Järjellä tiedän, ettei aiempi kielikouluni Genevessäkään ollut mikään autuuden tyyssija ja että sielläkin moni asia ärsytti minua, aivan päivittäin. Silti tuntuu aivan kauhean vaikealta osata arvostaa sitä kieliopetusta, jota saan nyt. Olivatkohan odotukseni liian korkealla, koska Geneven opetus oli todella laadukasta?
Ensinnäkin minua ärsyttää se, että kesäyliopiston kursseilla tehdään aivan järjettömästi ryhmätöitä. Esimerkiksi iltapäivän kirjoituskurssilla väsätään sähköposteja pienryhmissä. Enhän minä pääse loistamaan 97 pisteen ranskallani, kun joudun sopeutumaan muun ryhmän tasoon! (Tiedän, että varsinkin itseironia välittyy hirveän huonosti kirjoitettuna... mutta.... no joo, siis tiedostan sen.)
Myös koulumaisuus käpälänheilutteluineen ärsyttää, mutta vielä enemmän ärsyttää teknologian huikea kehitys. Aiemmalla kurssillani kun kirjoitettiin sentään käsin, ja täällä pitäisi ranskan kieliopin, sanaston ja oikeinkirjoituksen lomassa hallita vielä vieras qwertz-näppäimistö, jonka oikeassa reunassa on ö:n ja ä:n sijaan aksentilliset a:t ja e:t. Aargh! Kanssaihmiseni pitävät minua jostain syystä teknisesti orientoituneena, mutta sanonpa vain, että jos minä olen teistä teknisesti orientoitunut, niin tepä vasta vaikeuksissa täällä olisitte.
 |
| Vertailkaa vain iPhonen sanakirjasovelluksianne, minulla on (kaksi) lyijykynätahraista Laroussea! |
Kaikkein eniten ärsyttää se pieni ääni, joka sanoo, että voisin oppia tästä kaikesta jotakin. Jos en ihan huikeasti ranskaa, niin sitäkin enemmän itsestäni ja siitä, miten toimin muiden ihmisten kanssa. En kuuntele piipittävää ääntä vaan laitan autoradion kovemmalle ja mietin, kuinka monta kertaa soi päivässä Katy Perryn Wide awake, jos se soi joka kerta sekä aamulla että iltapäivällä 20 minuutin matkani aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti