keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Päivän saalis: 7 kilometriä

Päästiinhän täälläkin laskiaispulkkamäkeen! Alkuviikon tuprutti lunta kuin lumetuskoneesta, mutta tälle päivälle säätiedotus lupasi vuorille aurinkoa, ja Les Diablerets'kin avasi kelkkamäkensä lumitauon jäljiltä.


Kelkkailu on ehdottomasti yksi parhaista alppilajeista, ja se sopii vaikka luminoviisille. Sitä ei voi kehua liikaa - mutta sen tenhoa tuntuu joskus kokemattoman olevan vaikea ymmärtää. Sanon siis vain: kokeilkaa.

Bussipysäkki saattoi olla väliaikaisesti poissa käytöstä. Ainakaan kukaan ei odotellut kyytiä!

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kelkkakeikkani, vaan olen testannut jo viime talvena La Tzoumaz'n kymmenen kilometrin kelkkamäen Verbierin kyljessä. Toki Les Diablerets'n seitsemän kilometrin liu'ut jäävät kakkoseksi jo pituudessa, mutta ennen kaikkea eroa löytyi vauhdista: La Tzoumaz'ssa alla oli oikea laskettelurinne, jossa piti jopa välillä jarrutella.

Liukuolosuhteiksi luvattiin hidasta, mutta tokihan hitaassakin vauhdissa kelkan ehtii radan kylkeen törmäyttää.
Aurinkotankkaus teki kuitenkin terää, ja maisemistaan esialppeihin kuuluva Les Diablerets saa kyllä täyden kympin. Olen kokeillut myös yökelkkailua Grindelwaldissa viime keväänä, ja tuota tuota... Jo maisemien, auringon ja kaakaotaukojen vuoksi kelkkailu kannattaa mielestäni jättää päiväsaikaan. Minulle on hiukan liian ekstreemiä laskea sysyipimeässä metsässä sveitsinsaksalaisten kanssa.


Kertalippu Les Diablerets'n kelkkamäkeen 14 fr. Kelkan vuokraus 12-20 fr / 3h.
Kertalippu La Tzoumaz'n kelkkamäkeen 12 fr, puolipäivälippu 18 fr ja koko päivä 27 fr. Kelkan vuokraus 15 fr / päivä ja 12 fr / iltapäivä.

8 kommenttia:

  1. Whohoo mitkä kuvat! Ja eikös se sitten ole yhteensä 14 km, kun on 2x7 km. Hih hih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis niinhän se tietysti on - voi äly tätä mun logiikkaa taas :O Sinun kuviasi odotellessa!

      Poista
  2. Oi, oi, mahtavia kuvia.
    Kelkkailu jäi viime vuonna testaamatta. Täällä asuva sveitsiläistuttavamme on sitä kyllä kovasti ylistänyt. Ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, vaikka ainakin minulta tuottaa välillä tuskaa vaihtaa sukset muihin välineisiin. Samoin rinnekahvilassa iski outo ja ulkopuolinen olo, kun ei tarvinnut klopsutella monoissa vaan pääsi jopa rappusissa liikkumaan ketterästi. Kaakaomukinkin kantaminen oli ihan erilaista, kun kehon painopiste ei määräytynyt monojen mukaan!

      Poista
  3. Upeita kuvia! Itseäni kuitenkin tuo ajatus kelkkailusta vähän kammottaa. Pystyykö sitä ohjaamaan mitenkä? Kun minua Suomenkin pulkkamäissä välillä pelottaa, jos on paljon laskijoita tai puita, joihin voi törmätä... voi ei, kuulostan nyt kyllä ihan nynnyltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelkkaa ohjataan jaloilla niin, että painetaan jalalla sen puolen jalasta, jolle ei haluta kääntyä, eli vasenta kun halutaan oikealle jne. Tai voi pitää jalat maassa ja ohjata ja jarruttaa jaloilla.

      Mun mielestä kelkkailu sopii hyvin nynnymmillekin just siksi, että jalat on koko ajan maassa, ja siinä mieless kapinetta on helpompi ohjata kuin vaikka suksia (vaikka kai suksillakin jalat on maassa koko ajan...) Lisäksi aina, kun olen ollut kelkkamäessä, siellä on ollut hyvin tilaa, ja rinteet ovat olleet joko tosi leveitä tai tukevin penkoin reunustettuja. Päästelin itsekin tuolla Les Diablerets'ssä pari kertaa reunaan, kun en saanutkaan käännettyä niin kuin olin kuvitellut :D Lumi on pehmää!

      Poista