Ri-ri-Rivella!

Jos eilisistä hampurilaisista jäi rasvaa hampaiden väliin, raikastukseen kelpaa Rivella.

En oikein ota selvää tästä Sveitsinmaan ihmejuomasta. Anna ehtikin jo edellisen postauksen kommenteissa jakaa sen, mitä Rivellasta teoriassa tiedetään: se on hiilihapotettu alkoholiton juoma, joka on tehty maitoseerumista eli herasta.

Tämän verran suunnilleen tiestin Rivellasta, ennen kuin maistoin sitä ensimmäisen kerran. Ja tietysti sen, että se on varsinkin nuorten sveitsiläismiesten mieleen. Eräs kielikurssikaverini höysti joka ikinen päivä lounaansa Rivellalla.

Kun tein tilauksen, tarjoilija kysyi väriä. Hän tarjosi ensimmäiseksi punaista, joten tartuin siihen. Muut vaihtoehdot ovat vihreä ja sininen.

Kumpi väri, kumpi väri?

 Ihan tämän blogin nimissä uhrauduin maistamaan myös niitä makuja, jotka eivät vielä olleet tuttuja. Silti en osaa edelleenkään määritellä, mitä Rivella oikein on. Suutuntuma on kuplien ansiosta sama kuin limpparissa. Maku on makea, mutta selvästi myös hapan, sellaisella kirpeällä tavalla. Ihan hiukan muistuttaa hapotettua omenamehua, mutta ei sitten kuitenkaan. Missään nimessä se ei ole pahaa, erilaista vain.

Se on hiukan kuin Orangina ranskalaisille tai piimä suomalaisille.

Punainen on alkuperäinen (ja paras) maku. Sininen on vähäkalorinen eli makeutusaineilla höystetty versio, joka ei ole paha sekään, mutta en vain kummemmin perusta keinotekoisista makeuttajista. Vihreä seuraa eurooppalaista hyvinvointitrendia ja maistuu hieman naisasiakkaiden kosiskelulta, sillä se on maustettu hedelmäsokerilla ja vihreällä teellä ja sisältää ravintotietojen mukaan vähän vitamiinejakin.

Joka tapauksessa se on ainoa oikea juoma kesäisen vaelluspäivän päätteeksi tai miksei kesken vaelluksenkin. Sitä paitsi heraproteiinin sanotaan olevan hyvä palautusjuoma.

Fiilis on vanhanainaiksessa lasipullossa kohdallaan.