Joka tapauksessa sen, joka menee näin:
- Olipa ihana loma. Pääsin kerrankin kunnolla irti työkuvioista.
- Niin minäkin. Mutta kyllä viimeisellä viikolla alkoi jo tehdä mieli takaisin töihin.
- Sanopa muuta. Tuntuu hyvältä päästä taas rutiineihin kiinni.
Osallistuin keskusteluun lukemattomia kertoja, enkä kertaakaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Pisin lomani ikinä on ollut reilut neljä viikkoa, ja silloinkin olisin hyvin voinut jatkaa ainakin kaksi viikkoa lisää. Viimeisellä lomaviikolla työasiat olivat kyllä mielessä, mutta eivät siksi, että töihin olisi tehnyt mieli. Lähinnä pelotti, muistaako herätä aamulla ja osaako painaa työpaikan hississä oikeaa kerrosnappulaa.
Olen lomaillut nyt pääsiäisestä saakka (niille, jotka eivät ymmärrä, mistä kotihenkilö tarvitsee lomaa, suosittelen lukemaan uudelleen perustellun vastaukseni). Ensin kurvailimme Herra Täydellisen kera ympäri Italiaa, mikä oli oikein kivaa, mutta viime päivät olen kurvaillut yksikseni Tv-kaistan, Hs.fin ja Facebookin välillä. Täkäläinen laajakaista on välillä yhtä vähän laaja kuin italialaiset vuoristotiet, mutta hitaudesta huolimatta olen ehtinyt tylsistyä monta kertaa.
Siispä voin kerrankin täydestä sydämestäni sanoa, että odotan innolla paluuta rutiinien pariin. Jo puolipäiväinen opiskelu tuo päivään mukavasti ryhtiä. Tulee niin kuin vaikka käytyä suihkussa ennen iltapäiväyhtä. Ja jospa eilinen jäisi viimeiseksi kerraksi, kun havahduin viideltä iltapäivällä siihen, että makuuhuoneen kaihtimet ovat edelleen alhaalla ja sänky petaamatta.
 |
| Eikä näissä maisemissa se arkikaan loppujen lopuksi ole niin paha rasti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti