Voin siis hyvällä omallatunnolla lakata yrittämästä, että alkaisin tykätä Genevestä. Se on vain parinkymmenen kilometrin päässä, mutta turvallisesti kantonirajan tuolla puolen.
Yksi alkavan talven radiohitttejä on geneveläiskoomikko Laurent Nicolet'n versio Gangnam Stylesta: täkäläisittän Gen'vois Staïle. Videolla vedetään kerralla yli kaikki kultahammasrannikon kliseet: siellä ne geneveläiset ajelevat Porsche Cayenneillaan (etenemättä mihinkään), maksavat kahvinkin visakortilla, eikä kymppitonnin vuokra tunnu missään.
Koomikko hoilottaa muun muassa olevansa "Sveitsin pariisilainen", joka ei välitä muista kuin itsestään, toivottaa ranskalaiset ja maalaiset huitsin kuttuun - mutta muuttaa mielellään naapurikantoni Vaud'hon pienempien verojen perässä. Siis meille, ai kauheeta, nyt kyllä kolahti sydämeen.
Vaud'n ja Geneven vaikea naapuruussuhde juontaa kuitenkin vanhemmalle perälle, sillä sama tematiikka löytyy runoilija Jean-Villard Gilles'n runosta La Venoge vuodelta 1954. La Venoge on Vaud'n isoin ja aika lailla ainoin joki, joka runossa edustaa vaud'laista vaatimatonta identiteettiä, rauhallista keskitien kulkijaa röyhistelevän Geneven rinnalla.
"Se ei ole keltainen joki, mutta se on meidän, kokonaan vaud'lainen, kun taas geneveläisillä ei ole kuin pieni pätkä Rhônea", riimittelee Gilles.
Hah-hahaa, niin totta! Kirjoituksesi pisti huomaamaan, että olen jo kaaaaauan sitten omaksunut tämän kotikanton-keskeisyyden; mikä on aika metkaa, huomioiden, että edelleen olen (laiskana integroitujana ja) kielipuolisena lähinnä vain (tyytyväisenä) "ulkopuolinen".
VastaaPoistaLisähaasteena se, että vietän melkein puolet ajastani Valaisissa (-jep, saimme kuin saimmekin jo blogiaikoinani haaveilemani chaletin ja sen kunnostusprojektin), ja voin vakuuttaa, että TUNNEN NAHOISSANI, kun kantonin raja vaihtuu motarilla kahden tunnelin välissä.
Kaikki muuttuu - ihmisiä tulee lähestyä aivan eri tavalla. Nyt uin melko sujuvasti molemmissa, mutta olen aina hyvin tietoinen siitä, mitä voin ODOTTAA vastapuolelta; esim remonttiasioita hoitaessani (täsmällisyys, korulauseiden määrä ja mitä niistä voi lukea, suhtautuminen mahdollisiin reklamointeihin, osataanko sanoa suoraan "ei käy, en ehdi" vai onko se luettava jostain korvakarvan väreestä, yms yms you got the point).
Lisäksi, Valaisissa on tärkeää se, mistä laaksosta ollaan (.....huo.ka.us). Että älä nyt kuvittelekaan voivasi palkata nikkarointihommiin ketään muuta kuin oman kylän poikaa, vaikka kuinka olis työn laadussa toivomisen varaa, ja hinnatkin vedetty ihan huopahatusta. Luulen, että siitä seuraisi karkoitus. Terva ja höyhenet.
(Niin, ja puhun siis tässä ranskankielisestä Valaisista. Niiden saksankielisten kanssa en ole tietenkään missään tekemisissä. Enkä todellakaan geneveläisten :D)
Chalet ja vieläpä naapurikantonissa osoittaa minusta jo melkoista integroitumista! Sveitsi on kyllä siitä kätevä ulkosuomalaistumiskohde, että kantonia vaihtamalla pääsee melkein kuin uuteen maahan: ei tarvitse suottaa muuttaa, vaan voi ihan rauhassa asua kotonaa, ja kansainvälistä kokemusta sen kuin kertyy.
PoistaSaksankielisistä valais'laisista kannattaakin pysyä kaukana. Eihän niiden puhetta ymmärrä, millään kielellä.
Naapurilaakson työvoiman käyttämisestä voi varmaan seurata asumisluvankin menetys, ja chalet nyt menee valtiolle ihan varmasti, jos ei muuten niin Lex Weberin nojalla.