perjantai 18. tammikuuta 2013

Kirjekaverini herra Heim

Kun olin ala-asteella, oli kovasti muodissa etsiä ulkomaisia kirjekavereita. Olin niin kova kirjoittelija, että hain myös kotimaisia kirjekavereita, ja julkaisinpa kerran omankin kirjekaveri-ilmoituksen Karvinen-lehdessä.

Sitten tuli sähköposti, ja kirjeiden kirjoitteleminen jäi. Kunnes muutin Sveitsiin. Täällä kirje on edelleen varsin kurantti asioidenhoitotapa.

Muutama viikko sitten isännöintitoimisto lähetti kirjeen, jonka aiheena oli kiireellinen ilmastointitarkastus. Se tehtäisiin seuraavana päivänä, ja se olisi kaikissa asunnoissa pakollinen, joten olisi joko oltava kotona tai jätettävä avain toimistoon. Ei pulmia, minullehan on aika sama, vaikka kävisin lenkillä jo aamupäivällä ja surffaisin netissä iltapäivän tarkastajia odotellessa sen sijaan, että tekisin päinvastoin. Periaatteessa toki nikottelin vähän: miten ihmeessä työssäkäyvät parit tai sinkut hoitavat tällaiset tilanteet? Varsinkin kun normaalisti töistä palatessa toimisto on kiinni ja töihin lähtiessä samoin, joten avainten luovutuskaan ei lyhyellä varoitusajalla onnistu.

Eikä avaimia olisi kannattanutkaan luovuttaa, koska kukaan ei sitten ikinä tullut. Odotin puolestapäivästä neljään, ja lopulta soitin toimistoon. Puhelimeen vastannut tyyppi ei tiennyt asiasta mitään mutta otti yhteystietoni ja lupasi ottaa yhteyttä. Eikä tietenkään koskaan ottanut, mutta sitä en odottanutkaan. Ajattelin vain, että joko tarkastusta ei ole koskaan ollutkaan, tai tarkastaja on väsynyt kesken reissun ja tyytynyt satunnaisotantaan.

Kunnes tänään tuli toinen kirje, edelleen ulkoisen kohtelias mutta paikallisen kirjekohteliaisuustason tuntien melkoisen tiukkasanainen. Siinä painotettiin, että samainen ilmastointitarkastus on pakollinen, ja jos tarkastajaa ei päästä sisään, on itse laskettava ilmastointiritilät ja ilmoitettava niiden määrä ja sijainti toimistoon. En tiedä, miltä ritilä näyttää tai mistä niitä tulisi etsiä, mutta mielelläni päästäisin tarkastajan sisään, jos hän vain tulisi paikalle!

Kirjerakkaus pätee myös vakuutusyhtiöömme. Aloimme vihdoin uskoa, että läppärimme ei herää kofeiinikoomastaan ja teimme vahinkoilmoituksen. Ilmoituksen vastaanottaja ei voinut vastata lisäkysymyksiin (no ei tietenkään, hänhän on vastaanottaja). Hän lupasi, että vahinkokäsittelijä joko soittaa tai lähettää kirjeen. Voisikohan sinne laittaa pyynnön, että soittaa mieluummin, niin voisimme saman tien kysyä muutamaa asiaa? Ei, teidän täytyy vain odottaa kärsivällisesti. Vahinkokäsittelijä ottaa yhteyttä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Käsittelijän parhaaksi katsoma tapa oli luonnollisesti kirjoituskonefontilla rustattu kirje, jonka lauseista suurin osa kertasi, että hän on saanut ilmoituksemme ja on meille sattuneesta vahingosta tietoinen. Liitteenä oli lisätietokysely ja palautuskuori.

Olemme siis ikuisessa kolmenkeskisessä kirjesuhteessa herra Heimiin.

6 kommenttia:

  1. Ah, ala-asteaikojen kirjekaverisuhteet... toit juuri ison tukun muistoja mieleeni. :)

    Ahdistavaa, jos ainoat kaksi keinoa hoitaa asioita ovat kirjeet ja puhelin. Itse suosin aina sähköpostia tai nettichattia, jos sellainen on tarjolla - mieluummin viestin vähänkin vaikeammista asioista kirjoitetusti, jotta keskusteluista jää jälki, mutta oikeisiin paperikirjeisiin en minäkään jaksaisi lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten välillä kaipaankin sähköistä asiointia! Juuri eilen lähetin nettiviestin Suomen-pankkiin, ja noin vain iltapäivään mennessä asia oli hoidettu. Sähköpostilla asioiden hoitaminen on minustakin varsin näppärää, koska saa rauhassa miettiä, miten asian ilmaisee, ja toisaalta puhelimessa ihmisten on liian helppo hankkiutua sinusta eroln vain lupaamalla soittaa. Sähköpostiin saa kuitenkin tosi harvoin vastauksen, edes ihmisille suoraan lähetettyyn, ja kaikenlaiset yleiset palautesähköpostit ovat ihan yhtä tyhjän kanssa...

      Keväällä mies asioi samaisen vakuutusyhtiön kanssa toisesta asiasta, ja silloin vakuutusyhtiön tyypillä oli tapana lähettää kirjeitse soittopyyntö. Ei voinut itse soittaa meillepäin :D

      Poista
  2. Tuo kirjeillä ja puhelimella asiointi oli kyllä niitä ainoita Sveitsissä asumisessa ikävämpiä puolia kuin täällä kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin välillä jo tämän puolen unohtaa, kun ei pitkään aikaan ollut mitään kirjeitse hoidettavia asioita. Nyt niitä tuli taas oikein suma, ja tämä vähemmän ihana puoli palautui mieleen. En valitettavasti jaksa uskoa, että sähköinen asiointi aivan lähivuosina ottaisi täällä tulta alleen, sen verran tahmeaa on.

      Ovatkohan suomalaiset niin kontaktikammoisia, että sähköisten asiointijärjestelmien synnylle on ollut kova kysyntä? Tässä huomaa kyllä suomalaisuutensa ;)

      Poista
  3. Hollannissa toimitaan ihan samalla tavalla. Kaikista tärkeistä asioista on joko soitettava tai lähetettävä kirje. Minkäänlaista sähköpostiliikennettä tai muuta sähköistä asiointia ei tunneta. Hyvin tyypillistä on myös, että luvataan soittaa mutta ikinä mitään ei kuitenkaan kuulu. Ylipäätänsä asiointi eri yrityksien kanssa on tehty mielettömän hankalaksi ja ikinä et tiedä mikä on se lopputulos, harvemmin se on ainakaan juuri se minkä halusit.. En tiedä missä vaiheessa tähän tottuu eikä enää haikaile suomalaisen asioinnin perään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että sähköisen asioinnin ikävä menisi nopeammin ohi, jos ei välillä joutuisi asioimaan Suomeen ja huomaamaan, miten paljon näppärämmältä sähköiset järjestelmät tuntuvat. Tosin menee niihinkin välillä järki ;)

      Eniten kyllä täälläkin turhauttaa se, että ikinä ei tiedä, milloin asia ratkeaa vai ratkeaako milloinkaan. Lisäksi vieraalla kielellä asioidessa sitä väsyy nopeammin eikä aina jaksa taistella viimeiseen saakka.

      Poista