keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kuonokoppakielen lyhyt oppimäärä

Kaavailin Sveitsin-vuoteni alkumetreillä kielitaitomittaria, jolla sijoituin reteästi yläilmoihin. Todellinen elämä on sittemmin osoittanut, että asteikossa oli mittakaavavirhe, joka imarteli taitojani - siis vähän kuin hiihtäisi koko päivän beginners parkissa ja mainostaisi jälkeenpäin laskeneensa valikoiman vaikeimmankin rinteen, sen jossa on kolmen metrin korkeusero.

Samppanja- ja vaatekaappitason yläpuolella kun on vielä sellaisia kinkkisiä tasohyppelyn kenttiä kuin kampaaja- ja hammaslääkäritaso. Ennen niille menoa kannattaa tahkota helpompia kenttiä niin, että varastoon kertyy muutama lisäelämä.

Kampaajatason vaikeus on helppo ymmärtää: ei ole helppo puhua vieraalla kielellä, kun fööni pauhaa korvanjuuressa (hiustenhoitolaite, ei tuuli. Tuuleen on tottunut.) Aikaa puhelimessa varatessa on vielä vaikeampaa, koska ei voi lukea huulilta tai vaikka piirtää sanomaansa. Siksi kampaajani luulee, etten osaa ranskaa. Hän kumartuu joka kerta eteeni, nojaa polviinsa ja artikuloi: " Ja kuin-kas tä-nään lei-ka-taan?". Tehosteeksi hän heiluttelee sormiaan saksina hiustenlatvojensa tienoilla.

Eikä minulle tarjoilla kahviakaan, kuten muille asiakkaille (liian vaikea kysymys mimikoitavaksi?) Tämä epäreiluus vei huomiokykyni niin, että erehdyin käsilaukkunaulaa etsiessäni ja kiepautin veskan tyhjään föönitelineeseen. Vaihtanen kohta kampaajaa, sillä olisihan se nyt noloa sanoa, että saisinko kahvin ja että itse asiassa osaan kieltä.

Hammaslääkäri taas on sillä tavalla hankala, että mutisee sinne kuonokoppaansa. Lisäksi aina aikaa varatessani vastaanotolla imuroidaan, soitin sitten aamulla tai iltapäivällä. Siisteys lienee vastaanotolla tärkeää, tai kenties hammashoitaja vastailee puheluihin samalla, kun siivoaa kuolaa juurihoitopotilaan poskelta. Geneven takana päivystää myös yksi suomenkielinen médecin dentiste, mutta toista tuntia julkisissa suuntaansa on sellainen rutistus, että ennemmin koodaan kuonokoppakieltä.

Livetilanteessa pärjään kohtuullisen hyvin, kunnes alkaa kysely. Siis kuka tämä paikan on tehnyt ja missä? Etkö voi mennä samalle hammaslääkärille korjauttamaan sitä? Jaa-a, parhaassa tapauksessa muovipaikan on askarrelut Peräseinäjoen kunnanhammaslääkäri 90-luvulla, enkä ajatellut sinne palata, liekö elossakaan enää. Nimeä en muista, sen kyllä, että puudutteita ei siinä putiikissa tuhlailtu.

En keksi tälle historiaintohimolle muuta selitystä kuin sen, että lekurit ovat niin tottuneita omiin perhelääkäröitäviinsä, että jonkun toisen työhön koskeminen tuntuu rikkeeltä. Miten ei-syntyperäinen pääsee perhelääkittäväksi, sitä en tiedä. Pyytänen jonkun ystäväni perhetohtoria adoptoimaan minutkin.

Maahan muuttaville annan sellaisen vinkin, että ottakaa hammasvakuutus. Ei sitten tarvitse arvailla, mutistiinko maskin takaa ça coûte cher vai ça coûte pas cher.

4 kommenttia:

  1. Ei sen kummempaa kommentoitavaa, halusinpa vain kiittää hykerryttävästä lukuhetkestä! Vaikka omat hetkesi hammaslääkärissä eivät ehkä ihan yhtä hykerryttäviä olleetkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoa kiitoksista, ne hykerryttävät täällä päässä! Mitä koomisempi arki, sen parempaa blogimatskua...;)

      Poista
  2. Hahaa, mitä kokemuksia. :) Tuo taitaa olla vaikein taso kielessä: puhuu sen verran, että pitäisi pystyä kommunikoimaan tilanteessa kuin tilanteessa, mutta ei vielä sen verran, että esim. melu ei haittaisi. Haluaisin uskoa, että olen englannin kanssa ollut tuosta jo yli vuosikymmen sitten ja tilanne kuin tilanne menee, ja sitten joku asiakaspalvelija puhuu puhelimessa vahvalla etelävaltion murteella huonosti kuuluvalla linjalla, ja minulla menee pasmat sekaisin...

    Suomessa en ole varmaan ikinä ollut kahta kertaa samalla lääkärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitä aina luulee itsestään yhtä ja toista, ja kosketus todellisuuden kanssa sitten palauttaa maan pinnalle ;) Mulla on erityisen vaikea ymmärtää aasialaisia aksentteja, ehkä siksi, että aasialaiset usein yrittävät liikuttaa suutaan mahdollisimman vähän, ja ranskaa puhuessa jos milloin pitäisi kita saada ammolleen. Tietysti aasialaisia on paljon juuri noissa vastaanotto- ja puhelintöissä, eli täytynee totutella.

      Sama kokemus Suomen lääkärimaailmasta. Varsinkin kunnallisessa hammashoidossa tottui siihen, että hampaita sorkkii kulloin kukakin. Siksi tuollaiset kyselyt tuntuvatkin niin hämmentäviltä.

      Poista