perjantai 31. elokuuta 2012

Vihaan alasvetovalikoita

Olen nyt virallisesti saanut kyllisekseni ranskan intensiiviopiskeluista, ja tänään päättynyt kesäyliopiston kurssi olkoon toistaiseksi viimeinen päivittäiskurssi.

Seuraavaksi voisinkin osallistua kurssille "Näin käytät alasvetovalikoita", sillä kaikki sähköiset työnhakusysteemit näyttävät olevan niitä täynnä. Jos siellä blogin ääressä on nuoria, uran tai opiskelujen alussa olevia, annan teille käytännön neuvon: Taipukaa suosiolla siihen malliin, että nopeasti opiskelemaan, yhden alan opinnot ja suoraan työelämään. Siellä suunta sitten lineraarisesti ylöspäin. Sivupolut ja mielenkiinnonkohteet näyttivät kenties aikanaan hyvältä paperi-CV:ssä, mutta sähköisiin hakujärjestelmiin ne eivät sovi.

Annan esimerkin. Haluaisin listata koulutukseen kielikurssini ja kielitutkintoni, koska ne kertovat sekä kielitaitoni tasosta että siitä, mitä olen viime kuukaudet tehnyt. Selaan läpi niin viestintäalan alavaihtoehdot kuin humanistiset tieteet. Ehkä ne löytyvätkin kohdasta "agronimia" tai "sotilaalliset- ja poliisitutkinnot"? Vaan eivät löydy - järjestelmän mukaan kieliopinnot eivät ole ala. Lopulta päädyn valitsemaan alaksi "Muut", ja se voisi siis yhtä hyvin olla feministinen lukupiiri kuin aktiiviura 4H-kerhossa (jotka nekin CV:stäni löytyisivät, jos niille olisi kohta sähköisessä maailmassa).

Sama juttu työkokemuksen kanssa: järjestelmä ei ymmärrä sitä, että on voinut työskennellä samalle työnantajalle eri tehtävissä. Ja mikä kauhistus, jos on ollut samassa tehtävässä ja esimies on ottanut ja vaihtunut kesken kaiken! Kirjaanko siinä tapauksessa vaikka ensimmäisen esimiehen nimen ja toisen sähköpostiosoitteen? Tai ensimmäisen etunimen ja toisen sukunimen?

Kaiken kruunuksi jokaisesta työtehtävästä pitäisi muistaa sekä alku- että loppupalkka, ja ne pitäisi osata muuntaa dollareiksi ja laskea vuosipalkaksi. Palkkakehityksen perusteella pääteltäneen joko a) kunnianhimon määrää b) ammatillista osaamista c) matemaattisia kykyjä tai d) kykyä olla murtumatta paineen alla, sillä lomake on pitkä ja jos yhdellä sivulla viipyy liian pitkään, joutuu aloittamaan alusta.

Järjestelmien tarkoitus on varmasti helpottaa rekrytoijien työtaakkaa, ja Geneven kilpailuilla työmarkkinoilla hakijoita on paljon. Minun kokemukseni mukaan luokittelevat järjestelmät kuitenkin myös vaikeuttavat sen tuomista esiin, mikä on oleellista. Hakemukseni mukaan olen tehnyt elämässäni eniten "muuta" ja "lisätietoja".

P.S. Jos jollakulla on oikeasti tällainen lomakkeisiin sopiva elämä, käpälät pystyyn, niin että Sveitsiin saakka näkyy!

3 kommenttia:

  1. Joo, mun poika rekrytoi informaatikkoja Saksassa. Poika ei vaan työstään puhu. Informaatikko on varmaan justiin tuollainen "putkiaivoinen", mitä perään kuulutat.Sanon terveisiä, että käpälät pystyyn vaan.

    Mun poika ei itse kylläkään tuohon kaavaan sovi, mutta hänhän sai jo itse työpaikkansa,ei varmaan tuollaisten lomakkeitten täyttämisen perusteella, vaan monen mutkan ja vastoinkäymisen jälkeen. Quattrolinguaalisuudesta saattaa olla hyötyä.

    Sinähän olet harvinainen jalokivi Genevessä. Kunhan vain keksisi, mitä kautta saat "jalkasi oven väliin" työelämässä, miten työnvälityssysteemit Sveitsissä toimivat ja miten pääsisit työantajien kanssa puheväleille.

    Suomessa näyttää olevan käytössä vain tuo rekrytöinti, mihin suhatudun hyvin kriittisesti. Tuo mun pojan rekrytointifirma on harvinaisuus näillä markkinoilla. Sveitsissä saattaa olla taas kaikki vallan toisin, niin kuin moni muukin asia.

    VastaaPoista
  2. Haa naismaisteri! Mitäs jos palattaisiin takaisin aikaan: " Viitaten kohteliaimmin xxx-päivänä öksönpöksön -lehdessä julkaisemaanne ilmoitukseen, pyydän saada tulla huomioonotetuksi täyttäessänne alasvetovalikon-assistentin paikkaa..." Ja sitten pähkäilemään, montako kertaa samassa hakemuksessa voi käyttää sanaa "kunnioittaen", että osoittaisi kunnioittavansa kylliksi vaan ei veetuiluun asti.
    Oliko ennen sittenkin hauskempaa? Helpompaa? Ja vielä palkkaa?

    VastaaPoista
  3. Epäilen, ja jotenkin myös toivon, ettei kukaan lumpsahda tuohon valikkoelämää ihan kivuttomasti. Itse ainakin koen, että viimeiset seitsemän kuukautta Sveitsissä ovat sivupolkumaisesta luonteestaan huolimatta opettaneet minulle vähintään puolet siitä, mitä seitsemän vuotta saman työnantajan palveluksessa.

    Ump: Luulen, että tuo kirjetyyli korulauseineen sopisi minun kokemukselleni paljon paremmin ;) Onneksi niitä saa käyttää paperihakemuksissa, joten taidan ottaa strategiakseni lähettää spontaaneja hakemuksia paikallisiin ja kv-yrityksiin. Minulle kaikkein haasteellisinta on tasapainotella kohteliaissa pyynnöissä, sillä ranskaksi raja pyynnön ja käskyn välillä on valitettavan häilyvä!

    VastaaPoista