Roskapostia

Posti tuoda tupsautti eilen pahviin pakatun tietopaketin ensi vuoden jätteenkäsittelyjärjestelyistä. Mikä hurmaava kirjeen aihe!

Mukana tuli uusi lupakortti, jolla pääsee koko ensi vuoden lajittelemaan roskiaan paikalliselle déchetterielle. Tämän vuoden kortti ei jostain syystä ikinä löytänyt postilokeroomme, ja joka kerta paikalla käydessä on ollut vähän rikollinen olo.

Siinä se töröttää, valmiina käyttöön heti kun vuosi vaihtuu!

Déchetterie onkin mahtava paikka. Jokaisella kunnalla on omansa, ja siellä on luukku aika lailla kaikelle, mistä voi kuvitella haluavansa eroon: erivärisille laseille, metallille, muoville, vaatteille,uulle ja elektroniikalle (josta maksetaan yleensä kierrätysvero oston yhteydessä, joten kodinkoneet voisi palauttaa myös myyntipaikkaan). Lisäksi paikalla on aina hyväntuulista henkilökuntaa opastamassa, mitä millekin lavalle paiskataan.

Vain yksi on joukosta poissa: biojäteastia. Sitä ei kerätä kotoakaan, sillä taloyhtiössä on omat lokeronsa vain sekäjätteelle sekä paperille ja pahville. Olen kuullut huhuja, että joissakin toisissa kaupungeissa biojätettäkin kerättäisiin erikseen. Meidän kaupunkiimme biojätteiden keräyspisteet lanseerataan ensi vuoden alusta, sillä kunnan tavoite on nostaa kotitalousjätteen kierrätysprosentti 60:een nykyisestä 40:stä.

Hyvä tavoite ja hyvä idea, mutta jos roskien lajittelua halutaan tehostaa, pitäisi bioastiat saada jokaisen taloyhtiön kellariin sekaroskisten viereen. Tykkään déchetterie-järjestelystä, sillä on näppärää kuljettaa kaikki kerralla, ja minulle tuottaa ongelmia ainoastaan vihreiden ja ruskeiden viinipullojen erottelu toisistaan (mutta toisinaan paikalla on erikseen tyyppi, joka vahtii tätä värinvalintaprosessia). En silti usko, että lajittelisin bioroskani, jos joutuisin ne déchetterielle viemään - niin usein en siellä käy. Lisäksi keikkaan vaaditaan auto.

Pelkkä läheisyys ei sentään selitä sveitsiläisten kierrätysintoa. Esimerkiksi lasi kierrätetään lähes sataprosenttisesti, alumiinin prosentti nousee ysikympin tienoille ja muovipulloista kierrätetään noin kahdenksankymmentä prosenttia, vaikka kaikki nämä täytyy kärrätä kotoa itse lajitteluun ja vaikkei niistä makseta Suomen tyyliin panttia. Sen sijaan kotoa kerättävästä pahvista ja paperista päätyy kierrätykseen vain noin neljä viidesosaa.

Roskapussi julistaa suunnilleen, että lajittelu on arvostamista.

 P.S. Kunta muisti asukkaitaan myös ilmaisella roskapussilla. Sekajätteet tulee täällä pakata tietynlaisiin jätepusseihin, joista maksetaan ostaessa jätteenkäsittelyvero. Tammikuusta alkaen kauppoihin tulee kuitenkin kunnan oma valko-vihreä säkki. Onhan se kivaa vaihtelua entisiin mustiin pussukoihin. Vähätuloisia ja opiskelijoita ei ole unohdettu: he saavat säkit ilmaiseksi, samoin kuin vastasyntyneet. Vaippoja varten varmaankin.