Mitä lumi maksaa?

Lunta on saatu tännekin, ja se on tietysti valtava ihmetyksen aihe ja katastrofi, varsinkin Suomesta paikalle pöllähtäneelle (joka älykkäästi päätteli, että koska viime talvi oli kylmin ja lumisin suunnilleen viiteen vuosikymmeneen, kaikki seuraavat talvet ovat leutoja ja lumettomia, paitsi Alpeilla tietty, siellähän on lumetuskanuunat).

Aamulla katselin, miten viisi miestä tyhjensi viereisen autokauppa-huoltoaseman pihaa käsipelillä. Sitten oman taloyhtiön talonmies putsasi kerrostalopihaa työnnettävällä lumilingolla. Helsingin "jalkakäytäviähän ei kannata aurata" -politiikkaan tottuneisiin silmiin katastrofivalmius on siis vallan hyvä.

Tämän verran talonmies jaksoi: pieni polku pihan halki vie.

Tieviranomaiset ovat keränneet syyssatonsa tunnollisesti, ja talven varalle on hankittu ennätysmäärä tiesuolaa: 400 000 tonnia, jotka riittäisivät kuulemma koko maan tieverkoston sulattamiseen parisenkymmentä kertaa. Aloin miettiä, mitä tämä tehokkuus tulee maksamaan, mutten valitettavasti löytänyt laskelmia lumenluonnin kustannuksista.

Sen sijaan törmäsin tutkimukseen siitä, mitä lumen tekeminen maksaa. Alpmedia.netin selvityksen mukaan yhden rinnekilometrin lumetus maksaa talven aikana noin 33 000 euroa. Alkuinvestoinnit ovat huomattavasti isommat, sillä jokainen kilometri vaatii 650 000 investoinnit. Samaisen selvityksen mukaan Sveitsi ja Ranska eivät ole kovin innostuneita lumettajia, ja esimerkiksi Valais'n kantonin hiihtokeskukset uhraavat lumetukseen 8,5 prosenttia liikevaihdostaan, ja lumetettuja rinteitä on vain noin 10 prosenttia Sveitsin rinteistä. Naapuri-Ranskassa luku on 13 prosenttia.

Ahkerimpia lumettajia ovat itävaltalaiset ja italialaiset, ja myös Slovenian tykit ovat kovassa käytössä. Ympäristöjärjestöt huolehtivat lumetuksen lisääntymistä ja erityisesti sen kiipeämistä yhä ylemmäs vuoristoon, missä ekosysteemi on hauraampi kuin alhaalla. Vettäkin kuluu: Alppien keinolumen valmistus vie vuodessa saman verran kuin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki.

Kyllä nyt osataan käyttäytyä, kun poliisi on jättänyt ohjeet tienvarteen.

Täällä maan tasalla lumi aiheuttaa ympäristöhaittaa lähinnä niiden korvienvälille, joilla ei ole autopaikkaa. Tämän talven käyttäytymiskampanja patistaa kuuraamaan auton lumettomaksi ensin ja käynnistämään vasta sitten - oman ja muiden turvallisuuden tähden. Meitsi ei ymmärrä, sillä kun olin 18 ja hankin ajokortin, äiti opetti juuri toisinpäin: ensin auto käyntiin ja vasta sitten lumenluontiin. (Varmin järjestys lienee: jonota ensin hallipaikka, hanki vasta sitten auto.)

Skootterillekin olisi kannattanut hankkia sisäpaikka.

Onneksi tätäkään pulmaa ei tarvinnut pitkään märehtiä, sillä lumen perässä saapui lauha ilma ja halvin ja tehokkain lumenluontimenetelmä, vesisade. Kuuntelin iloisena radiosta vuoriston lumisääennustetta, jossa kerrottiin ystävällisesti myös, mitkä kaikki laskettelukeskukset ovat auki. Iloisempi olisin voinut olla vain, jos olisin ymmärtänyt tuulilasinpyyhkijöiden sisäisen logiikan.