Fiilis on sama kuin silloin, kun lähtee pyjamahousuissa hakemaan kiskalta maitoa aamiaiskaurapuuroon ja törmää eksäänsä.
Pyjamahousuahdistusta helpottaa, kun ryhtyy tekemään jotain, ihan mitä tahansa. Kiitokset Jennille Georgiaan hienosta A blog with substance -tunnustuksesta.
Jenni oli mukavasti muokannut tunnustuksen sääntöjä niin, että nyt ei jaetakaan triviatietoa bloggarista vaan kahdeksan satunnaista kuvaa.
Antaakseni teille satunnaisotannan arjestani (ja siis tämä blogihan ei millään tavalla ole sitä, krhm), valikoin lähikuvia - siis kuvia, jotka on otettu kilometrin parin säteellä kotoa.
Kuvassa kiteytyy kaksi sveitsiläisyyden peruselementtiä: Ensinnäkin kalkinpoisto on arkirutiineista tavallisempi kuin vaikka kuivausrummun nukkasihdin tyhjennys. Toiseksi juuri tällaisia puhdistusaineita ja muita vieraampia tuotteita etsiessä näpäyttää sormille se, että maan valtakieli on saksa. Aina saa nyhjystää joka purnukasta sen pienimmänkin printin, ennen kuin huomaa, ettei muuten olekaan edes puhdistusainehyllyllä vaan huuhteluainesektorilla. Koska tonttu kommentoi puhdistustulosta joka purkin kyljessä, hän voisi edes varioida ulosantiaan tuotteen mukaan: yhdessä "Oho", toisessa "Wau" ja kolmanessa vaikka "Oups".
Vakiolenkkireittini söpöin bussipysäkki ei suinkaan ole kauounkisuunnittelijoiden neronleimaus vaan paikallisen lemmikkikauppayrittäjän tuotos.
Paikallinen parkkihalli-ilmiö, jossa mietityttää sen oleellisimman lisäksi myös, miten tätä valvotaan. Saako mieskin parkkeerata tähän, jos on huonot käsivoimat ostosten kantamiseen, normiruutuun liian iso auto tai kipeää tekevät kengät?
Lihapiirakat eivät ole arkiravintoani, mutta kotikaupungin boucherie osaa kyllä manipuloida kaupunkilaisten kulutustottumuksia.
Mitä ihmettä tuossa kyltissä tapahtuu? Normaalit kävelyreitit on merkattu keltaisella, mutta tässä vihreässä signaalissa pingotaan sauvojen kera. Sauvakävelyreitti?
Elinkeino talvihorroksessa.
Nämä kaksi viimeistä kuvaa eivät liity mitenkään mihinkään, mutta ohjehan kuuluikin: kahdeksan satunnaista kuvaa.
Annan tunnustuksen jäädä lepämään enkä viskaa sitä enää toiselle kierrokselle blogosfäärin ympäri. Kaikki lukijat ovat tietysti enemmän kuin tervetulleita raportoimaan arjestaan kuvin. Kamera repussa saa kummasti katsomaa omaa lähiympäristöä aiempaa tarkemmin.
Juhlavaa viikonloppua kaikille!
Zürichissä oli yllättävän vähän kalkkia, ainakin verrattuna yhteen Pariisin kämppäämme. Riitti esimerkiksi, että vedenkeittimen puhdisti parin, kolmen viikon välein (tosin kotona sitä ei tarvitse tehdä koskaan).
VastaaPoistaKyllä tuo varmaan on sauvakävelyreitti, olin meinaan suu ymmyrkäisenä kun törmäsin lenkkipoluillamme ohjattuihin sauvaköpöttelijäryhmiin.
Yllättävää! Siis Zürichin kalkittomuus. Mutta jos Zürichissä on ollut jo ohjattuja sauvakävelyryhmiä, ne ovat varmaan tulossa tännekin - innovaatiot kun yleensä tulevat tänne idästä ja traditiot lännestä.
PoistaTäällä ei ole näkynyt pelkästään naisille suunnattuja parkkipaikkoja - saatettaisiin pitää seksistisenä - mutta on parkkipaikkoja "for shoppers with children", mikä nyt käytännössä on sama asia, koska harvemmin täällä miehet käyvät lasten kanssa kaupassa.
VastaaPoistaHienoja nuo kaksi viimeistä!
Naisille varatut parkkipaikat ovat itsestään selviä saksalaisissa pysäköntitaloissa. Ne sijaitsevat sisäänajon läheisyydessä, ja niitä valvotaan kameralla. Kysymys on naisten turvallisuudesta. Varsinkin pimeään ja hiljaiseen aikaan iltaisin minustakin olisi turvatonta ja pelottavaa hiippailla yksin jossakin ison pysäköintitalon sokkeloissa autoani hakemassa. On leveämpiä merkittyjä pysäköintiruutuja liikuntarajoitteisille ja lasten kanssa matkaaville, mutta ei heikoille jalkavaisille miehille ylimitoitettuine kulkuneuvoineen. Minussakin tuo ilmaisumuoto "pour VOUS madame" herättää hilpeyttä ja varsin hassuja assosiaatioita.
VastaaPoistaNoita naisille varattuja paikkoja eivät monet miehet sulata. Paikallisen Coopin parkkipaikalla satuin todistamaan miten naispaikalle vauhdilla kurvanneesta katumaasturista nousseet isä ja varhaisteinipoika kävivät asiasta lyhyen ja ytimekkään keskustelun. Poika huomautti isälle että "ei me kai tähän voida pysäköidä, nämä ovat vain naisille varattuja paikkoja." Isä heitti huolettomasti olkansa yli "ei hätää, tämähän on äidin auto". Logiikka se on kai tuokin.
VastaaPoistaJenni: Perhepaikat ymmärrän hyvin, koska lasten kanssa liikkuminen on varmaan muutenkin haastavaa - ja normaalia isommista ruuduista kiittävät myös naapuriruutuihin parkkeeratut autot, kun kolhujen todennäköisyys laskee hiukan.
VastaaPoistaAnna: Tuota turvallisuusnäkökulmaa en ole tullut ajatelleeksikaan! Tottahan se noin on, ja parkkihallit ovat varsinkin iltaisin kolhoja paikkoja. Itse en ole naispaikkoja päässyt käyttämään, koska ne ovat aika usein täpötäynnä. Tuo "pour vous" on minusta kanssa riemastuttavan kunnioittava :)
Anonyymi: Mahtava logiikka ;) Oikeastaan yllättävää, että poika sentään osasi kyseenalaistaa asian, jos oli isänsä logiikan kasvattama!