Terveisiä Italiasta!

Tai tarkemmin sanottuna sekä italiankielisestä Sveitsistä että Pohjois-Italian järviltä! Sveitsin eri kielialueet tuntuvat kuin vierailta mailta, joten kutsun suvereenisti italiankielistä aluetta Italiaksi ja saksankielistä Saksaksi. Välillä hämmennän ihmisiä, kun sanon vahingossa asuvani Ranskassa - täällä Geneven seudulla kun monet oikeasti asuvat asuntojen hintojen vuoksi Ranskan puolella, ja 20 minutes -lehdessäkin on kaksi kategoriaa: France-uutiset kuuluvat Maailma-sivuille, kun taas France Voisine (naapuri-Ranska) -uutiset Geneve-sektoriin.

Pääsiäisenajan lomareissu järvialueelle on siis blogihiljaisuuteni syy. Nyt kun takatalvi on iskenyt Sveitsiinkin (= 10 astetta lämmintä ja vuoristossa lunta, hyrrrr), on kuitenkin aikaa lepytellä teitä lomaotoksin.

Rakastuin Sveitsin eteläisimpään kolkkaa, Maggiore-järven pohjoispäässä lekottelevaan Locarnoon. Herttainen vanhakaupunki, järvinäkymät, italialainen ruoka, vanhankaupungit kujat. Herra Täydelliseltä meni hieman kauemman aikaa lumoutua vanhankaupungin charmista, minkä ymmärrän hyvin, sillä hän joutui ajamaan siellä autoa.

Innostuin pitkästä aikaa valokuvaamisesta. Ilmiön huono puoli on se, että loppuiltapäivä menee valokuvien järjestämisessä ja varmuuskopioinnissa. Ei varmaan jää yhtään aikaa siivota, damn it!

Huom! Sanoin innostuneeni valokuvauksesta, en olevani hyvä siinä :)

Opin, että Suomessa kasvanut ei liikenneruuhkista mitään tiedä, vaikka olisi kruisaillut Helsingissä perjantain kaupungistapakoruuhkassa. Italiassa on nimittäin Sveitsin kannalta se heikkous, että sinne päästääkseen on ylitettävä tai alitettava Alpit. Paluumatkalle suunniteltu tie ei ollutkaan vielä auki, koska lumet eivät olleet sulaneet. Ei se mitään, saman reitin alla kulkee tunneli. Ihmettelin, mihin tietä ylipäätään tarvitaan, jos tunnelikin on kerran olemassa. Jonotettuani tunneliin kaksi tuntia ymmärsin hyvin.

Tulin ajatelleeksi, että ehkä en kärsikään kulttuurishokista. Täällä on vain niin kaunista, että riipaisee. Ihan oikeasti, välillä minuun fyysisesti sattuu, kun katson viinitarhojen yli järvelle Alppien yhä vähälumisempia huippuja. Ehkä perustan tänne kyynisyydestä kärsivien lomahoitolan. Niitä ei voi auttaa, keitä nämä maisemat eivät puhuttele.

Santa Maria Del Monten kylä Italiassa lähellä Varesen kaupunkia.

Lugano, ylläri ylläri, Luganojärven rannalla.

Kotiin palatessani tunsin ensimmäistä kertaa palanneeni kotiin. Aiemmin olen kokenut enemmän tai vähemmän olevani jatkuvalla matkalla.