuodatuksen, väsään vastuuvapauslausekkeen: Kirjoittaja on lapseton eikä siten ymmärrä elämästä yhtään mitään. Noin.
Nyt siihen suosikki-ärsykkeeseen: niskakarvani nousevat pystyyn aina, kun kuulen, miten Suomessa ei arvosteta kotiäitiyttä mutta Keski-Euroopassa kyllä. Kerronpa teille, millaisilla tavoilla Sveitsi arvostaa sitä, että naiset hoitavat lapset kotona.
Ensinnäkin oikeus palkalliseen äitiysvapaaseen tuli liittovaltion lakiin vasta vuonna 2005. Sitä ennen kaikkien kantoneiden yhteisessä lailla oli ainoastaan kahdeksan viikon työkielto synnytyksen jälkeen. Nykyään palkallista äitiysvapaata saa 98 päivää eli nelisen kuukautta, ja korvattavat päivät alkavat juosta siitä päivästä, kun lapsi syntyy.
Neljän kuukauden jälkeen on palattava deskin ääreen, jos työpaikkansa mielii säilyttää, paitsi jos saa neuvoteltua
työnantajalta (palkatonta) lomaa. Moni jättääkin työnsä esikoisen synnyttyä, sillä verotus tukee sitä, että toinen vanhemmista jää kotiin: työikäisistä sveitsiläisnaisista työskentelee noin 77 prosenttia. Osuus on hienoisessa nousussa, ja viiden vuoden takaa on tultu ylöspäin pari prosenttiyksikköä.
(Miehen) veroprosenttia saa laskettua jo sillä, että menee naimisiin ja toinen jää kotiin chillailemaan, mutta lapsen syntymä alentaa sitä vielä lisää. Summa on prosenttiluontoinen, joten täkäläisillä palkoilla helpotus on usein huomattavampi kuin vaikkapa suomalainen kotihoidontuki, joka on, myönnän, niukka. Ja helpotusta toki saa ihan niin pitkään kuin itse haluaa tai lapsi kypsyy aikuiseksi. Sitä kuitenkaan ei saa, jos sattuu vaikka tekemään lapsen yksin tai eroamaan.
Lisäksi kolmen vuoden jälkeen ei ole enää työpaikkaa, johon palata, ja työllistyminen voikin ottaa todella koville tauon jälkeen.
Sitten on vielä se osa-aikatyö. On totta, että sveitsittäret tekevät paljon osa-aikatyötä, sillä naisista alle puolet eli noin 46 prosenttia työskentelee kokopäiväisesti. Verotus aiheuttaa kuitenkin sen, että osapäiväduunin on oltava suhteellisen hyvin korvattu, tai sitten työntekoon on oltava todella kova intohimo, sillä perheen toisenkin aikuisen (lue: naisen) mennessä töihin myös miehen verotus kiristyy. Päälle tulevat päivähoitokulut.
Toisaalta korkeaa osapäivätyön osuutta selittää myös se, että koulut ja osa päivähoitopaikoista ovat kiinni keskiviikkoiltapäivisin. On siis oltava itse kotona tai hankittava hoitaja. Pääsemme jälleen siihen, että lisähoitajan tai kokopäiväisen oman hoitajan palkkaaminen vaatii melkoiset tulot molemmilta vanhemmilta.
Okei, arvostus on toki muutakin kuin rahaa ja rakenteita, mutta varsinkin suomalaiseen arvostuskeskusteluun liittyy usein oletus, että sitä
arvostetaan eniten, jolle maksetaan eniten. Juuri tällä tavalla
mitattuna suomalaisia kotiäitejä arvostetaan. Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä pidetään normaalina ja hyväksyttävänä naisen paikkana. Siinä valinnassa veroprosentilla on iso rooli.
Lähteet ja lisätietoa:
Tietoa perhevapaista
Työelämätilastoja
Verolaskuri
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Tiedenaisen suulla ja asiantuntemuksella puhuit!"
VastaaPoistaAlussa mainitun kolumnistin viittaukset jonkun toisen maan oloihin - tai peräti epämääräiseen "Keski-Eurooppaan" - ontuvat asiantuntemuksen puutteen takia.
Kotiäitiyttä arvostettiin eräässä Keski-Euroopan maassa (Saksassa) viime vuosituhannella niin kovasti, että työssä käyville äidille oli peräti haukkumanimi "korppiäiti" (Rabenmutter).
Tämän vuosituhannen puolella "korppiäitien" tyttärillä ei nyt sitten aikuisina ja äiteinä olekaan hinkua palata patojen ääreen mummojensa tapaan, vaan rustailevat aktiiveina politiikkoina varhaiskasvatusta (1+ v.) ja koululaitosta (6+ v.) "korppiäitiystävällisemmäksi".
