Kun aloitin kielikurssin sveitsinsaksalaisten kanssa, olin ihastunut ja kauhistunutkin heidän tunnollisuudestaan ja täsmällisyydestään (koska he saivat minut näyttämään huolettomalta hulttiolta, joka ei osaa käytöstapoja).
Tänään opin tunnollisuuden toisen puolen. Työparini oli jättänyt eilisen kurssin väliin huonovointisuuden vuoksi, ja tästä seurasi se, ettemme voineet pitää yhteistä esitelmäämme. Hän kuitenkin sanoi tulevansa tänään, ja olin sopinut opettajan kanssa esityksen siirrosta.
Aamulla sain kuitenkin viestin, jossa kurssikaverini sanoi, ettei tule kurssille - mutta tulee kurssin päätösjuhlaan iltapäivällä. Kyse ei siis ollut enää huonovointisuudesta, vaan poissaolon selitys oli yksinkertainen: Kurssilta saa sääntöjen mukaan olla poissa maksimissaan kaksi päivää, muuten jää ilman kurssitodistusta. Koska tämä tunnollinen sveitsinsaksalainen opiskelijatar oli missannut vain yhden päivän, hänellä oli edelleen toinen poissaolo käyttämättä.
Ei sillä, olin yliopistoaikoina ihan samanlainen. Ihmettelin suuresti nykyisen minäni kaltaisia, yleensä vähän vanhempia opiskelijoita, jotka kävivät luennoilla ihan vain mielenkiinnosta ja oppiakseen jotain. Epäilyttävää.
Esitelmän kanssa kävi onneksi hyvin: opettaja on takuuvarma ranskalais-sveitsiläinen, joka ei pidä kirjaa siitä, kuka kurssiesitelmän on pitänyt ja kuka ei. Tänä aamuna hän oli jo unohtanut koko asian.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti