Jos tätä lukee muita ulkosuomalaisia - tai vaikka muuten vain jossain vaiheessa elämäänsä pidempään ulkomailla asustelleita - voisitteko kertoa minulle, miten pitkään menee...
... Ennen kuin lakkaa aukomasta kattilakaapin ovea, kun haluaa lasillisen mehua?
... Että löytää kaupasta pinjansiemeniä ja oppii sen hataran siementensijoittelulogiikan niin hyvin, että osaa jopa vieraassa kaupassa etsiä tuotteita ihan kysymättä?
... Ja muistaa, mikä on ranskaksi leivinpaperi ja miten se lausutaan?
... Siihen, että voi bensa-asemalla ajaa kerralla oikein päin automaatille ja lopettaa kunniakierrosten ajon, kun vihdoin muistaa, kummalla puolella autoa tankki on? (Tai siihen, että aletaan rakentaa vain autoja, joissa tankki on aina tietyllä puolella?)
Kun nämä tapahtuvat, voisi varmaan jo sanoa sopeutuneensa.
Olen kuitenkin onnekseni jo siinä vaiheessa, että...
... En iltapäivisin viiden maissa ala tuijotella kelloa ja miettiä, milloin mies tulee töistä kotiin. Joskus jopa uppoudun omiin juttuihini niin syvästi, että unohdan työajan jo päättyneen.
... Olen (lähes) lakannut lykkäämästä seuraavaa kampaajakäyntiä ja päättänyt (että ensi viikolla uskallan) varata ajan paikallisesta kampaamosta.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Heh :D
VastaaPoistaSuomessa pinjansiemeniin päti logiikka, että ne olivat tuttien vieressä (!), täällä Saksassa useimmiten leipien lähellä.
Piti oikein tarkistaa, että leivinpaperi on saksaksi Back-Zuschnitte - ilmeisesti on tullut ostettua paketin kuvan perusteella...
Seuraavalla kerralla kun tankkaat, kiroa joko sitä, että on vaikea mahtua auton ovesta ulos (tankki kuskin puolella) tai sitä, että pitää kiertää auton toiselle puolelle tankkaamaan - seuraavalla kerralla vaan muistelet, mikä siinä tankkaamisessa rissoo ;)
nimim. puolitoistavuotta ensimmäistä kampaajakäyntiä lykännyt
Loistava tankkausvinkki, tuhannet kiitokset! En muista koskaan kolauttaneeni auton ovea bensamittareihin, joten tankin täytyy olla toisella puolella. Enää täytyy muistaa vain, ettei koskaan ikinä missään katastrofiolosuhteissakaan lupaa tankata sitä toista autoa :)
PoistaMä menin vielä joskus vuosien Ranskassa asumisen jälkeen kysymään Monoprix'n myyjältä että missä teillä on "batterie" kun tarkoitin pattereita enkä akkua...Ja foliota kutsun itsepäisesti folioksi (eikö tämä muka ole kansainvälinen sana??!:) enkä "papier alu":ksi. Onneksi useat tietää jo mitä tarkoitan hihi.
VastaaPoistaLohdullista kuulla, Ella. Folio kuulostaa kyllä kovin kansainväliseltä sanalta! Eikö se muuten jollain kielellä viittaa tuorekelmuun...?
PoistaVoin lohduttaa, että auton tankkaamisessa samaa mietiskelyä joutuu suorittamaan täälläkin ;)
VastaaPoistaHyvä kuulla :) Onko tämä sellainen ongelma, josta selviää pitäytymällä samassa automerkissä? Vai vaihtavatko ne tankin paikkoja mallista toiseen? (Ja miten moneen paikkaan sen tankin oikein voi sijoittaa...)
PoistaKyllä se aikansa ottaa! Itse en aikoinani meinannut ensin löytää nakkeja, kun ne oli sijoitettu eri logiikalla kuin täällä Suomessa (missä nyt olen). Jonkinlaista sopeutumista kai osoittaa se, kun Suomen lomilla entisissä tutuissa kaupoissa asiointi tuntuu vieraalta. Ja kun kassaihmisen tylyys hämmästyttää - siitä huomaa että on tottunut kohteliaampaan käytökseen.
PoistaOlen muuten huomannut, että täällä käytetyt kohteliaisuudet vaikuttavat myös suomen kieleen, esimerkiksi sähköposteihin kirjoitan enemmän toivotteluja ja kiitoksia ja muuta sellaista. Mies taas meinasi kerran Suomen-visiitillä sanoa Stockan hissistä lähtiessään "Hei ja mukavaa päivänjatkoa" :) Täällä kun esimerkiksi naapureille toivotetaan hissistä poistuessa aina kivat viikonloput / illanjatkot / mitä nyt onkaan.
PoistaMoikka,
VastaaPoistaPuhutteko miehesi kanssa ranskaa vai englantia? Olen ymmärtänyt, että tavatessanne et puhunut vielä ranskaa? Aloititte englannilla? Jos näin niin oletteko vaihtaneet ranskaan ja jos olette niin miten se on sujunut? Yleensä tuntuu, että jos on aloittanut jollain kielellä niin kielen vaihto myöhemmin on aina hieman hankalaa? :) Olipas paljon kysymyksiä/arvailuja. :D
Itse aiemmin ulkomailla asuneena (parikymppisenä, mikä tuntui hurjan nuorelta) voin sanoa, että aikaa se ottaa. Itse en osannut nähdä muuttoa lopullisena, ja jotenkin sopeutuminen oli hankalempaa, tai ajattelin kokoajan että tämä on väliaikaista. Nyt näen asiat eri tavalla ja uskoisin sopeutumisen tapahtuvan nopeammin. Toisaalta jo Suomen sisällä muutto vaatii totuttelua, joten helposti vuoden antaisin itselleni sopeutumisaikaa. :)
Ihanaa sunnuntain jatkoa Geneveen!
/L
Hei! Olen tainnut olla vähän vaitonainen tästä miesasiasta, mutta hän on siis suomalainen myös. Hän asui ja työskenteli täällä jo, kun tapasimme, joten muuttooni asti suhde oli sen vuoksi kaukosuhde. Puhuin ranskaa kyllä jo ennen muuttoa, mutta se rajoittui lähinnä ruoan tilaamiseen ravintolassa tai pienemmän koon tiedusteluun vaatekaupassa. Oikeasti haluaisin kotona puhua ranskaa silloin tällöin ihan harjoitusmielessä, mutta mies ei ole innostunut :/
PoistaUskon, että nyt "vanhemmalla iällä" sopeutumista nopeuttaa se, että tuntee jo paremmin itsensä ja osaa suhteuttaa asioita. Ehkä ei myöskään niin hätkähdä jokaista negatiivista tunnetta ja huonoa kokemusta ja osaa ottaa kulttuurierot niin, että "maailmassa nyt vain on monenlaisia ihmisiä". Toisaalta taas asettumista hidastaa se, että on jo niin urautunut vanhoihin kuvioihin ja tottunut tiettyihin tapoihin.
Asutko muuten tällä hetkellä itse Suomessa? Taisit aiemmin kertoa, että ensi vuonna on edessä muutto Ranskaan. Saako udella, missä merkeissä sinne muutat?
Moikka ja anteeksi kun tää vastaaminen on kestänyt. Tällä hetkellä siis asun ja opiskelen Suomessa. Muutto ei ole vielä varmaa. Punnitsen tässä vaihtoehtoja eikä tunnu helpolta. :D Jotain päätöksiä pitäisi pian tehdä, mutta en tiedä mitä. :D
PoistaTiedän tuon vaiheen: toisaalta kaikki on mahdollista ja toisaalta päätöksen teko tuntuu niin vaikealta. Uskallanko? Onko tämä vaihtoehto parempi kuin toinen? Mitä jos tästä ei tulekaan mitään? Tsemppiä pohdintaan! Voin lohduttaa, että sitten kun päätöksen saa tehtyä, alkaa yllättävän pian tuntua siltä, etteihän tässä mitään muuta ratkaisua olisi voinut tehdäkään.
Poista