maanantai 21. toukokuuta 2012

Elle est là!

Finalement, hän on täällä: kirje, joka kertoo kesäkuisen kielikokeeni aikataulut. Suullinen koe odottaa vajaan kolmen viikon päästä lauantaina, ja kirjallinen koitos siitä viikon päästä.

Ohjeet ovat ranskalaisittain yllättävän tiukat. Kaikista huijausyrityksistä seuraa kokeen hylkääminen ja uusintaoikeuden epääminen. (Säännöt eivät määrittele, kuinka pitkäksi ajaksi.) Hyväksytyn kokeen saa kyllä uusia, kunhan ensin pyytää instituutiolta olemassa olevan diplomin hylkäämistä. Nimi täytyy kirjoittaa ilmoittautumiskaavakkeisiin ISOILLA KIRJAIMILLA, eikä lyijykynää saa käyttää.

Olen kulkenut kokeen suhteen jo ylä- ja alamäkiä. Ilmoittautumisen jälkeen koe motivoi, sillä se oli vielä turvallisen kaukana mutta tuntui hyvältä tavoitteelta. Sitten iski paniikki, ja luin pari tuntia päivää viikkoa kuin hyvin ahkera apina.

Nyt olen jo vähän antanut periksi ja vaihtanut päivittäiset uutistenkuunteluharjoitukset Greyn anatomian toisen tuotantokauden jaksoihin (ranskaksi dubattuna sentään). Sehän on vain yksi kielikoe, ja opiskelen kuitenkin oppiakseni, en loistaakseni kokeessa.

Kuinka moni teistä uskoi edellisen?

4 kommenttia:

  1. Terveisiä taas vanhalta alakoulunopettajalta (vrt. edellisen postauksen kommentti)!Tuo on oikea asenne. Sinua ei takuulla lynkata mistään kielioppivirheestä suullisessa kokeessa. Ihmisiä ne opettajat/tenttaajat vain ovat. Haluavat jutella sinun kanssasi.Kirjallisessa kokeessa on sitten aikaa miettiä. Olen opiskellut Saksassa. Minulla oli tapana aina ensiksi ottaa selville, montako kertaa kokeen saa uusia, jos en pääse läpi. Se otti paineet ja pelot pois niin, että kaikki loppukokeet menivät kerralla läpi. Ajattelin, että olen valmistautunut kunnolla, ja jos se ei riitä, niin opettelen lisää ja yritän uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä asenne! Minulla oli yliopistossa tapana ensimmäisenä selvittää, saako uusia, vaikka pääsisi läpi :) Perfektionisti mikä perfektionisti.

      Poista
  2. Hyvin sä vedät. Kuuntelin kerran juttua, jossa asiantuntija vakuutti, että tärkeintä on vain puhuminen. Loistava esimerkki on tuttavani työkaveri, joka oli täysin ummikko eikä englantikaan sujunut, mutta kommunikointi sujui aivan loistavasti, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Kielioppi on yliarvostettua ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin! Olen täällä monesti miettinyt suomalaisten koulujen kieltenopetusta. Opetus on kyllä korkeatasoista, mutta tunneilla ei ainakaan minun aikanani juuri keskusteltu. Edelleen tuo epäsuhta näkyy kielitaidossani: hallitsen tosi monimutkaisiakin juttuja paperilla, mutta puhuessa takeltelen joskus perusasioissakin.

      Poista