Asiat eivät ilmeisesti koskaan ole riittävän hyvin. Olen seuraillut netti-tv:n kautta Subin Iholla-sarjaa, josta eräs nettikeskustelija kommentoi, että on se kumma, kun on omakotitalot ja kaikki, ja sitten nainen vain valittaa, että on väärin joutua pesemään pyykkiä.
Se kolahti. Siitähän minäkin valitan. Että paitojen silittäminen on niin rankkaa. Että en voi laittaa ruokaa, kun olen flunssassa. Mikä pakko minun on aina käydä kaupassa? Kurssikavereiden kanssa urputamme siitä, miten toimettomuus rassaa, vaikka moni uraa tekevä ystäväni vaihtaisi ainakin omien sanojensa mukaan oman putkensa milloin tahansa minun näköalattomuuteeni.
Minusta se, että kaiken tämän laiskanpulskean yltäkylläisyyden keskellä valitamme, ei kerro siitä, että mikään ei riittäisi. Arvostan kyllä tätä elintasoa, mahdollisuutta nähdä uutta, ja uhraan siitä hinnasta kaiken sen, mitä jätin Suomeen.
Valitus kertoo minusta siitä, miten vaikeaa on tehdä itsensä onnelliseksi. Ehkä sitä ei huomaa puutteen keskellä. Täällä yltäkylläisyydessä huomaa kyllä, että lopulta itsensä kanssa joutuu olemaan aina. Että itseään ei pääse pakoon. Valitus ei johdu siitä, etteikö tämä elintaso riittäisi, vaan että tästä elintasosta huolimatta olemme samojen ongelmien äärellä. Näillä asioilla on hyvin vähän tekemistä keskenään.
Täällä huomaa myös sen, että vaikka on saanut paljon, on yläpuolella vielä enemmän niitä, jotka ovat saaneet paljon enemmän. Eivätkä he todellakaan ole sen onnellisempia. Olen näiden kuukausien aikana tullut hyvin varovaiseksi arvioimaan toisten elämää sen perusteella, mitä heillä on - tai mitä he muille näyttävät.
Huomio tekee nöyräksi. Ehkä ainoa ero aiempaan valittamiseen on se, että tämän jälkeen ei enää tarvitse haaveilla "mitä jos saisin" tai "sitten kun minulla on". Olen saanut ja minulla on. Nyt on aika tehdä siitä jotain.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Valokuvaprojekti
Nyt kun taas innostuin valokuvista ja sain vihdoin lajiteltua ja varmuuskopioitua koko kuvavalikoimani, intouduin aloittamaan Sveitsiin liittyvän valokuvausprojektin.
Julistetaan tavoite juhlallisesti:
Ennen kuin muutan Sveitsistä pois, olen ottanut/otattanut itsestäni jokaisessa maan kantonissa sellaisen kuvan, josta jotenkin näkyy, missä kantonissa ollaan.
Noin. Nyt en voikaan sitten livistää ensimmäiseen Suomen-koneeseen, kun arki alkaa käydä päälle.
Kantoneita on yhteensä 26. Tähän mennessä olen käynyt ehkä kymmenessä (viidessätoista, jos lasketaan autossa istuminen moottoritiellä). Eikä mistään näistä tietenkään ole kuvaa, joten projekti alkaa puhtaalta pöydältä.
Lupaan raportoida blogiin kuvien kera!
P.S. Miten nopeasti asiat unohtuvatkaan! Kun organisointiprojektin tiimoilta selasin viime kesäloman kuvia, ihmettelin, miksi ihmeessä olinkaan yksin siskoni koiranäyttelyssä, eikä Herra Täydellinen ollut mukana. No, vaikka siksi, että asuimme silloin vielä eri maissa...
Julistetaan tavoite juhlallisesti:
Ennen kuin muutan Sveitsistä pois, olen ottanut/otattanut itsestäni jokaisessa maan kantonissa sellaisen kuvan, josta jotenkin näkyy, missä kantonissa ollaan.
Noin. Nyt en voikaan sitten livistää ensimmäiseen Suomen-koneeseen, kun arki alkaa käydä päälle.
