Olen reissun aikana kuullut, miten kummipoikani sanoo ensimmäisen kerran "kiva", "äkkiä" tai "hankala" ja yrittää laittaa Sveitsin konsonantteja oikeaan järjestykseen. Tänään istuimme pitkän pätkän sohvalla ihmettelemässä järjestelmäkameran säätöjä ja lukemassa Pupen seikkailuista.
Tällaisten päivien jälkeen on aina hiukan hankalaa uskotella itselleen, että kyllä se oma elämä Suomessa odottaa ulkosuomalaisvuodet, jos siihen joskus haluaa palata. Ei se odota, se jatkaa koko ajan matkaansa eteenpäin ja muuttuu mokoma mennessään. Aikuisista ja ystävistä sitä ei huomaa, lapsista lahjomattomasti.
Täällä siis haikeissa lähdöntunnelmissa, ja toisaalta kotiinpaluuta odottaen. Kieltä ja ilmastoa on jo ikävä.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Jep, tuttu tuntemus minullekin. Allekirjoittaneellekin on tullut selväksi ettei elämä odota toisaalla ja kahden elämän 'välissä' on hankalaa/mahdotonta sukkuloida. Silloin ei ole kotia missään. Odotas kun menee muutama vuosi, etkä tiedä enää mitä uudet sanat tarkoittavat ja kaikki muukin on muuttunut, olo on vieras. Silloin tajuaa, että on joskus tehnyt valinnan, ehkä tietämättäänkin, jonka seurauksena oma elämä on oikeasti jossakin muualla.
VastaaPoistaTutulta pohdinnalta kuulostaa, vaikka olenkin tainnut olla poissa Suomesta paljon vähemmän aikaa kuin sinä. Se vierauden tunne hiipii salakavalasti: yhtäkkiä vain huomaa, että entinen kotikaupunki ei tunnu enää omalta, eikä sitä oikein tunnista itseäänkään vanhojen tuttavien kommenteista.
PoistaNyyh! Onneksi joulu on ihan kohta...
VastaaPoistaNiinpä... Joulussa on vain se vika, että ulkosuomalaisena saattaa päästä osallistumaan elämään joulun ja uudenvuoden välillä, kun se oikea elämä menee menojaan uudenvuoden ja joulun välillä.
PoistaJoo, sitä aina kuvittelee että aika pysähtyy suomessa ja voi vain palata takaisin, jatkaa siitä mihin jäikin, mutta ei se ihan niin toimikaan.
VastaaPoistaNiinpä se taitaa olla, vaikka välillä toisin toivoisi :)
PoistaKummipoika oppi myös kertomaan, että täti meni junalla Helsinkiin. :) Ihanaa, kun kävit!
VastaaPoistaSiellä siis oppimisprosessi jatkuu vinhalla vauhdilla. Ihana oli käydä!
PoistaOli tosi ihanaa kyllä kun kävit! Aika menee vain aina niin nopeaa. Mutta toivottavasti pian taas nähdään! Rakas kummipoikasi oli muuten tänään sitä mieltä, että minä kuljen junalla töihin. ;)
VastaaPoistaHah, jäi vissiin junavaihde päälle!
PoistaNiin ja tätin ja junan lisäksi se LENTOKONE.
VastaaPoistaNyt Elias onkin sitten itsekin lentänyt lämpimille maille. Täällä ikävöidään sun lisäksi Eliastakin.