Sveitsin Itkonen vai Makine?

Tulin juuri kirjakaupasta. Sain vihdoin käsiini Joël Dickerin juuri eilen Ranskan akatemian suuren kirjallisuuspalkinnon voittaneen opuksen La Vérité sur l'Affaire Harry Quebert. Jotta ette luulisi minua palkintojen perässä juoksijaksi, niin kerron myös etsineeni samaa kirjaa jo aiemmin, mutta ilmeisesti myyntilukulogiikka on kansainvälistä, ja jo pelkkä ehdokkuus teki kirjasta niin suositun, että se väliaikaisesti loppui valikoimista.

Olisikohan Dickeristä oikein Sveitsin omaksi Juha Itkoseksi? Ainakin päällisin puolin samaa kaliiberia - ihan katseenkestäviä siis - olevinaan sillä tavalla pikkuisen boheemeja, ja taustalla kuitenkin taiteilijaelämän sijaan ihan kunnon opinnot, Itkosella valtiotieteestä ja Dickerillä oikeustieteestä. Molemmat ovat myös syntyneet kesäkuussa, nätisti kymmenen vuoden ja kahdeksan päivän välein. Ovat siis horoskoopiltaan kaksosia.

Ja esikoisensa läpimurtonsa aikaan niiiiin nuoria! Dickerillä ikää on 27 vuotta, ja saman reaktion saavat minussa aikaan nykyään kaikki, jotka ovat minua nuorempia. Itkonen taas pääsi Finlandia-ehdokkaaksi 28-vuotiaana esikoisellaan Myöhempien aikojen pyhiä, ja uusi ehdokkuuden kolmannella teoksellaan muutamaa vuotta myöhemmin.

Kirjoitin tuohon ylle ensin esikoisensa, mutta sveitsiläiskirjailijan kotisivut valottavat, että kyseessä onkin heppusen kolmas teos. (Ikäkriisi, ikäkriisi!) Jo edellinen teos Les derniers jours de nos pères sai geneveläisten kirjailijoiden palkinnon ja Erwan Bergot -palkinnon erikoismaininnan. Itkosellakin on ainakin kirjallisuuden valtionpalkinto ja Kalevi Jäntti -palkinto.

Olin aikanaan isokin Itkos-fani, mutta sitten jotenkin väsähdin. Veto loppui. Taidankin siis käydä Harry Quebertin kimppuun toivoen, että Dicker muistuttaa enemmän Andreï Makinea, johon häneenkin löytyy yhtymäkohtia: nimittäin ranskalaisuuden ja venäläisyyden yhdistelmä. Makine syntyi venäjällä mutta asui Pariisissa ja kirjoitti ranskaksi, kun taas Dicker on ranskalais-venäläisestä perheestä. Ainakin minun kirjahyllyssäni ranskaisuuden ja venäläisyyden yhdistelmä on kestänyt aikaa.

Parempi toki kestääkin, sillä uutuudessa on 664 sivua. Kun joskus pääsen loppuun, onkin jo ihan toinen aikakausi.