Kantoneita on yhteensä 26. Tähän mennessä olen käynyt ehkä kymmenessä (viidessätoista, jos lasketaan autossa istuminen moottoritiellä). Eikä mistään näistä tietenkään ole kuvaa, joten projekti alkaa puhtaalta pöydältä.
Lupaan raportoida blogiin kuvien kera!
P.S. Miten nopeasti asiat unohtuvatkaan! Kun organisointiprojektin tiimoilta selasin viime kesäloman kuvia, ihmettelin, miksi ihmeessä olinkaan yksin siskoni koiranäyttelyssä, eikä Herra Täydellinen ollut mukana. No, vaikka siksi, että asuimme silloin vielä eri maissa...
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Miten pitkään vielä?
Jos tätä lukee muita ulkosuomalaisia - tai vaikka muuten vain jossain vaiheessa elämäänsä pidempään ulkomailla asustelleita - voisitteko kertoa minulle, miten pitkään menee...
... Ennen kuin lakkaa aukomasta kattilakaapin ovea, kun haluaa lasillisen mehua?
... Että löytää kaupasta pinjansiemeniä ja oppii sen hataran siementensijoittelulogiikan niin hyvin, että osaa jopa vieraassa kaupassa etsiä tuotteita ihan kysymättä?
... Ja muistaa, mikä on ranskaksi leivinpaperi ja miten se lausutaan?
... Siihen, että voi bensa-asemalla ajaa kerralla oikein päin automaatille ja lopettaa kunniakierrosten ajon, kun vihdoin muistaa, kummalla puolella autoa tankki on? (Tai siihen, että aletaan rakentaa vain autoja, joissa tankki on aina tietyllä puolella?)
Kun nämä tapahtuvat, voisi varmaan jo sanoa sopeutuneensa.
Olen kuitenkin onnekseni jo siinä vaiheessa, että...
... En iltapäivisin viiden maissa ala tuijotella kelloa ja miettiä, milloin mies tulee töistä kotiin. Joskus jopa uppoudun omiin juttuihini niin syvästi, että unohdan työajan jo päättyneen.
... Olen (lähes) lakannut lykkäämästä seuraavaa kampaajakäyntiä ja päättänyt (että ensi viikolla uskallan) varata ajan paikallisesta kampaamosta.
... Ennen kuin lakkaa aukomasta kattilakaapin ovea, kun haluaa lasillisen mehua?
... Että löytää kaupasta pinjansiemeniä ja oppii sen hataran siementensijoittelulogiikan niin hyvin, että osaa jopa vieraassa kaupassa etsiä tuotteita ihan kysymättä?
... Ja muistaa, mikä on ranskaksi leivinpaperi ja miten se lausutaan?
... Siihen, että voi bensa-asemalla ajaa kerralla oikein päin automaatille ja lopettaa kunniakierrosten ajon, kun vihdoin muistaa, kummalla puolella autoa tankki on? (Tai siihen, että aletaan rakentaa vain autoja, joissa tankki on aina tietyllä puolella?)
Kun nämä tapahtuvat, voisi varmaan jo sanoa sopeutuneensa.
Olen kuitenkin onnekseni jo siinä vaiheessa, että...
... En iltapäivisin viiden maissa ala tuijotella kelloa ja miettiä, milloin mies tulee töistä kotiin. Joskus jopa uppoudun omiin juttuihini niin syvästi, että unohdan työajan jo päättyneen.
... Olen (lähes) lakannut lykkäämästä seuraavaa kampaajakäyntiä ja päättänyt (että ensi viikolla uskallan) varata ajan paikallisesta kampaamosta.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Ylistys rutiineille
Joka tapauksessa sen, joka menee näin:
- Olipa ihana loma. Pääsin kerrankin kunnolla irti työkuvioista.
- Niin minäkin. Mutta kyllä viimeisellä viikolla alkoi jo tehdä mieli takaisin töihin.
- Sanopa muuta. Tuntuu hyvältä päästä taas rutiineihin kiinni.
Osallistuin keskusteluun lukemattomia kertoja, enkä kertaakaan tarkoittanut sitä, mitä sanoin. Pisin lomani ikinä on ollut reilut neljä viikkoa, ja silloinkin olisin hyvin voinut jatkaa ainakin kaksi viikkoa lisää. Viimeisellä lomaviikolla työasiat olivat kyllä mielessä, mutta eivät siksi, että töihin olisi tehnyt mieli. Lähinnä pelotti, muistaako herätä aamulla ja osaako painaa työpaikan hississä oikeaa kerrosnappulaa.
Olen lomaillut nyt pääsiäisestä saakka (niille, jotka eivät ymmärrä, mistä kotihenkilö tarvitsee lomaa, suosittelen lukemaan uudelleen perustellun vastaukseni). Ensin kurvailimme Herra Täydellisen kera ympäri Italiaa, mikä oli oikein kivaa, mutta viime päivät olen kurvaillut yksikseni Tv-kaistan, Hs.fin ja Facebookin välillä. Täkäläinen laajakaista on välillä yhtä vähän laaja kuin italialaiset vuoristotiet, mutta hitaudesta huolimatta olen ehtinyt tylsistyä monta kertaa.
Siispä voin kerrankin täydestä sydämestäni sanoa, että odotan innolla paluuta rutiinien pariin. Jo puolipäiväinen opiskelu tuo päivään mukavasti ryhtiä. Tulee niin kuin vaikka käytyä suihkussa ennen iltapäiväyhtä. Ja jospa eilinen jäisi viimeiseksi kerraksi, kun havahduin viideltä iltapäivällä siihen, että makuuhuoneen kaihtimet ovat edelleen alhaalla ja sänky petaamatta.
 |
| Eikä näissä maisemissa se arkikaan loppujen lopuksi ole niin paha rasti. |
torstai 12. huhtikuuta 2012
Terveisiä Italiasta!
Tai tarkemmin sanottuna sekä italiankielisestä Sveitsistä että Pohjois-Italian järviltä! Sveitsin eri kielialueet tuntuvat kuin vierailta mailta, joten kutsun suvereenisti italiankielistä aluetta Italiaksi ja saksankielistä Saksaksi. Välillä hämmennän ihmisiä, kun sanon vahingossa asuvani Ranskassa - täällä Geneven seudulla kun monet oikeasti asuvat asuntojen hintojen vuoksi Ranskan puolella, ja 20 minutes -lehdessäkin on kaksi kategoriaa: France-uutiset kuuluvat Maailma-sivuille, kun taas France Voisine (naapuri-Ranska) -uutiset Geneve-sektoriin.
Pääsiäisenajan lomareissu järvialueelle on siis blogihiljaisuuteni syy. Nyt kun takatalvi on iskenyt Sveitsiinkin (= 10 astetta lämmintä ja vuoristossa lunta, hyrrrr), on kuitenkin aikaa lepytellä teitä lomaotoksin.
Rakastuin Sveitsin eteläisimpään kolkkaa, Maggiore-järven pohjoispäässä lekottelevaan Locarnoon. Herttainen vanhakaupunki, järvinäkymät, italialainen ruoka, vanhankaupungit kujat. Herra Täydelliseltä meni hieman kauemman aikaa lumoutua vanhankaupungin charmista, minkä ymmärrän hyvin, sillä hän joutui ajamaan siellä autoa.
Innostuin pitkästä aikaa valokuvaamisesta. Ilmiön huono puoli on se, että loppuiltapäivä menee valokuvien järjestämisessä ja varmuuskopioinnissa. Ei varmaan jää yhtään aikaa siivota, damn it!
Opin, että Suomessa kasvanut ei liikenneruuhkista mitään tiedä, vaikka olisi kruisaillut Helsingissä perjantain kaupungistapakoruuhkassa. Italiassa on nimittäin Sveitsin kannalta se heikkous, että sinne päästääkseen on ylitettävä tai alitettava Alpit. Paluumatkalle suunniteltu tie ei ollutkaan vielä auki, koska lumet eivät olleet sulaneet. Ei se mitään, saman reitin alla kulkee tunneli. Ihmettelin, mihin tietä ylipäätään tarvitaan, jos tunnelikin on kerran olemassa. Jonotettuani tunneliin kaksi tuntia ymmärsin hyvin.
Tulin ajatelleeksi, että ehkä en kärsikään kulttuurishokista. Täällä on vain niin kaunista, että riipaisee. Ihan oikeasti, välillä minuun fyysisesti sattuu, kun katson viinitarhojen yli järvelle Alppien yhä vähälumisempia huippuja. Ehkä perustan tänne kyynisyydestä kärsivien lomahoitolan. Niitä ei voi auttaa, keitä nämä maisemat eivät puhuttele.
Kotiin palatessani tunsin ensimmäistä kertaa palanneeni kotiin. Aiemmin olen kokenut enemmän tai vähemmän olevani jatkuvalla matkalla.
Pääsiäisenajan lomareissu järvialueelle on siis blogihiljaisuuteni syy. Nyt kun takatalvi on iskenyt Sveitsiinkin (= 10 astetta lämmintä ja vuoristossa lunta, hyrrrr), on kuitenkin aikaa lepytellä teitä lomaotoksin.
Rakastuin Sveitsin eteläisimpään kolkkaa, Maggiore-järven pohjoispäässä lekottelevaan Locarnoon. Herttainen vanhakaupunki, järvinäkymät, italialainen ruoka, vanhankaupungit kujat. Herra Täydelliseltä meni hieman kauemman aikaa lumoutua vanhankaupungin charmista, minkä ymmärrän hyvin, sillä hän joutui ajamaan siellä autoa.
Innostuin pitkästä aikaa valokuvaamisesta. Ilmiön huono puoli on se, että loppuiltapäivä menee valokuvien järjestämisessä ja varmuuskopioinnissa. Ei varmaan jää yhtään aikaa siivota, damn it!
 |
| Huom! Sanoin innostuneeni valokuvauksesta, en olevani hyvä siinä :) |
Opin, että Suomessa kasvanut ei liikenneruuhkista mitään tiedä, vaikka olisi kruisaillut Helsingissä perjantain kaupungistapakoruuhkassa. Italiassa on nimittäin Sveitsin kannalta se heikkous, että sinne päästääkseen on ylitettävä tai alitettava Alpit. Paluumatkalle suunniteltu tie ei ollutkaan vielä auki, koska lumet eivät olleet sulaneet. Ei se mitään, saman reitin alla kulkee tunneli. Ihmettelin, mihin tietä ylipäätään tarvitaan, jos tunnelikin on kerran olemassa. Jonotettuani tunneliin kaksi tuntia ymmärsin hyvin.
 |
| Santa Maria Del Monten kylä Italiassa lähellä Varesen kaupunkia. |
 |
| Lugano, ylläri ylläri, Luganojärven rannalla. |
Kotiin palatessani tunsin ensimmäistä kertaa palanneeni kotiin. Aiemmin olen kokenut enemmän tai vähemmän olevani jatkuvalla matkalla.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Näin laihdut kastikkeilla
Lueskelin ystävän lähettämää lehtiuutuutta, Me Naiset Sportia. Jossain ketoosidieetin ja detox-ruokaohjeiden keskellä havahduin huomaamaan, miksi olo tuntui sinänsä kivan ja raikkaan lehden parissa niin vieraalta: en ole kuukausiin lukenut yhtään laihdutusohjeita.
Ehkä olen lukenut ranskankieliset naistenlehteni valikoivasti, mutta kyse on isommasta asiasta kuin laihdutuskuureista. Täällä koko syömisen kulttuuri on niin erilainen, että ajatus kaikenlaisista rajoittavista ruokavalioista tuntuu kaukaiselta. Tärkeämpää on syödä hyvin - ja mieluiten hyvässä seurassa.
En ole muuttoni jälkeen tavannut ketään, kuka laihduttaisi. Tai karppaisi. Olisi ylipäätään jonkinlaisella ruokavaliolla. Tai puhuisi siitä, mitä, miten paljon tai miten usein syö.
Esimerkiksi kouluni lounasruokalassa on tarjolla aina lähemmäs kymmenen kasvislisukevaihtoehtoa. Voin valita höyrytetyistä pavuista, grillatuista tomaateista, sekavihanneksista, ratatouillesta, pinaatista... Silti en ole nähnyt kenenkään välttelevän hiilihydraatteja. Perunoita ja pastaa syödään silloin, kun ne kuuluvat ateriaan.
Vaikka juuston käyttöni lisääntynyt muuton jälkeen ja leipä vaihtunut vaaleaan, olen jopa pudottanut pari kiloa muuton jälkeen.
Nyt täytyy mennä, hollandaise-kastike odottaa. Parsa-aika, tiedättehän.
Ehkä olen lukenut ranskankieliset naistenlehteni valikoivasti, mutta kyse on isommasta asiasta kuin laihdutuskuureista. Täällä koko syömisen kulttuuri on niin erilainen, että ajatus kaikenlaisista rajoittavista ruokavalioista tuntuu kaukaiselta. Tärkeämpää on syödä hyvin - ja mieluiten hyvässä seurassa.
En ole muuttoni jälkeen tavannut ketään, kuka laihduttaisi. Tai karppaisi. Olisi ylipäätään jonkinlaisella ruokavaliolla. Tai puhuisi siitä, mitä, miten paljon tai miten usein syö.
Esimerkiksi kouluni lounasruokalassa on tarjolla aina lähemmäs kymmenen kasvislisukevaihtoehtoa. Voin valita höyrytetyistä pavuista, grillatuista tomaateista, sekavihanneksista, ratatouillesta, pinaatista... Silti en ole nähnyt kenenkään välttelevän hiilihydraatteja. Perunoita ja pastaa syödään silloin, kun ne kuuluvat ateriaan.
Vaikka juuston käyttöni lisääntynyt muuton jälkeen ja leipä vaihtunut vaaleaan, olen jopa pudottanut pari kiloa muuton jälkeen.
Nyt täytyy mennä, hollandaise-kastike odottaa. Parsa-aika, tiedättehän.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Nyt ärsyttää!
Olipa kerran Pariisi -blogin Riina heitti haasteen: pitäisi valittaa kolmesta asiasta. Yllättävän vaikeaa! Ei tosin siksi, ettei ärsytyksiä olisi vaan siksi, että olen niitä jo aika hyvin tänne blogiin purkanut
1. Hitaat ihmiset
Samastuin hyvin Riinan turistiärsytykseen, mutta etten sortuisi kopiointiin, sanon omaksi ärsytyksekseni ennen kaikkea hitaat ihmiset. Ensimmäisinä päivinäni minusta tuntui, että kaikki ovat hirveän nopeita ja kävelevät yli. No, ei tunnu enää. Jos ei vaikka junasta astuessaan tiedä, mihin suuntaan lähtee, kannattaisiko pohdinnat säästää hieman väljemmälle paikalle kuin siihen junavaunun portaiden juurelle?
Hitaus tympii kaupassakin: lähimarketissani on peräti ostostenjakaja, ja ahkerimmat kassat sitä käyttävätkin. Valitettavasti innovaatiosta ei pääse hyötymään, kun edellinen asiakas jää organisoimaan kuittejaan lompakkoon hihnan sivuun, niin että ohi ei mahdu millään. Siinä eivät excusemoisilvousplait'kään auta.
Anu Silfverbergiä mukaillen voisin tiivistää, että eniten ärsyttävät ihmiset.
2. Mausteiden puute
Muuttoni jälkeen ihastelin, miten kivaa on ostaa kaupasta marinoimatonta lihaa ja maustaa itse. Söin paljon yksinkertaista ja hyvin tehtyä ruokaa, jonka mausteeksi riittivät suola, pippuri ja yrtit.
Sitten aloin kaivata chiliä. Ja tandoorimaustesekoitusta. Garam masalaa. Currytahnaa. Marketista ei saa mitään näistä. Paprikajauhekin on kiven alla. Jos haluaa tulisempaa sapuskaa, on hylättävä markettiuskollisuus ja marssittava markkinoille.
3. Swisscom
En jättänyt paikallista puhelinyhtiötä viimeiseksi siksi, että se olisi pienin ärsytyksen aiheeni. En vain uskaltanut avata tätä ärsytyksen arkkua aikaisemmin. Minulla ei nimittäin vieläkään, kymmenen viikon jälkeen, ole puhelinliittymää. Kerroin projektin alkuvaiheista aiemmassa postauksessa. Jospa vain olisin tiennyt, miten hankala projekti vielä onkaan edessä.
Väliin mahtuu muun muassa lukemattomia käyntejä operaattorilla, kaksi vuotta sitten perutun laskun uudelleen maksaminen ja kuitin kuljettaminen liikkeeseen. Myyjä lupasi faksata kuitin talousosastolle ja soittaa saatuaan varmistuksen, että maksu on vastaanotettu.
Lupauksesta on puolitoista kuukautta.
Sitten haaste kiertämään! Haastan mukaan Tyttö sinä olet rätti -blogin Tytön, Inanan blogista Yöllä kaikki vaihtaa salaa paikkaa sekä Hennin Valkoisista valloittajista. Nyt saa valittaa luvan kanssa!
1. Hitaat ihmiset
Samastuin hyvin Riinan turistiärsytykseen, mutta etten sortuisi kopiointiin, sanon omaksi ärsytyksekseni ennen kaikkea hitaat ihmiset. Ensimmäisinä päivinäni minusta tuntui, että kaikki ovat hirveän nopeita ja kävelevät yli. No, ei tunnu enää. Jos ei vaikka junasta astuessaan tiedä, mihin suuntaan lähtee, kannattaisiko pohdinnat säästää hieman väljemmälle paikalle kuin siihen junavaunun portaiden juurelle?
Hitaus tympii kaupassakin: lähimarketissani on peräti ostostenjakaja, ja ahkerimmat kassat sitä käyttävätkin. Valitettavasti innovaatiosta ei pääse hyötymään, kun edellinen asiakas jää organisoimaan kuittejaan lompakkoon hihnan sivuun, niin että ohi ei mahdu millään. Siinä eivät excusemoisilvousplait'kään auta.
Anu Silfverbergiä mukaillen voisin tiivistää, että eniten ärsyttävät ihmiset.
2. Mausteiden puute
Muuttoni jälkeen ihastelin, miten kivaa on ostaa kaupasta marinoimatonta lihaa ja maustaa itse. Söin paljon yksinkertaista ja hyvin tehtyä ruokaa, jonka mausteeksi riittivät suola, pippuri ja yrtit.
Sitten aloin kaivata chiliä. Ja tandoorimaustesekoitusta. Garam masalaa. Currytahnaa. Marketista ei saa mitään näistä. Paprikajauhekin on kiven alla. Jos haluaa tulisempaa sapuskaa, on hylättävä markettiuskollisuus ja marssittava markkinoille.
 |
| Markkinoilla on onneksi valinnanvaraa. |
3. Swisscom
En jättänyt paikallista puhelinyhtiötä viimeiseksi siksi, että se olisi pienin ärsytyksen aiheeni. En vain uskaltanut avata tätä ärsytyksen arkkua aikaisemmin. Minulla ei nimittäin vieläkään, kymmenen viikon jälkeen, ole puhelinliittymää. Kerroin projektin alkuvaiheista aiemmassa postauksessa. Jospa vain olisin tiennyt, miten hankala projekti vielä onkaan edessä.
Väliin mahtuu muun muassa lukemattomia käyntejä operaattorilla, kaksi vuotta sitten perutun laskun uudelleen maksaminen ja kuitin kuljettaminen liikkeeseen. Myyjä lupasi faksata kuitin talousosastolle ja soittaa saatuaan varmistuksen, että maksu on vastaanotettu.
Lupauksesta on puolitoista kuukautta.
 |
| Ilmankos puhelinkopeille on käyttöä. |
Sitten haaste kiertämään! Haastan mukaan Tyttö sinä olet rätti -blogin Tytön, Inanan blogista Yöllä kaikki vaihtaa salaa paikkaa sekä Hennin Valkoisista valloittajista. Nyt saa valittaa luvan kanssa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)