Tiedän, neljän vuoden kouluopintojen ja kolmen kuukauden tehokurssin jälkeen tämä on naurettavaa. Teoriassa puhun sujuvaa ranskaa, samoin CV:ssäni. Unissani käytän subjunktiiviakin ihan oikein, ja ranskantaitajat ymmärtävät, millainen saavutus se suomenkieliselle on.
Todellisuudessa taas jo merci, au revoir ja bon journéekin kompastelevat toisiinsa, jos yritän lausua ne peräkkäin. Ja häpeän takelteluani joka kerta. Virheitä enemmän hävettää vain se, jos joku luulee bonjourini perusteella, etten puhu ranskaa. Vaihdoin Starcbucksiakin, koska barista alkoi puhua minulle englantia (siinä vaiheessa olin opiskellut kaksi kuukautta...) Kahvilaa jouduin tosin vaihtamaan takaisin, sillä ketjun toisessa pisteessä en saanut vanilla latteeni vanillaa sitten millään kielellä.
En tiedä, miten katkaisisin tämän kierteen: En uskalla puhua, koska pelkään virheitä, ja kun virheen teen, häpeä vain nostaa kynnystä. Jos en saa kierrettä katki, syön ikuisesti lounaaksi croque monsieureja (en voi tilata salaattia, koska en tiedä, onko se salade au poulet vai du poulet, ja artikkelikin unohtui edestä). Olen myös tuomittu käyttämään väärän väristä meikkivoidetta (en ole varma, onko se edes meikkivoidetta, koska kurssini ei kata kosmetiikkasanastoa).
Ehkä macaronien avulla voisin ehdollistaa itseni pelosta pois. Nämä herkut sen saavat aikaan, jos mikään.
Mun taktiikkani ranskan artikkelikysymyksiin oli alkuaikoina epäselvästi puhuminen. Kehitin oman vokaalin, joka oli jossain ö:n ja a:n välissä.
VastaaPoistaTunnistan silti tuon virheiden pelon. Kärsin siitä erityisesti ruotsin kanssa Tukholmaan muutettuani. Passiivinen kielitaito oli niin hyvä, että kuulin koko ajan kuinka huonosti ja väärin puhuin. Ja aksentistani kaikki kuulivat heti, että olen Suomesta, mikä ei ihan kaikkien silmissä Ruotsissa ollut suoranainen meriitti...
Eipä tuohon kielitaitoon auta kuin aika ja treenaaminen, mutta senhän sä taisit jo tietääkin. ;) Macaronit ovat kyllä mainio motivaatiomenetelmä, suosittelen! :)
Aluksi yritin kierrellä maskuliini vai feminiini -ongelmaa käyttämällä monikkoa, mutta sekään ei kierrä ongelmaa ikuisesti, jos haluaa käyttää vaikka adjektiiveja... Hmm, ajan kulumista odotellessa. Kiitos tsemppauksesta!
PoistaEhdotus: Manaa ääneen niille myyjille sun muille, että hitsi kun tää on vaikeaa, vaikka näin ja näin kauan olen opiskellut kieltä. Ja pyydä niitä kertomaan, että mikä artikkeli ja prepositio tähän nyt pitikään tulla, ja sanokaa nyt miljoonannnen kerran, miten tää ja toi sana lausutaan. Näin sun ei tarvitse olla nolona ja kantakahvilassa oppivat, että toi haluaa puhua ranskaa.
VastaaPoistaLeena
Kiitos vinkistä, Leena! Ensin pitäisi vain kehdata myöntää, ettei osaa, ja sehän se vasta hävettääkin :)
PoistaPöh, ihan turha tuollaista on hävetä! Kielenopettelu pitää ottaa roolina ja teatterina, heittäytyä.
PoistaPääset puhumaan paljon enemmän, kun pyydät apua ääneen itsekseenmanailun sijaan. Ja kun kerrot nauraen myyjille, miten kotona tääkin lause meni niin hienosti, niin todennäiköisesti saat ystävällisen palvelun lisäksi kehuja osaamisestasi.
Olen itse käyttänyt tätä metodia vaikka kuinka usein - ja saanut puhua huomattavasti enemmän kuin jos olisin leikkinyt coolisti muka osaavani.
Välillä kannattaa heittäytyä blondiksi, vaikka ei blondi olisikaan :-)
Ja hei, noi macaronit näyttivät taivaallisilta!
Macaronit olivat oikein kelpo yksilöitä ja kaiken sönköttämisen arvoisia.
PoistaKysymys on siitä, että olet ihan mahdoton täydellisyyden tavoittelija :).
VastaaPoistaMutta hauskoja huomioita taas. Tuo kahvilan/ravintolan tms. vaihtaminen jostain triviaalista syystä on niin tuttua.
Tunnustan täydellisyyden tavoittelun :) Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos en edes kuulisi omia virheitäni tai olisi niistä tietoinen...
PoistaParhaiten tosiaan oppii, kun tarpeeksi monta kertaa möhlii. Olen ihan varma, että muistan lopun ikääni, että vohveli on LA gaufre, eikä LE, koska kävin talvella laskettelureissun jälkeen ostamassa vohvelit itselleni ja seuralaiselleni. Tilasin "un gaufre au nutella..." mutta myyjäsetä nosti kauhan pystyyn ja korjasi "Ce n'est pas UN gaufre mais UNE gaufre. Vous n'êtes pas d'ici, mademoiselle?" ja pieni silmänisku muille jonottajille. Silloin harmitti, mutta ainakin meni oppi perille.
VastaaPoistaRanskalaiset siis ainakin mielellään auttaa ja korjaa, kai sveitsiläisetkin? Tai ehkä siellä puhutaan paremmin englantia kuin rajan tällä puolen...
Mun on pitänyt jo kauan kommentoida, mutta olen laiska... Olen siis mielenkiinnolla jo hetken seuraillut seikkailuitasi :)
Huh - mahtoi olla miellyttävä kokemus! Tämän stoorin jälkeen minäkin muistan ikuisesti, että c'est une gaufre.
PoistaGenevessä kaikki puhuvat kyllä englantia, mutta kaupungin ulkopuolella saa kyllä kahviloissa ja kaupoissa mokeltaa rauhassa ranskaa. Ja ranskanlaisten englanninaksentin tuntien, puhun mieluummin itse huonoa ranskaa kuin heidän huonoa englantiaan :)
Heh, se on kyllä niin totta, että jopa silloin alkuaikoina, kun ranska oli vielä aika heikoissa kantimissa (nythän taitoni hipovat jo täydellisyyttä, kröhöm...), oli helpompaa yrittää tulla toimeen ranskalla kuin yrittää saada selvää ranska-aksentilla puhutusta englannista :D
PoistaTsemppiä!
Oliko sinulla estoja/neurooseja silloin, kun opettelit puhumaan suomen kieltä? Ei takuulla. Olet opetellut nuo estot ja virheiden pelon koulussa. Estot voi poisopetella. Tärkeintä on kommunikaatio eikä kielioppi - paitsi siinä kielikokeessa.
VastaaPoistaTerveisiä vanhalta alakoulun-/erityisopettajalta!
Ei varmaan ollut, eikä ehkä vielä englantia opetellessakaan. Jostain syystä en niinkään piittaa englanninvirheistäni, vaikka kielitaitoni on suunnilleen samalla tasolla kuin ranska, hmm...
Poista