Kansalliskummallisuudet makutestissä

Olen tähän asti suhtautunut peruspositiivisesti sveitsiläiseen kansallisruokaan, ja mitäpä sitä pahaa sanottavaa voisikaan olla juustosta. Sveitsillä on kuitenkin myös omat kansalliskummallisuutensa: suunnilleen jokainen sveitsiläismuksu on kasvanut Ovomaltinilla ja Cenoviksella. Päätin siis vielä ulkosuomalaistumiseni uudelle tasolle ja maistaa, ansaitsisivatko omituisuudet kansallisherkun maineen.

1. Ovomaltin-kaakaojauhe

Ovomaltin on sen verran suosittua, että päätän ottaa testin viimeisen päälle ja antaa Ovomaltinille kaikki mahdollisuudet. Siispä kaakaota mukiin kesken rinnepäivän, kun tuuli on pyryttänyt jäätävää lumisadetta naaman aivan märäksi. Jos kaakao ei silloin maistu hyvälle, niin ei koskaan. Lisäksi juomassa on suunnilleen kaikkia jo löydettyjä vitamiineja, joten se on kuin luotu rinnepäivän energiabuustiksi.

Pieni pettymys juoma kyllä on. Ei pahaa, jotenkin vain mautonta. Tietysti, kun sokeri on poistettu kokonaan. Oikein juotavaa joka tapauksessa, mutta nautin kaakaosta sen verran harvoin, etten usko sokeroidunkaan version tuhoavan terveyttäni.

Ovomaltin-sarjaan kuuluu myös muun muassa suklaalevy ja makea voileipälevite. Hotelliaamiaisella olisi ollut tarjolla yksittäispakkaus, mutten kehdannut sentään napata sitä mukaan, ja kaupassa on myynnissä vain isoja pöniköitä. Sen maistelu jää siis lukijan omalle vastuulle.

2. Parfait-maksapasteija

Parfait-maksapasteija on sekin jonkinsortin kansallisylpeys. Se on, no, maksapasteijaa, ja maistuu aivan omalle itselleen, joten jos aineesta tykkää yleisemmin, on tämäkin hyvää, jos ei - eivät sveitsiläisetkään ihmeitä tee. Maku on vielä hiukan rautaisempi ja yrittisempi kuin makumuistoissani, ja rakennekin hiukan kovempi eli vaikeammin levitettävä. Leivän päällä silti ihan paikallaan.

Vasemmalla maksapasteijaa, oikealla lihaliemikuutio levitteen muodossa.

3. Cenovis-voileipätahna

Cenovis on paikallinen voileipätahna, jota saa myös keittoihin ja ruoanlaittoon yleensäkin tarkoitettuna tiivisteenä. Valitsen voileipätahnan, joka on ilmeisesti se aidoin ja oikein Cenovis.

Epäilyttää jo kättelyssä, sillä tahnalle ei oikein ole mitään viitekohtaa. Se on ruosteenpunaista ja jotenkin kummallisen kiiltävää. Ja ai kamala, miltä se maistuu! Ihan hirvittävää tavaraa, melkein kuin joku olisi saostanut lihalientä maizenalla ja laittanut leivän päälle. Otan pienen palan, pureskelen nopeasti ja juon mehua päälle. Sama uudelleen.

Yritän olla urhea, mutta noin puolet jää syömättä, enkä saa itseäni pakotettua kokeilemaan uudestaan. Joudun vielä tarkistamaan purtilosta, että tämä ei ole se keittotiiviste, mutta ei, tahnaa on todella tarkoitus syödä leivän päällä. Yh.

4. Rivella

Rivellaa kehuinkin jo aiemmin, ja vaikka en edelleenkään oikein osaa määritellä, mitä se on, tykkään mausta edelleen. Ei siis huomautettavaa.

5. Raejuusto

Ruokakokeilureissulla nappasin juustohyllyltä mukaan myös paikallisen raejuuston, Hüttenkäsen. Tämä ei varsinaisesti ole kovin eksoottista, vaan sitä keskieurooppalaisista aamiaisbuffista tuttua raejuustoa, jonka rakenne on vähemmän irtonainen kuin Suomen vastaavissa. Tykkään kosteammasta versiosta itse asiassa enemmän, sillä se on mehevää erityisesti leivänpäällysteenä. Jos tykkää käyttää salaatin lisukkeena, ei ehkä toimi yhtä hyvin kuin Suomi-versio.