Ensi vuodesta alkaen voitte päättä naimisiin mentyännekin, haluatteko pitää oman nimenne tai jopa ottaa oman nimenne koko perheen yhteiseksi sukunimeksi! Asiasta uutisoi tämän aamun 20 minutes.
Uuutinen oli sen verran vähäeleinen, että toivoin ymmärtäneeni väärin. Minun uutistutkallani olisi pitänyt laatia etusivun uutinen siitä, että naisten on tähän saakka ollut pakko ottaa miehen sukunimi. (Kappas, nettiversiossa asiasta on hieman kattavampi selvitys. Paperilehden uutinen oli pikkuruinen; jokaisesta lompakonryöstöstäkin kerrotaan laajemmin.)
Pyysin siis valaistusta kielikurssini opettajalta. Hän vahvisti, että tähän saakka naisten valinnanvara on rajoittunut siihen, että voi joko ottaa miehen nimen tai käyttää yhdysnimeä. Toki voi olla myös menemättä naimisiin lainkaan, mutta se taas ei ole verotuksen kannalta järkevää. (Ja mitäs sitä naimaton nainen tekisi, kävisi töissä vai?)
Ensi vuodesta alkaen sveitsiläinen perhe voi ottaa yhteiseksi nimekseen kumman tahansa sukunimen, tai molemmat voivat säilyttää omansa. Mikä valinnanvara!*
Yhdessä asiassa täällä sentään ollaan - jos ei nyt edellä, niin suunnilleen samassa aikataulussa muiden kanssa: nimilain muutos tulee koskemaan samalla tavalla niin eri kuin samaakin sukupuolta olevien liittoja. Ehkä jos joissakin asioissa raahautuu riittävän jälkijunassa, voi toisissa hypätä suoraan muutaman välivaiheen yli.
P.S. Opettajani valaisi myös, että jos lapsen vanhemmat eivät ole naimisissa ja heillä on siis eri sukunimi, tulee lapsille automaattisesti ja vääjäämättä äitinsä sukunimi. Konservatiivinen Sveitsi on sekoittanut tasa-arvotutkani niin pahasti, etten osaa eritellä, onko se matriarkaalista, patriarkaalista vai kenties jollain muulla arkaalisella tavalla naisia alistavaa - mutta valaiskaa minua mielipitellänne!
* Huom! Ironiaa.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti