perjantai 12. lokakuuta 2012

Paluu rutiiniin

Kotona taas, pari päivää. Muistelen, että kesän Suomen-reissun jälkeen koti-ikävä olisi ollut isompi, mutta ehkä sekin vaikuttaa, kun lämpötila tuplaantuu ja tauoton sade muuttuu sateenkaareksi.

Mutta mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

Että ainakin helsingissä on valtavasti pyöräilijöitä, viiltävästä ilmasta huolimatta, ja kaikilla kiltisti kypärä päässä.
Ja miten paljon näinkään lastenvaunuja työntäviä miehiä! Ulkosuomalaisin silmin suomalaisisät vaikuttavat superosallistuvilta.
Todella monessa paikassa on itsepalvelu, ja lopuissa vuoronumerokone.

Kuten lähtöpostauksessani haikailin, ihmisiä jää ikävä. Viimeksi kaipailin kotiinpaluun jälkeen myös suomalaisia makuja, mutta nyt olen alkanut tulla siihen tulokseen, että ehkä ihminen voi elää ilman Subwayn patonkeja ja Makuunin irtokarkkeja. Jos ei onnellisempana, niin laihempana ainakin.

2 kommenttia:

  1. Kesäreissujen jälkeen ikävä on ehkä suurempi siksi, että kesällä Suomi näyttäytyy parhaimmillaan, niin valoisana ja lämpimänä kuin olla voi, ja ihmisetkin ovat lomalaisia. Näin ainakin olen itse järkeillyt. Marras-Suimesta olisi ehkä helpompi lähteä, tai tammikuun viimasta, viimeisenä tekona jäisellä kadulla kaatuminen. Liukkaat kadut ovat se mitä en Suomesta ikävöi. Talvikengätkin on valittava sen mukaan! Mutta ihmisiä, ystäviä ja muita läheisiä, kaipaan aina. Ihania suomiruuan makujakaan en enää kaipaa niin paljon kuin joskys. Rakastan ruisleipää, suom. Marjoja, tiettyjä juustoja, Fazerin sinistä jne., mutta olen alkanut ajatella, että kuten niin monet muutkin maut, niistä saa eniten irti niiden omassa ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kesällä Suomi on parhaimmillaan, ja ehkä kesäiseen maahan liittyy itse kullakin enemmän hyviä muistoja. Muuttoni ajoitin mielestäni hyvin: lähdin tammikuussa, jolloin oli sekä kylmää että pimeää, ja muistaakseni talvikengätkin olin pakannut jo muuttokuormaan, joten sain liukastella jalat märkinä onnettomissa pikkukengissä. Hyvä pointti myös makujen suhteen! Yritän salmiakkihimon iskiessä ajatella, että tykkäänhän kreikkalaisestakin ruoasta, mutten silti asu maassa.

      Poista