Kohteeksi valitsimme ranskalaisen Les Gets'n kylän, joka kuuluu Portes du Soleil'n hiihtoalueeseen, tai miksi sitä kesäaikaan pitäisi kutsua. Kylä oli yllättävän vilkas mutta toki talvisesonkiin verrattuna rauhallinen. Hisseille jonotti lähinnä mountainbaikkaajia ja muutama vaeltelija.
Ai niin, rasti seinään! Olen vihdoin löytänyt itselleni halvan suosikkilajin. (Yleensä voin tehdä valinnan kuin valinnan ja luottaa aina siihen, että olen valinnut kaikkein kalleimman vaatteen/tuotteen/harrastuksen/hotellin...) Kesän päiväpassi Portes du Soleil'n rientoihin kustansi vain kuusi euroa. Sillä hinnalla pääsi muun muassa kokeilemaan, miten tuolihississä toimitaan ilman suksia.
Toki rinteeseen pääsee ilman passiakin (=hissiäkin), mutta lähdimme liikkeelle reittiä kummemmin suunnittelematta, joten lippu tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, sillä siihen kuuluu myös alueen kylien välillä liikennöivien bussien palvelut.
Myös rinneravintolat olivat vaihtaneet kesämenuihinsa käyttäjäystävälliset hinnat. Tältä näyttää sandwich montagnard.
Sydämessäni on aina pehmeä kohta (ja kamerassani valmisasetus) söpöeläinten kuvausta varten. Ranskalaisperheen pikkupojat erehtyivät silittämään kiliä, joka päätti adoptoitua perheeseen ja lähti seuraamaan poikia.
Kilille saattoi sattua huono valinta adoptioperheen suhteen, sillä perheen isä ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta omastakaan jälkikasvustaan vaan paineli tuhahdellen menemään edellä ja jätti äidin huolehtimaan lapsista. (Ja tulinpa tässä samalla tehneeksi heteronormatiivisen ydinperhetulkinnan, että kun matkassa on aikuiset mies ja nainen ja kaksi lasta, kyseessä on isä, äiti ja heidän poikansa.)
Sööpöeläinasetus jäi valitettavan vähälle käytölle, sillä vaikka eläinten kellojen kalkatus kaikui lähes jokaiseen vaelluspolun mutkaan, näkyi eläimistä yleensä vain pala sarvia tai häntää. Siellä lehmät ja vuohet kuitenkin kirmailivat samoilla poluilla alamäkifillaroijien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti