Perustan väitteeni luonnollisesti empiiriseen kokemukseen: koska olen itsekin pärjännyt rinteissä debytanttina, kaikkien muidenkin tulee toki pärjätä ;)
Muutamalla perusvinkillä aloittelija tai epävarma keskitason laskijakin nauttii mutkamäistä.
1. Valitse kohde oikein. Mene siis sellaiseen paikkaan, joissa loivia ja keskitason mäkiä on paljon. Aiemmin esittelin muutaman työkalun, joiden avulla itselle sopivia kohteita voi kytätä. Ultimate Skissä pystyy hakemaan aloittelijalle sopivia kohteita, ja Where to ski and Snowboardissa kannattaa katsoa, mikä paikka antaa aloitettelijalle neljä tai viisi lumihiutaletta.
2. Tsekkaa rinnekartta. Kun menen uuteen rinnekeskukseen, tutkin kartasta, onko sellaisia paikkoja, joista ei tule alas kuin musta rinne. Harvoin on: usein tulee myös punainen tai sininen tai molemmat. Olen havainnut myös, että ne mustat, joiden vierestä tulee myös helpompi rinne, ovat yleensä helpompia mustia kuin ne, jotka tulevat yksikseen.
3. Lähetä esilaskija. Kuten aiemmin viisastelin, ranskalaiset rinnekartat ovat epäluotettavia. Olen samaa mieltä edelleen. Jos epäilet rinteen olevan sinulle liian vaikea, lähetä kokeneempi kaveri edeltä ja laske itse helppo rinne (tai mene kaakaolle). Sitten tenttaat, kannattaako sinun edes yrittää vaikeampaa. Hyviä kysymyksiä ovat esimerkiksi "Kuinka monen näit kaatuvan?" ja "Näyttikö muilla olevan vaikeuksia?"
 |
| Oikea ajoitus tankkaukseen. |
 |
| Jos pelottaa, älä katso alas. Katso ylös. |
6. Käytä hissiä. On ihan okei hypätä vaikean osuuden yli hissillä, ja varsinkin iltapäivisin kylään paluu sujuu happoisin koivin usein helpommin, kun ottaa konevoimat avuksi. Lisäksi poistumisrinteet ruuhkautuvat iltapäivisin ja ovat usein huonossa kunnossa, koska niitä lasketaan lyhyessä ajassa paljon. Ei kannata tuhlata voimiaan hankaliin olosuhteisiin, kun voi siirtyä suoraan aftre skihin.
 |
| Tämän kokemuksen voi välttää noudattamalla ohjetta numero kuusi. |
 |
| Rinneravintolaan ei tarvita edes suksia, mutta monot kannattaa pukea päälle, uskottavuuden vuoksi. |
Kiitos neuvoista, ammattilaisen puhetta! Enköhän minäkin tuonne Alpeille vielä tänä talvena uskaltaudu!
VastaaPoistaPrinttaat vain ohjeet mukaan, niin varmasti pärjäät ;)
PoistaTuli muuten mieleen, että olisi pitänyt lisätä vielä yksi ohje: Jos alkaa ottaa päähän, vaihda kelkkaan. Se on takuulla kivaa.
Hyviä vinkkejä.
VastaaPoistaKunpa ne rinnekarttojen värit kertoisivat aina totuuden - kotimäki Riihivuoren musta rinne on hieman toista kuin alppirinteiden ;).
Multa tahtoo laskutaito kadota jos on liikaa väkeä tai jäinen jyrkkä rinne.
Meillä on sellainen tapa, että viimeistä laskua ei päätetä tyyliin "yksi lasku vielä" vaan lopetaan mäen alla, mieluummin hyvän laskun jälkeen.
Kuumaa viiniä vasta kun monot ovat pois jaloista.
Multakin katoaa laskutaito ruuhkassa ja jäällä! After skihin tosin on ehdottomasti mentävät monot jalassa - joskus unohdan myös kypärän päähän, mikä on toisaalta ihan viisasta.
PoistaToivon, että löytäisin joskus jostain sellaisen maltin, että malttaisin lopettaa hyvään laskuun. Mies on onneksi maltillisempi, joten noin joka toinen kerta olen vetämättä itseäni ihan piippuun.
Minulla olisi voinut tehdä terää myös vinkki: Valitse laskuseura, joka on yhtä kädetöntä kuin sinä itse. Olin seurueen kolmanneksi huonoin laskija, ja kaksi vielä huonompaa olivatkin jo niin aloittelijoita, että laskivat pelkästään hiihtokoulun kanssa. Näin ollen olin aloittelijaryhmässä selvästi aloittelijoin, ja kolmella muulla laskijalla olisi ollut enemmänkin vaikeiden rinteiden nälkää, joten itse tuli laskettua ehkä vähän liian haastavissa rinteissä. Ja kun ei yksinkään halua laskea, niin sitä sitten seuraa ryhmää...
VastaaPoistaSen sijaan laskupaikka oli kyllä upea, Saalbach-Hinterglemm Itävallassa. Yövyimme tuvassa, joka oli ylhäällä rinteessä, joten "kotiin" piti päästä ennen kuin hiihtohissit sulkeutuivat, mutta maisemat herätessä olivat toisaalta ällistyttävän hienot.
Olet muuten ihan oikeassa! Oma tarinani on hyvin samanlainen: laskin jonkin verran lapsena ja nuorena, ja sitten oli pitkä tauko, jonka jälkeen lähdin Lappiin paljon parempien laskijoiden seurassa. Sen reissun jälkeen koko laskemiseen oli vähän hankala suhde, koska toisaalta tykkäsin lajista, mutta toisaalta oli tunne, että olen ihan huono ja pelottaa. Kun on selvästi parempien messissä, joutuu olemaan vähän liikaakin äärirajoilla.
PoistaMuutama vuosi sitten sisuunnuin ja otin opettajan pariksi päiväksi Rukalla, ja se oli kyllä loistoratkaisu. Opin tekniikkaa ja sain varmuutta. Senkin jälkeen vielä toisinaan oli epävarma olo, mutta nyt kun olen laskenut oikeasti aika paljon, alkaa löytyä varmuutta jo hankalissakin olosuhteissa. Paljon harjoittelua se kyllä vaati! Juuri vähän aikaa sitten mietin, että voisi olla hyvä ottaa vaikka pari kertaa opetusta kauden aikana nytkin.
Alpeilla on onneksi se etu, että on niin paljon muutakin ihanaa kuin laskeminen: voi nauttia hienoista maisemista ja kivoista rinneravintoloista tai suloisista alppikylistä.