maanantai 4. helmikuuta 2013

Neurootikon teehetki

Tiedättekö sen pulman, kun on vaikka kaupungilla ostoksilla tai lomareissulla nähtävyyksiä katselemassa, ja jossain vaiheessa tulee pieni nälkä? Ei siis sellainen, että haluaisi kokonaista ateriaa, tai varsinkaan maksaa aterian vertaa, mutta tekisi kuitenkin mieli jotain pientä suolaista, ja sitten päälle makeaa.

Leipomomaas ei tarvitse tyytytä massaherkkuihin, sillä jokaisella putiikilla on omat erikoisuutensa.
Täällä Sveitsissä menen pikkunälän yllättäessä yleensä tea-roomiin. Niissä on yleensä sekä suolaista että makeaa syötävää, paikallisittain järkihintaan, ja hyvät juomavalikoimat eri makuihin.

Miljöö on usein varsin konservatiivinen, ja kanssaherkuttelijat myös.
Hankaluuksia tuottaa vain käyttäytyminen. Oikea järjestys on nimittäin tämä:

1. Jos haluat syödä jotain, mene tiskille, valitse haluamasi ja maksa.
2. Ota herkkusi ja mene pöytään odottamaan tarjoilijaa.
3. Tilaa juoma ja maksa lasku lähtiessäsi, samaan tyyliin kuin ravintolassa.
4. Jos haluat vielä päälle jotain pientä makeaa, toista vaihe 1.

Tee on valitettavan usein pussiteetä, mutta makuvaihtoehdoissa löytyy.
Itsepalvelun ja pöytiintarjoilun hybridi ei aivan heti auennut, mutta nyt kun osaan toimia, se on huippunäppärä. Syömisiä kun olisi kuitenkin vaikea valita näkemättä, joten tiskin ääressä voi rauhassa pällistellä ja valikoida. Toisaalta myös heti sisään tullessaan näkee, löytyykö mieleistä syötävää, ja ovelta voi vielä kääntyä pois. (Meitsillä on nimittäin myös sellainen ongelma, ettei ole pokkaa lähteä pois enää ravintolan pöydästä listan lukemisen jälkeen. Muut ovat ehkä tältäkin neuroolista säästyneet.)

Tässä oli sitruunatartaletti... Ei olisi ruokabloggariksi, ei.
P.S. Teehuoneissakin on tietysti poikkeuksensa.

1. Jos paikalla on esimerkiksi vain yksi tarjoilija, on ihan mahdollista tilata juomatkin tiskiltä sen sijaan, että menisi pöytään ja odottaisi tarjoilijan kipittävän perässä.
2. Erikseen ovat myös ne putiikit, joissa kaikki tilataan pöytään, paitsi mukaan otettavat tuotteet. Etukäteen ei tietenkään voi tietää, missä kuppilassa näin toimitaan (paitsi jos valvoo ikkunan takana etukäteen).
3. Jos tahtoo maksaa kortilla, saattaa olla helpointa tilata samaan aikaan sekä syötävät että juotavat, sillä korttimaksu on välillä edelleen, ah, niin eksottiista.

12 kommenttia:

  1. Hui, mä olisin ihan eksyksissä. :D Täällä on kyllä tosi vähissä paikat, joissa ei olisi pöytiintarjoilua. Kansainvälisiä ketjuja ja vastaavia lähinnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin aluksi, kun yleensä on se pöytiintarjoilu, paitsi nyt Starbucksissa :) Tarjoilijat onneksi neuvoo urpoa!

      Poista
  2. Okei, no nyt selvisi, mikä se todella sekava käytäntö kahvilassa oli viimeksi Brysselissä käydessä... käytäntö taisi nimittäin olla jotakuinkin tällainen, mikä vain risoi jonkun verran, koska tiesin, että lähtö tulisi kiireellä, ja olisin todella mieluusti maksanut jo etukäteen.

    Aivan ihastuttava miljöö tuolla löytämässäsi teehuoneessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teehuoneet ovat usein tuollaista old style -koulukuntaa. Kiva istuskella ja katsella mummojen päiväkahvittelua!

      Poista
  3. Tuo tilaukäytäntö oli kyllä alkuun hieman hämmentävä, samoin luottokortin kelpaamattomuus siellä täällä, kuten isojen hiihtokylien ravintoloissa. Täällä kotona on helppo elää ilman käteistä rahaa.
    Mikä tuo leipä muuten on?
    Kyllä ainakin tällä ruokabloggarilla aina silloin tällöin herkut katoavat ja kuva jää ottamatta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leivässä on lohitäyte, ja se kulki nimellä "Baltique". Yritin maistella, mistä musta väri olisi leipään tullut, mutten saanut mausta kiinni - lähinnä tuli mieleen tuhka.

      Poista
  4. Tuo otsikkosi on kyllä hauska! Ja hyvännäköinen ekan kuvan suolainen herkku. Teehuonekäyttäytyminen saattaisi kuitenkin aiheuttaa minulla kupintäristyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkujen perässä olen motivoitunut opettelemaan paikalliset tee huonetavat ;) Aluksi kyllä join vain teetä, mutta pakkohan se oli opetella, kun kyllästyin kuolaamaan naapuripöytien leivoksia.

      Poista
  5. Minä pidän kovasti siitä, että Sveitsissä tarjoillaan pöytiin useassa ihan normikahvilassa. Käyn Suomessa todella harvoin ja aina meinaa käydä niin, että kahvilassa kävelen suoraan pöytään ja jään odottamaan tarjoilijaa :D

    Voikohan noitten korttimaksujen kanssa olla eroa saksalaisen ja ranskalaisen Sveitsin välillä? Mulla ei nimittäin normaalin pankkikortin kanssa koskaan ole ollut ongelmia. Usein on kortti käynnyt sellaisissa pienissä kaupoissa kuten askartelukauppa taikka Thai-kauppa, vaikka olen etukäteen epäillyt. Ainut paikka, jossa ei kerran käynyt oli leipomo. Tosin sielläkin voi nykyään maksaa kortilla. Ja sitten tietty posti, jolla on oma pankkikortti ja muut ei käy. Luottokortin käytöstä Sveitsissä minulla ei tosin juuri ole kokemusta.

    T:Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin hyvin kuvitella, että siellä saksankielisissä kantoneissa on pankkikorttiasiat paremmin hallussa. Odotan, että moinen sivistys leviää tännekin. Useimmiten kortilla lopulta saa maksaa, mutta se tuntuu olevan myyjättärien mielestä jotenkin hankalaa, ja yrittävät vältellä viimeiseen asti. Lisäksi ovat minimimaksurajat: milloin kympin, milloin viisikymppiä, sataseenkin olen törmännyt. En sentään kahvilassa, onneksi. Olisi tullut kallis keikka.

      Poista
  6. Me ollaan Ranskan puolella toimittu niin, että vallataan pöytä, tilataan juomat ja sitten mennään tiskille tilaamaan leivonnaiset pöydän laskuun. Lasten kanssa liikkuessa on aina kätevä ensin varata se pöytä. Asumme Luxemburgissa ja täällä on joko pöytiintarjoilu tai joissakin paikoissa tiskiltä kaikki mukaan.

    Löysin blogisi viikko-pari sitten, luin kaikki postauksesi ja olen vain odotellut, milloin pääsisin kommentoimaan jotain. Oikein mukava blogi sulla!

    t. nonni Luxemburgista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan, Nonni! Saatat hyvinkin olla ensimmäinen luxemburgilaislukija, tai ainakin ensimmäinen kommentoija sieltäpäin maailmaa.

      Kahvilavisiitti voisikin muuten noin päin toimia huomattavasti näppärämmin :) Lasten kanssa varmasti, ja miksei isommalla porukalla muutenkin.

      Poista