sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Vauhdilla tai vimpan päälle

Yhdestä asiasta en parisuhde-elämässä tykkää: siitä, että kaikki kestää niin kauan.

Itse olen, kiertoilmaisua käyttääkseni, ripeä henkilö. Herra Täydellinen taas on huolellinen. Minä olen yleensä jo menossa, kun hän vasta on saanut vaihtoehdot kartoitettua ja päätöksenteon alulleen.

Esimerkiksi pari viikonloppua takaperin käytimme kokonaisen lauantaipäivän valitessamme matkakohdetta, ja suurimman osan ajasta hotellia. Valikointia ei juurikaan helpottanut se, että loma-ajankohdan päättäminen oli jäänyt pähkäilyn huolellisen harkinnan vuoksi suhteellisem viime tippaan.

Mies mietti, minne menisi, löysi kivan hotellin, kävi läpi hinnan kaikissa netin varauskoneissa ja tuli siihen tulokseen, ettei tuonne, ja aloitti alusta. Siinä välissä minä olin ehtinyt innostua, nähdä meidät hotellin terassilla iltapäivädrinksuilla ja tsekata esillä olevat taidenäyttelyt, ja jouduin surulla siirtämään suunnitelmani seuraavaan kertaan.

Kun hän tiesi suunnilleen kaikkien eurooppalaisten kaupunkien säätilastot, hotellien hinnat ja asiakasarviopisteet, hän oli valmis tekemään päätökseen. Samassa ajassa minä olisin valinnut kaupungin, varannut lennot ja hotellit ja pakannut matkalaukut. Kenties tosin myös huomannut varanneeni hotellin ja lennot eri kuukaudelle/vuodelle/kohteeseen, tietysti ilman muutos- ja peruutusoikeutta.

Tänään taas mietin aamukahvin äärellä, lähtisimmekö Juralle reippailemaan. Vai sittenkin eläinpuistoon? Elokuviin? Lenkille? Lopulta mietintä päivän lehden ja internetin uutisvirran ääressä vei niin pitkään, että olikin jo lounasnälkä. Niinpä olimme kotona vielä neljältä iltapäivällä.

Lopulta päädyimme sunnuntaikävelylle linnanpuutarhaan, kuuntelimme katusoittajaa ja joimme ylihintaista cappucinoa, muutaman tunnin miniloma siis. Yksin se kaikki olisi ollut tylsempää (ja nopeampaa).


4 kommenttia:

  1. Oi kuinka ihana löytö tämä blogi!
    Meillä on samankaltainen skenaario päätösten suhteen. Minusta tuntuu, että kaikki tilaisuudet menevät ohi sillä välin kun toinen vielä harkitsee (pitkään ja hartaasti). Lomien suunnittelu on siksi aika tuskallista ja kun kaikki on päätetty ja varattu, olo onkin kuin olisi kiivennyt Everestille.
    (PS. Olen myös varannut, ainakin kerran, lennot ja majoituksen eri kuukaudelle...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedät selvästi, mistä puhun. Olemme monesti puhuneet myös kaukomatkasta, mutta kaikki lentotarjotukset ehtivät mennä ohi moneen kertaan, ennen kuin päätös on tehty.
      Pääsiäinen ja muut vaihtelevat juhlapyhät ovat muuten erityisen otollista aikaa noille virhevarauksille. Sitä kun ajattelee, että pääsiäinen on aina huhtikuussa, ja sitten se kerrankin on maaliskuussa... Et voilà!
      Terkkuja Australiaan!

      Poista
    2. Aivan! Tai sitten odottelemme ikuisesti jotain (minun mielestäni utopistisia) mega-super-ale-hintoja, joita ei sitten ikinä tulekaan. Tähän siis liittyvät tietenkin koko maailman finanssikurssit ja eri maiden talous, joita myös pitää katsella sillä silmällä, kun pohditaan lomaa.

      Virhevarauksien suhteen ne sellaiset skrollausvalikot ovat myös aika pahoja. Luulen, että vahingossa olen kiireessä hipaissut hiiren 'scrolleria' ja kuukausi on vaihtunut. Samasta syystä monissa lomakkeissa kotimaani on joskus Austria :)

      Poista
    3. Minulla oli kerran lentolipussa tittelinä Mr. Syytän siitä lentoyhtiön varausjärjestelmää, joka lätkäisi miessukupuolen kaikille, jotka eivät sitä erikseen tajunneet vaihtaa. Pulmia se aiheutti lähinnä siksi, että jos nimestäni nappaa viimeiset kirjaimet pois, siitä tulee varsin yleinen miehen etunimi - ja lentoyhtiön järjestelmä katkaisi nimen lipussa tietys juuri siitä kohtaa ;)

      Poista