Esimerkiksi se, että keittiö on aina pullollaan likaisia astioita. Ja se, että olen elänyt viikon croque monsieureilla ja magnumilla, ja olo on sen mukainen.
Pari iltaa sitten pesin pyykkiä - ja unohdin märät pyykit illalla koneeseen. Aamulla muistin asian, ja pyöräytin vaatteet pikaohjelmalla ennen lähtöäni. Pyörähdin ovelta takaisin nostamaan pyykit kuivumaan, ennen kuin juoksin junalle. Pesukoneen vesihana on muuten auki vieläkin, muistin juuri.
Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän parisuhteen tämän edun: sen avulla voi ihan oikeasti olla parempi ihminen kuin yksin olisi.
 |
| Todiste A: Neljän päivän yksinolon jälkeen näyttää tältä. |
P.S. Englanninkielinen otsikko symboloi sitä, että olen alkanut jostain kumman syystä sekoittaa ranskaa englantiin. Kurssikaverini arvelee syyksi sitä, että olen opiskellut liikaa ja alan siksi sekoilla. Minulla on ilmiölle ylevämpi selitys. Kun aloittelin ranskanopintoja, sekoitin ranskankielisiä sanoja ja ilmaisuja muihin kieliin, joita en osaa kovin hyvin, kuten italiaan. Välissä oli myös kummallinen vaihe, jossa ranskan takeltelu herätteli uinuvaa ruotsintaitoani. Nyt ranska on selvästi siirtynyt aivoissani sujuvien kielien osastolle, jossa englantikin majailee, ja siksi kielet sekoittuvat!
Minulla oli muuten samankaltainen kokemus aikoinani kun asuin ulkomailla, puhuin yhtä vierasta kieltä ja opettelin toista - aloin sekoittaa kieliä toisiinsa ja muutkin kielet pulpahtelivat oudosti esiin. Pidin sitä vain omana sekoilunani, mutta nyt kun sinäkin mainitset asian, tuntuu siltä, että ei se ollutkaan vain yksittäistapaus. Mielenkiintoista! Varmasti joku kieli- ja aivotutkija osaisi kertoa, mistä tuossa on kysymys.
VastaaPoistaAivot ovat kyllä kummallinen kapistus! Minulla oli kielenopiskelussa myös sellainen vaihe, jossa aloin yhtäkkiä kirjoittaa kaiken foneettisesti. Ranskan oikeinkirjoitus ei ollut koskaan aiemmin ollut minulle ongelma, mutta kun aloin puhua kieltä enemmän, menivätkin äänteet ja kirjainyhdistelmät sekaisin.
Poista