Viime päivinä ovat liikuttaneet seuraavat hetket:
Ystävän ilmoitus yhteenmuutosta poikaystävän kanssa. Miten kiva tätäkin myllerrystä olisi käydä läpi yhdessä viinilasillisen ääressä, olla mukana muutoksessa muutenkin kuin chatti-ikkunan kautta.
Helmikuun juhlapyhät. Runebergintottu! Laskiaispulla! Haluan puolustaa lounaskeskusteluissa hillotäytteen yksinvaltaa ja ajaa iltapäiväkahvilla mantelimassan käyttökieltoa.
Skype-puhelu äidin kanssa. Kun ei hän tänä vuonna aio tulla kylään. Eikä isä vaivaudu edes sinne Skypeen.
Fazerin punaisen loppuminen. Kauan joulusuklaat kestivätkin.
Siskonpojan lelun osan löytyminen silmälasikotelosta. Ilmeisesti poika oli piilottanut aarteensa kummitädin silmälasikoteen edellisellä Suomen-reissulla. Onneksi niin siskolla kuin pojallakin on sentään Geneven-lennot varattuna, mutta kauhean pitkä aika kyläilyyn vielä on.
Sitten on niitä toisenkinlaisia välähdyksiä:
Kun aurinko paistaa ja sulattaa juuri sataneet lumisentit ja tuntuu aivan maaliskuulta.
Kun vaa'alla eivät näy hotkitut laskiaishillot vaan peilistä kurkistavat laskettelijan reidet ja liukastelemattoman talvilenkkeilijän pohkeet (juusto ei lihota, mutta siitä tuonnempana lisää).
Kun moottoritiellä saa nauraa kanssa-autoilijoille, jotka täysin normaalin lumikuuron aikanakin alentavat nopeuden kahdeksaankymppiin ja vääntävät sumuvalot päälle.
Kun pilvet väistyvät ja kahden sekunnin ajan näen jälleen Mont Blancin.
 |
| Kuva syyskuulta - aivan näin kesäistä täällä ei sentään ole. |
Piti ihan googlettaa, että koska se laskiainen nyt on. Ensi viikolla! Mistä pullaa? Onko se nyt leivottava? Ja oikeassa olet, jyrkkä EI mantelimassalle.
VastaaPoistaKai se on itse leivottava, jos ei saa kutsua kenenkään muun kotiin laskiaispullalle. Täällä asuu onneksi sen verran muitakin suomalaisia, ettei aivan mahdottoman epätodennäköistä.
PoistaKaikkein eniten Suomesta kaipaan noita yhteisten hetkien jakamista kavereiden ja sukulaisten kanssa.
VastaaPoistaSamoin. Yksinäisyyteen täällä auttoi se, kun löysi ystäviä, mutta eipä se poista sitä ulkopuolisuuden tunnetta, kun ei pääse osallistumaan Suomen-ystävien elämän käänteisiin. Monet synttärit, tuparit ja muut juhlat jäävät käymättä.
PoistaJoo, Runebergintortun himo ajaa ulkosuomalaisen epätoivoisiin tekoihin.
VastaaPoistaKeskiviikko-iltana eräässä valaisilaisessa tarkemmin määrittelemättömässä alppikylässä meni hommat niin pitkälle, että otin ja skinnasin siinä jääkylmässä lumimyrskyssä, pilkkopimeässä, täydessä napajäätikkövarustuksessa naapurikylään (!!!) ja takaisin, koska huhu kertoi tarjolla olevan itsetehtyjä Runebergintorttuja.
Kannatti. En sano muuta.
Aika heviä :D
PoistaYmmärrän kyllä tuon menomatkan motivaattorin, mutta jäin miettimään, miten ihmeessä jaksoit lähteä vielä takaisinkin!
Runeberg oli ja meni, mutta laskiaispulliin mulla on seuraava strategia: tein ystävän kanssa diilin, että jos löydän jostain kardemummaa, hän voisi leipoa pullat.
Noooh, paluumatkaa siivitti torttujen kera nautittu kuohuva, ja etenkin sen mukanaantuoma perisuomalainen pikkuhiprakkainen uho.
PoistaHei mutta hyvä diili sulla! Kardemummaa on ainakin jauhettuna ainakin Globuksessa. Ainakin oli joskus.
No mutta niinpä tietysti :) Kiitti kardemummavinkistä! Pullat ovat taas askeleen lähempänä uunia.
Poista