Alamäkeä

Alamäkeä mennään, mutta kun Sveitsissä ollaan, tietysti sukset jalassa. Viime viikonloppuna olin mukana Glacier 3000 -laskettelukeskuksen avajaisissa, ja pääsin kuin pääsinkin rinteeseen. Kun siirryimme moottoritieltä vuoriston pikkuteille, auton lämpömittari näytti 14 astetta ja ruoho ympärillä sen kuin vihersi, mutta niin vain numerot pienenivät ja juuri ennen hissiasemaa eteen putkahti valkohuippuisia vuoria.

Ryysis alhaalla...

Avajaistunnelman plussat ja miinukset:

+ Lumi! Sveitsissä on mielestäni paras lumen hyöty-haitta-suhde: se on helposti saatavilla, kun sitä tarvitsee (talviliikunta), mutta sen kanssa ei tarvitse joka päivä taistella (auton ikkunoiden rapsuttelu talviaamuina).
+ Aurinko paistoi, huipulla kolmessa kilometrissä oli sievä pikkupakkanen, joten rinneolosuhteetkin olivat hyvät.
+ Pääsin laskemaan, mitä olikin ollut ikävä.

- Koska ollaan marraskuussa ja lämpötila huitelee päivisin kymmenen asteen kieppeillä, oli lumille pitkä matka. Kaksi yhteyttä kaapelivaunulla menee vielä normaalin alppikeskuksen piikkiin. Sen jälkeen piti kävellä suksien kanssa muutama sata metriä, koska siirtymärinne oli kiinni, kiivetä vielä pienehkö ylämäki, ja sittenkin piti vielä varoa hiekkaa ja irtokiviä. Tällaisen uurastuksen jaksaa vain, jos takana on kesäkauden aiheuttama laskettelunnälkä.

...ja ylhäällä.

- Alahisseillä jonoa ei juuri ollut, mutta ylhäällä jäätiköllä oli käytössä vain yksi ankkurihissi, ja jonotus oli makuuni hieman aggressiivista. Meneehän se toki kehonhallintaharjoituksesta, kun joku yrittää tunkea lumilaudalla suksiesi välistä.
- Rinteitä oli auki vain yksi, ja täytyy myöntää, että pitkän jonotuksen ja lyhyen laskun yhdistelmään puutui pian.

Joka tapauksessa kausi on avattu, ja nyt yritän rinnehuuruissa löytää täydellistä laskettelukohdetta maaliskuulle. Haussa siis vaihtelevat, haastavatkin rinteet, eläväinen mutta samalla idyllinen kylä, viehättävä hotelli, ja kaikki tietysti edulliseen hintaan, tuntien Herra Täydellisen laatuvaatimukset.

Projektiani ei ole tähän saakka helpottanut se, että internet kaatui ja vietin iltapäiväni puhelimessa tyypin kanssa, joka mutisi toisessa päässä luuriin ranskankielistä nörttisanastoa. Yritän ottaa kokemuksen oppimisen kannalta, vaikka mieli teki kyllä pyytää "Anteeksi, herra, voisitteko mitenkään harkita puhuvanne ääneen?"