Kas, kun niistä "korppiäitien" tyttäristä (ja pojista) tulikin ihan kykeneviä aikuisia, eivätkä menneet hunningolle, niin kuin jotkut psykologit joskus menneinä aikoina olivat peloitelleet. Päin vastoin, lastentarhojen merkitys varhaiskasvatuksessa on huomattava.
Tunnustan kuuluvani "korppiäiteihin", ja siitä seuraa, että en arvosta kotiäitiyttä sen enempää Suomessa kuin Keski-Euroopassakaan. Sitä ei tarvitse verovaroin kustantaa.
Ajankohtainen teema on pikeminkin, miten sovitetaan paremmin perhe- ja työelämä yhteen, ja se pitää sisällään ,myös miehet/isät.
Kiva kun tulit taas kommentoimaan, ja mielenkiintoista kuulla Saksan korppiäideistä!
PoistaMinustakaan kotiäitiyttä ei lähtökohtaisesti tarvitse verovaroilla kustantaa, vaikka toki vaihtoehtoja on hyvä olla - ihanaahan olisi, jos nainen todella voisi täysin arvovapaasti valita, haluaako jäädä kotiin vai mennä töihin. Taloudellisesti se on tietysti eri juttu, ja jokaisella on siihen omat lähtökohtansa.
Sen verran täytyy vielä tarkentaa, että Virpi Salmi ei tainnut suoraan väittää, että Keski-Euroopassa arvostettaisiin kotiäitiyttä, vaan vakioärsytykseni nousi mieleen kolumnista ja kommenteista. Täytynee muokata vielä tekstiä tuolta osin.
Täälläpäin tehtiin muistaakseni viime vuonna tutkimus ja paras paikka maailmassa lasten tekemiseen tukien, vapaiden ja vaihtoehtojen puolesta oli Ruotsi, Suomi oli kakkosena.
VastaaPoistaMinusta verovaroin pitää kyllä kustantaa ainakin ihan pikkuvauvojen kotonaolo ja tukea lastenhoitoa, jos molemmat vanhemmat haluavat töihin. Varsinkin köyhissä perheissä, suuren työttömyyden aikoina tai toisen vanhemman sairastuessa lapsen saaminenhan olisi muuten ihan katastrofi ja ajaisi naiset helposti miehistä riippuvaisiksi.
Minusta ei äidin tai isän järjestämässä kotihoidossa tai töissäkäymisessä ole kummassakaan mitään vikaa, jokainen olkoon sellainen äiti tai isä kuin omakseen kokee ja on hienoa, että on vaihtoehtoja. Suomessa kotihoitoa arvostetaan pitkillä vanhempainvapailla ja tuilla. Eivät ne kuitenkaan niin suuret tuet ole, että niillä rikastusi tai että olisi aihetta kateuteen. Kyllä siihen perheen elämiseen tarvitaan työssäkäyvän panosta. Minusta lastenhoito on ihan käypää työtä, tekipä sen itse tai ulkoisti jollekin muulle. Palkka ja 'palkka' tekijälle on kyllä varmaan molemmissa tapauksissa aika pieni.
Kovin ahdistavalta kuulostaa tuo Sveitsin systeemi, ja todella epäreilua, etteivät yksinhuoltajat saa samoja etuja.
Tukien suhteen Pohjoismaat ovat kyllä kansainvälisessä vertailussa huippuja! Tasa-arvomielessä usein kehutaan myös Norjan mallia, jossa kuusi kuukautta perhevapaista on jyvitetty isille: jos isä ei puolivuotistaan käytä, jää se kokonaan käyttämättä.
PoistaTäällä Sveitsissäkin voitaisiin enemmän kehittää päivähoitojärjestelmää, sillä valtion/kunnan päivähoitolaitoksissa jonot ovat monesti sietämättömät. Joillakin alueilla jono on kaksikin vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että jos yksivuotiaan haluaisi päiväkotiin, olisi paikka varattava, ennen kuin tulee raskaaksi. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta äänestettiin tämän vuoden puolella, mutta ehdotus ei mennyt läpi.
Yksinhuoltajatkin saavat toki verohelpotuksen töissä käydessään, mutta helpotus on pienempi kuin niillä, joilla myös puoliso jää kotiin. Eikä yksinhuoltaja tietenkään tällä systeemillä voi jäädä kotivanhemmaksi, paitsi jos saa niin huikeaa palkkaa, että on onnistunut etukäteen säästämään. Sveitsin verotuksessa on naisten kannalta monta muutakin loukkua, joihin täytyy palata vielä myöhemmin.
Mites muuten samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla? Miten heidät nähdään Sveitsissä lain edessä? Onko heillä mitään mahdollisuuksia verohelpotuksiin?
VastaaPoistaErinomainen kysymys! En osaa siihen äkkiseltään vastata, mutta lupaan palata asiaan, kun ehdin ja jaksan penkoa asiaa enemmän.
PoistaMä vedin vähän herneitä nenääni tästä aiheesta, saa lukea blogista korppiaiti.blogspot.fi
VastaaPoista