Pakkohan se on viimeviikkoisen siivouspostauksen jälkeen myöntää: olen oppinut nauttimaan myös ajasta, jonka vietän yksin, täällä Sveitsissäkin. Aiemmin olen ollut käsittämättömän läheisriippuvainen, ja jollain tasolla varmaan osasin ennustaakin, että puolison työmatkat - ja alkuun myös ihan tavalliset työpäivät - yksinoloineen olisivat ongelma.
Niin ne olivatkin. Silti, tässä sitä ollaan: Herra Täydellinen taitaa nyt olla ensimmäistä kertaa työmatkalla, jonka suunnitteluun, aikatauluun ja toteutukseen ei liittynyt huutoa, itkua ja raivareita. (Täsmennetään nyt vielä, että minun puoleltani. Mies itse on työnsä vaatimusten kanssa suunnileen sinut.)
Mutta näin vain sitä näköjään voi rakentaa uuteenkin maahan itselleen elämän, johon on aivan tyytyväinen.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti