Asioita, jotka ovat universaaleja:
Naisten pakkautuminen jumppatunnilla salin takariviin, vaikka osanottajia on niin vähän, ettei siihen eteen kuitenkaan tule ketään.
Kömpelyyden tunne, kun näkee hytkymisentä peilistä pitkästä aikaa ja tajuaa, että tuolta näytän silloinkin, kun peilit eivät ole minua totuudesta muistuttamasta.
Jumppaohjaajien tapa huijata osallistujia "vielä yksi, ja vielä yksi ja vielä yksi" -tyyppisillä sarjoilla. Ihan kuin takamuslihakset eivät siten huomaisi viittäkymmentä kertynyttä toistoa.
Asioita, jotka eivät ole universaaleja (eivätkä edes yleis(länsi)eurooppalaisia):
Jumppatrendien kehitys. Uuusimman trendin baletti-inspiroitu jumppa muistuttaa lähinnä kiinteytys/rasvanpolttovetkutusta, jota pidettiin yliopistoliikunnalla 2000-luvun alkupuolella (ja joka oli mennyt muodista jo silloin).
Mutta jos treenaa samalla tavalla kuin kaksikymppisenä, saako kymmenen vuoden takaisen kroppansa takaisin?
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
perjantai 20. syyskuuta 2013
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Salmonellamyrkytyksen uhri eli petite soirée genevoise
Karkasimme pari viikkoa sitten työkavereiden kanssa toimistosta geneveläisittäin aikaisin eli viiden aikaan (kun pomot kerran olivat siellä Ticinossaan). Pakkasimme työkaverin autoon kumiveneet, grillikamat ja suuntasimme Rhônelle, suorittamaan joka kesään kuuluvan geneveläisperinteen, descente du Rhônen.
Jännitin etukäteen, vaikka reissun organisoinut kollegani vakuutteli, ettei se ole vaarallista. Saman tyypin mielestä auton takapenkillä voi hyvin matkustaa ilman turvavöitä, koska vöiden käyttö ei ole pakollista, joten suhtauduin hänen ei-vaarallisuuteensa varautuneesti.
Jännitin etukäteen, vaikka reissun organisoinut kollegani vakuutteli, ettei se ole vaarallista. Saman tyypin mielestä auton takapenkillä voi hyvin matkustaa ilman turvavöitä, koska vöiden käyttö ei ole pakollista, joten suhtauduin hänen ei-vaarallisuuteensa varautuneesti.
Reissu oli kuitenkin oikein leppoisa, sillä virtausta ei ollut juurikaan ja loppupätkällä pääsimme oikein melomaan. Jos virran olisi antanut viedä, olisimme jossain Arven ja Rhônen risteyskohdassa vieläkin, veikkaan.
Ilta päättyi grillausiltamiin joen rannalla, minne työkaveri oli järjestänyt kanavartaita ja salaattia, juustoja, patonkia ja muuta naposteltavaa. Kanat kypsyivät pikkuisessakin grillissä ihan kivasti, joten otsikon salmonellamyrkytysvaara ei liity ainakaan suoraan näihin vartaisiin.
Terveellisyys voi joskus olla haitallista: Rouskuttelin tunnollisesti lihan rinnalla salaattia, ja kun sain lautaseni tyhjäksi, kävi ilmi, että kastike oli tehty broilereiden marinadista, joka luonnollisesti oli muhinut raakojen kananpalojen läheisyydessä.
Terveellisyys voi joskus olla haitallista: Rouskuttelin tunnollisesti lihan rinnalla salaattia, ja kun sain lautaseni tyhjäksi, kävi ilmi, että kastike oli tehty broilereiden marinadista, joka luonnollisesti oli muhinut raakojen kananpalojen läheisyydessä.
Lohduttelin itseäni tiedolla, että marinadimyrkyttäjä on läheisin työparini, joten jos sattuisin sairastumaan, hän joutuisi tekemään työni. Että edes jotain karmaa sentään.
Sorruin taikauskoisuuteen vielä sen verran lisää, etten uskaltanut julkaista tätä tekstiä, ennen kuin salmonellan itämisaikaoli kulunut umpeen.
Sorruin taikauskoisuuteen vielä sen verran lisää, etten uskaltanut julkaista tätä tekstiä, ennen kuin salmonellan itämisaikaoli kulunut umpeen.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Allekirjoittanut
Tiisasin haastepostauksessa jo melkein kuukausi sitten (mikä mahtava postaustahti!), että jokin unelma tai tavoite olisi täyttymässä. En vielä silloin halunnut pilata allekirjoittamattomia asioita toitottamalla niistä etukäteen, ja muutenkin uumoilin, että tästä uutisesta voisi syntyä pidempikin sepustus, joten katsoin parhaaksi odottaa.
Kun lähes kaksi (!) vuotta sitten irtisanouduin työpaikastani Suomessa ja etsin sopivaa kielikurssia Genevestä, tavoitteeni oli oppia puhumaan sujuvaa ranskaa ja saada työpaikka Sveitsistä, kaikkein mieluiten ranskankielisestä yrityksestä.
Kielitaito karttui, ensimmäinen työpaikka löytyi, ja tällä viikolla allekirjoitin viimein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tavoite saavutettu!
Ja miten mieli silti rullaa aivan omia ratojaan: nakuttaa taustalla, että taas teit subjunktiivivirheen ja jätit partisiipin perfektin taivuttamatta, ja miten natiiviranskis-kollegan lauserakenteet ovat niin paljon sujuvampia! Miten palkka voisi olla parempi, vakuutusetukaan ei kuulu pakettiin, onko tämä tällainen työpaikka mistään kotoisin?
Erityisesti iltapäivisin alkuillasta, junassa päivän jälkeen kotimatkalla istuessani maltan kuitenkin hetken huokaista. Junamatkaviihdykkeeksi hankittu kirja etenee vain kymmenen sivua päivässä, sillä Alpit vievät auringonlaskun aikaan työmatkalaisen huomion. Silloin, vartin junamatkan puolivälin tienoilla, se usein iskee tajuntaan: tämä on minun elämääni nyt, minä tein sen, sain mitä halusin. Että hetken tästä voisi nauttia, ennen kuin lähtee kiipeämään kohti seuraavia tavoitteita.
Kun lähes kaksi (!) vuotta sitten irtisanouduin työpaikastani Suomessa ja etsin sopivaa kielikurssia Genevestä, tavoitteeni oli oppia puhumaan sujuvaa ranskaa ja saada työpaikka Sveitsistä, kaikkein mieluiten ranskankielisestä yrityksestä.
Kielitaito karttui, ensimmäinen työpaikka löytyi, ja tällä viikolla allekirjoitin viimein toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tavoite saavutettu!
Ja miten mieli silti rullaa aivan omia ratojaan: nakuttaa taustalla, että taas teit subjunktiivivirheen ja jätit partisiipin perfektin taivuttamatta, ja miten natiiviranskis-kollegan lauserakenteet ovat niin paljon sujuvampia! Miten palkka voisi olla parempi, vakuutusetukaan ei kuulu pakettiin, onko tämä tällainen työpaikka mistään kotoisin?
Erityisesti iltapäivisin alkuillasta, junassa päivän jälkeen kotimatkalla istuessani maltan kuitenkin hetken huokaista. Junamatkaviihdykkeeksi hankittu kirja etenee vain kymmenen sivua päivässä, sillä Alpit vievät auringonlaskun aikaan työmatkalaisen huomion. Silloin, vartin junamatkan puolivälin tienoilla, se usein iskee tajuntaan: tämä on minun elämääni nyt, minä tein sen, sain mitä halusin. Että hetken tästä voisi nauttia, ennen kuin lähtee kiipeämään kohti seuraavia tavoitteita.
maanantai 12. elokuuta 2013
Haastavaa!
Kaikki tunnollisuuteni ja organisoituneisuuteni valuu tätä nykyä työnantajan taskuun - ja vastaankin tähän Luxemburgin-Jennin haasteeseen kevyellä parin kuukauden viiveellä.
Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)
Joo, siis ihan vähän vain juhannuksen jälkeen venyi. Milloinkas se taas olikaan? (Kalenteri esiin, ai niin, täkäläisessä kalenterissa ei ole juhannusta, merde.)
Juhannus osui kesäkuun vierasruuhkamme aikoihin, joten olimme silloin Italiassa Lago Maggiorella vieraita viihdyttämässä.
Mikä on parasta kesässä?
Se, että elämä tuntuu jotenkin helpommalta kuin muina vuodenaikoina. Ei tarvitse pukea takkia, ulkoilusäät ovat keskimäärin hyvät, iltaisin jaksaa olla aktiivinen ja ylläpitää sosiaalista elämää paremmin kuin talvella.
Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?
Kahta ehkä hiukan ristiriitaista asiaa: työkuvioiden jatkoa ja tasaantumista mutta myös mahdollisuutta pitää lomaa. Eniten taidan odottaa sitä, että tottuisin tähän uuteen arkeen ja lamauttava väsymys väistyisi.
Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?
Jos ei yllätyksiä tule vastaan, Maltalle syyskuun alussa. Toki viikonloppupiipahdus jonnekin lähiseuduille on aina mahdollinen. Zurichiin ja Lyoniin tekisi mieli.
Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?
Parasta Sveitsiä minulle ovat maan länsiosien viininviljelyalueet ja Geneve-järven rantakaupungit. Suosittelen siis kiertomatkaa tällä alueella, joko autolla tai junalla. Jos viinitarhat ovat jo tuttuja tai jos vaikka onnekseen asuu niiden keskellä, voin suositella Ticinoa ja Locarnon aluetta, missä vuoristoliikunta, vesilajit ja pikkukaupungit odottavat uteliasta turistia.
Entä paras talvireissukohde?
Tietysti joku alppikylä, mutta mikä... Zermattiin palaisin uudelleen, jos saisin superpalkankorotuksen. Grimentz on hauska eskapismikohde mutta viikon hiihtoreissuun aika rajallinen. Gstaadin aluekaan ei ole paha, ja Grindelwald on nappikohde, jos haluaa tehdä muutakin kuin laskea mäkeä. Kuten huomaatte, täydellisimmän alppikylän etsintä on vieläkin vähän kesken.
Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?
Lapsuudessani meillä oli valkoinen Fiat, jonka rekisteritunnuksen muistan edelleen ulkoa ja jonka takakonttiin pakkasimme eräänä kesänä teltat ja reissasimme sukulaisissa oma majoitus mukana. Auton pienestä koosta huolimatta mukaan mahtui jopa patja vanhemmilleni. Tapahtuiko todella näin vai vääristääkö lapsen muisti asioita, kysyn itseltäni joka kerta, kun kohtaan vaikeuksia mahduttaa kahden hengen hiihtokamat kaupunkimaasturiin.
Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?
Lapsuudenmuistojen aikatauluttaminen olisi varmaan helpompaa, jos minulla ja pikkusiskollani olisi pienempi ikäero. Nykyisellä kuuden vuoden erolla elämä jakautuu ennen ja jälkeen -aikaan. Mikään muu kiintopiste ei ilmeisesti ole ollut riittävän järisyttävä.
Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?
Parhaiten muistan My Little Pony -tallin, jonka sain varmaan parhaassa poni-iässä. Mieleen on jäänyt myös Barbien ravintola, johon kuului pinkit kuohiviinilasit, haarukat ja kaikki. Imuri taisi syödä aika ison osan pikkuesinekiintiöstä ajan mittaan. Tai ehkä edellisessä vastauksessa mainittu pikkusisko, joka saattoi olla samaan aikaan imuri-iässä?
Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?
Muistan joskus tehneeni listan, jossa oli top-viiteen listattu muun muassa lääkäri, hammaslääkäri ja eläinlääkäri. En ole mitään näistä, koska tuskin kestäisin lääkärinammatin arkea. Ryntään nimittäin hyperventiloimaan työpaikan vessaan joka kerta, kun lähetän meilin väärälle Pierrelle (toimistossa on kaksi), joten epäilen, etten ehkä kestäisi tehdä sen tyyppisiä valintoja kuin leikataanko tänään vai odotellaanko huomiseen.
Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?
Tästä aiheesta on itse asiassa postaus luonnoskansiossa, joten lupaan vastata kysymykseen omassa postauksessaan piakkoin!
Tämän parin kuukauden tuumaustauon aikana vastaavantyyppinen kysymyshaaste on kiertänyt aika lailla kaikissa lempiblogeissani, joten haastan nyt teidät lukijat muutamalla kysymyksellä. Kertokaa minulle, mistä te haluaisitte lukea! Enemmän yhteiskuntaa? Enemmän arkea? Valokuvia? Matkajuttuja?
Päivän asu -kuvia, parhaat putiikit -listauksia tai muuta lifestyle-kamaa en lupaa, koska tyylitajuni on samaa luokkaa virheidensietokyvyn kanssa. Muuten lupaan olla ehdotuksillenne avoin.
Onko sinulla juhannussuunnitelmia? (Tai jos vastaaminen venyy juhannuksen jälkeen, mitä teit?)
Joo, siis ihan vähän vain juhannuksen jälkeen venyi. Milloinkas se taas olikaan? (Kalenteri esiin, ai niin, täkäläisessä kalenterissa ei ole juhannusta, merde.)
Juhannus osui kesäkuun vierasruuhkamme aikoihin, joten olimme silloin Italiassa Lago Maggiorella vieraita viihdyttämässä.
Mikä on parasta kesässä?
Se, että elämä tuntuu jotenkin helpommalta kuin muina vuodenaikoina. Ei tarvitse pukea takkia, ulkoilusäät ovat keskimäärin hyvät, iltaisin jaksaa olla aktiivinen ja ylläpitää sosiaalista elämää paremmin kuin talvella.
Entä odotatko jotain tulevalta syksyltä?
Kahta ehkä hiukan ristiriitaista asiaa: työkuvioiden jatkoa ja tasaantumista mutta myös mahdollisuutta pitää lomaa. Eniten taidan odottaa sitä, että tottuisin tähän uuteen arkeen ja lamauttava väsymys väistyisi.
Mikä on seuraava reissusi ja minne se suuntautuu?
Jos ei yllätyksiä tule vastaan, Maltalle syyskuun alussa. Toki viikonloppupiipahdus jonnekin lähiseuduille on aina mahdollinen. Zurichiin ja Lyoniin tekisi mieli.
Mikä on paras kesäreissukohde asuinmaassasi?
Parasta Sveitsiä minulle ovat maan länsiosien viininviljelyalueet ja Geneve-järven rantakaupungit. Suosittelen siis kiertomatkaa tällä alueella, joko autolla tai junalla. Jos viinitarhat ovat jo tuttuja tai jos vaikka onnekseen asuu niiden keskellä, voin suositella Ticinoa ja Locarnon aluetta, missä vuoristoliikunta, vesilajit ja pikkukaupungit odottavat uteliasta turistia.
Entä paras talvireissukohde?
Tietysti joku alppikylä, mutta mikä... Zermattiin palaisin uudelleen, jos saisin superpalkankorotuksen. Grimentz on hauska eskapismikohde mutta viikon hiihtoreissuun aika rajallinen. Gstaadin aluekaan ei ole paha, ja Grindelwald on nappikohde, jos haluaa tehdä muutakin kuin laskea mäkeä. Kuten huomaatte, täydellisimmän alppikylän etsintä on vieläkin vähän kesken.
Mikä on mieleenpanunein retki tai matka lapsuudestasi?
Lapsuudessani meillä oli valkoinen Fiat, jonka rekisteritunnuksen muistan edelleen ulkoa ja jonka takakonttiin pakkasimme eräänä kesänä teltat ja reissasimme sukulaisissa oma majoitus mukana. Auton pienestä koosta huolimatta mukaan mahtui jopa patja vanhemmilleni. Tapahtuiko todella näin vai vääristääkö lapsen muisti asioita, kysyn itseltäni joka kerta, kun kohtaan vaikeuksia mahduttaa kahden hengen hiihtokamat kaupunkimaasturiin.
Mikä on ensimmäinen lapsuusmuistosi?
Lapsuudenmuistojen aikatauluttaminen olisi varmaan helpompaa, jos minulla ja pikkusiskollani olisi pienempi ikäero. Nykyisellä kuuden vuoden erolla elämä jakautuu ennen ja jälkeen -aikaan. Mikään muu kiintopiste ei ilmeisesti ole ollut riittävän järisyttävä.
Mikä oli paras joulu- tai synttärilahja, ja kuinka vanha olit silloin?
Parhaiten muistan My Little Pony -tallin, jonka sain varmaan parhaassa poni-iässä. Mieleen on jäänyt myös Barbien ravintola, johon kuului pinkit kuohiviinilasit, haarukat ja kaikki. Imuri taisi syödä aika ison osan pikkuesinekiintiöstä ajan mittaan. Tai ehkä edellisessä vastauksessa mainittu pikkusisko, joka saattoi olla samaan aikaan imuri-iässä?
Mikä oli lapsuutesi toiveammatti, ja miksi et päätynyt sille alalle (vai päädyitkö)?
Muistan joskus tehneeni listan, jossa oli top-viiteen listattu muun muassa lääkäri, hammaslääkäri ja eläinlääkäri. En ole mitään näistä, koska tuskin kestäisin lääkärinammatin arkea. Ryntään nimittäin hyperventiloimaan työpaikan vessaan joka kerta, kun lähetän meilin väärälle Pierrelle (toimistossa on kaksi), joten epäilen, etten ehkä kestäisi tehdä sen tyyppisiä valintoja kuin leikataanko tänään vai odotellaanko huomiseen.
Mikä haave tai tavoite elämässäsi on tällä hetkellä lähimpänä toteutumista?
Tästä aiheesta on itse asiassa postaus luonnoskansiossa, joten lupaan vastata kysymykseen omassa postauksessaan piakkoin!
Tämän parin kuukauden tuumaustauon aikana vastaavantyyppinen kysymyshaaste on kiertänyt aika lailla kaikissa lempiblogeissani, joten haastan nyt teidät lukijat muutamalla kysymyksellä. Kertokaa minulle, mistä te haluaisitte lukea! Enemmän yhteiskuntaa? Enemmän arkea? Valokuvia? Matkajuttuja?
Päivän asu -kuvia, parhaat putiikit -listauksia tai muuta lifestyle-kamaa en lupaa, koska tyylitajuni on samaa luokkaa virheidensietokyvyn kanssa. Muuten lupaan olla ehdotuksillenne avoin.
perjantai 9. elokuuta 2013
Edistystä uralla
No ei tokikaan varsinaista ylenemistä eikä edes toivottavaa palkkakehitystä, mutta lukuisia muita edistysaskeleita.
Valittelin muistaakseni joskus - joko blogissa tai ehkä se olikin jonkun toisen blogin kommenteissa - että vatsani on geneettisesti skandinaavinen ja vaatii sapuskaa viimeistään puoliltapäivin. Olen onnistunut opettamaan sisäelimeni tavoille ja ruokailu siirtyy sujuvasti jo puoli yhteen.
Puhelimokat ehtivät jo vähentyä, kun uusi puhelinvaihteenhoitaja astui remmiin. Sitten pomot ottivat ja lähtivät kahdeksi viikoksi etähommiin Ticinoon. Puhelin- ja Skype-yhteys pätkivät parhaimmillaankin niin, etten erota edes, kumpi niistä on linjalla. Eihän niitä voi siirtää kollegallekaan eikä pyytää käyttämään meiliä, kun meillä on nähkääs jatkosopparineuvottelut kesken, ja pitäisi kai yrittää todistaa, että osaa edes nykyhommat, ennen kuin pyytää lisävastuita.
Työttömyyttä on ikävä harvemmin kuin ennen, mutta kyllä lomankinuaminen muodostaa toki oleellisen osan edellä mainittuja jatkoneuvotteluita. Vaikka vatsani on oppinut Keski-Euroopan kellolle, pääni ei ole oppinut niukoille lomaviikoille.
Mitähän tänne muuta? Tässä vielä tilinpäätös muinaisen loman to do -listasta:
Kaikki syömisasiat tsekkaan hoidetuiksi. Matkalaukku lihoi pokkareiden ansiosta lähemmäs kaksi kiloa, ja maksoin uskollisesti pankkikortilla kaiken, minkä voin, huvipuistorannekkeen mukaan lukien.
Hankaluuksia tuottivat ainoastaan käytöstavat. Saatoin vahingossa teititellä vanhoja ihmisiä, toivottelin holtittomasti mukavaa päivänjatkoa ja änkytin senttilitrakysymykselle (kaikesta saamastani preppaamisesta huolimatta).
Listan ulkopuolelta
1) Viittasin ihmisiin pronominilla "se", monikossa "nämä" tai "noi".
2) Kävin kaupassa iltaseitsemän jälkeen.
3) Ihmettelin edellistä tietysti kovaan ääneen, että kaikille tulisi varmasti selväksi, ettei "meillä Sveitsissä harrasteta tällaista".
4) Ihmettelin myös jäätelöpallojen isoa kokoa: pieninkin pallo oli varmaan tupla siihen verrattuna, mihin olin tottunut.
Valittelin muistaakseni joskus - joko blogissa tai ehkä se olikin jonkun toisen blogin kommenteissa - että vatsani on geneettisesti skandinaavinen ja vaatii sapuskaa viimeistään puoliltapäivin. Olen onnistunut opettamaan sisäelimeni tavoille ja ruokailu siirtyy sujuvasti jo puoli yhteen.
Puhelimokat ehtivät jo vähentyä, kun uusi puhelinvaihteenhoitaja astui remmiin. Sitten pomot ottivat ja lähtivät kahdeksi viikoksi etähommiin Ticinoon. Puhelin- ja Skype-yhteys pätkivät parhaimmillaankin niin, etten erota edes, kumpi niistä on linjalla. Eihän niitä voi siirtää kollegallekaan eikä pyytää käyttämään meiliä, kun meillä on nähkääs jatkosopparineuvottelut kesken, ja pitäisi kai yrittää todistaa, että osaa edes nykyhommat, ennen kuin pyytää lisävastuita.
Työttömyyttä on ikävä harvemmin kuin ennen, mutta kyllä lomankinuaminen muodostaa toki oleellisen osan edellä mainittuja jatkoneuvotteluita. Vaikka vatsani on oppinut Keski-Euroopan kellolle, pääni ei ole oppinut niukoille lomaviikoille.
Mitähän tänne muuta? Tässä vielä tilinpäätös muinaisen loman to do -listasta:
Kaikki syömisasiat tsekkaan hoidetuiksi. Matkalaukku lihoi pokkareiden ansiosta lähemmäs kaksi kiloa, ja maksoin uskollisesti pankkikortilla kaiken, minkä voin, huvipuistorannekkeen mukaan lukien.
Hankaluuksia tuottivat ainoastaan käytöstavat. Saatoin vahingossa teititellä vanhoja ihmisiä, toivottelin holtittomasti mukavaa päivänjatkoa ja änkytin senttilitrakysymykselle (kaikesta saamastani preppaamisesta huolimatta).
Listan ulkopuolelta
1) Viittasin ihmisiin pronominilla "se", monikossa "nämä" tai "noi".
2) Kävin kaupassa iltaseitsemän jälkeen.
3) Ihmettelin edellistä tietysti kovaan ääneen, että kaikille tulisi varmasti selväksi, ettei "meillä Sveitsissä harrasteta tällaista".
4) Ihmettelin myös jäätelöpallojen isoa kokoa: pieninkin pallo oli varmaan tupla siihen verrattuna, mihin olin tottunut.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Pääasiassa syöminen (eikun...)
Seuraavan viikon aikana aion ainakin...
1) Syödä mansikka-vaniljapehmiksen.
2) Ja uusiaperunoita. Ja savulohta - ja kertoa kaikille, että Sveitsistä saa paikallisten mielestä hyvää savulohta, vaikkei täkäläisellä savulla ole mitään tekemistä oikean kanssa.
3) Luonnollisena seurauksena kohdista 1 ja 2, lihoa vähintään kaksi kiloa.
4) Maksaa pankkikortilla 1,50 euroa maksavan ostoksen.
5) Lähteä edes kerran kaupasta / ravintolasta / kahvilasta huikkaamatta "Kiitosheimukavaapäivänjatkoa".
6) Mennä huvipuistoon.
7) Ostaa matkalaukuntäydeltä pokkareita.
8) Sinutella myyjiä, ja itse asiassa aivan kaikkia.
9) Tilata viiniä senttilitroina. (Voisiko joku kertoa, mikä eri vaihtoehdoista on normaali annos? Kiitti!)
Lisäksi (ja pääasiassa) aion tietysti tavata kaikkia ihania, joita en ole nähnyt moneen kuukauteen. Lomalomaloma!
1) Syödä mansikka-vaniljapehmiksen.
2) Ja uusiaperunoita. Ja savulohta - ja kertoa kaikille, että Sveitsistä saa paikallisten mielestä hyvää savulohta, vaikkei täkäläisellä savulla ole mitään tekemistä oikean kanssa.
3) Luonnollisena seurauksena kohdista 1 ja 2, lihoa vähintään kaksi kiloa.
4) Maksaa pankkikortilla 1,50 euroa maksavan ostoksen.
5) Lähteä edes kerran kaupasta / ravintolasta / kahvilasta huikkaamatta "Kiitosheimukavaapäivänjatkoa".
6) Mennä huvipuistoon.
7) Ostaa matkalaukuntäydeltä pokkareita.
8) Sinutella myyjiä, ja itse asiassa aivan kaikkia.
9) Tilata viiniä senttilitroina. (Voisiko joku kertoa, mikä eri vaihtoehdoista on normaali annos? Kiitti!)
Lisäksi (ja pääasiassa) aion tietysti tavata kaikkia ihania, joita en ole nähnyt moneen kuukauteen. Lomalomaloma!
torstai 13. kesäkuuta 2013
Puhelu pitoon ja muut eloonjäämisvinkit
Olen minäkin bloggari: pidän säädyttömän pitkiä taukoja, ja sitten vielä käytän suurimman osan tekstitilasta valittamiseen. Rakkaussuhteeni Sveitsiin on kuitenkin viime aikoina ollut kovilla, koska täällä on viimeiset kolme kuukautta satanut kuusi ja puoli päivää viikossa, ja loput ajasta byrokratia on potkinut alavatsaan oikein tosissaan.
Työelämä taas... Ei tämä nyt sentään ihan "Paholainen pukeutuu Pradaan ole", mutta kyllä pirulaisella on vähintään Burberryn trenssi.
Epäonnistumisista viisaana julkaisen selviytymisoppaani ensimmäisen osan: näin selviät puhelinkeskusteluista osaamatta ranskaa.
1) Klassikkokeino on tietysti pyytää soittajaa "vielä vahvistamaan sama asia sähköpostilla". Viestistä opit muun muassa monta näppärää erikoissanaa, jotka helpottavat asian selvittelyä omien kollegoiden kanssa. Kirjallinen muoto saattaa ratkaista myös ääntämisongelmista syntyneet virheet. Ihmettelin juurikin, miksi kollega kertoi asiakkaan tilanneen "boucletten" (kihara, kiehkura). Meilistä selvisi, että kyse olikin ranskalaisittain äännetystä "bookletista", mikä toki kustannusalalla on huomattavasti kysytympi tuote kuin hiustenkiharrus.
2) Kun puhelin soi, etkä ymmärrä kuka langalla on ja ketä hän yrittää tavoittaa, voit yrittää toki kerran (tai kaksi) kysellä lisätietoja. Jos et edelleenkään ymmärrä, laita tyyppi pitoon, pyörittele silmiäsi / selaa sisäistä puhelinluetteloa / päiviä Facebook-status, ja kun sopiva aika on kulunut, ota tyyppi pidosta ja sano, ettei kaivattu ihminen ollut paikalla. Ota viesti, josta hyvällä tsäkällä selviää, ketä yritettiin tavoittaa ja millä asialla. Huonolla tsäkällä selviää, että henkilö soitti alun perin aivan väärään numeroon, mutta eihän sitä enää voi sanoa.
3) Jos ymmärrät edes puolet eli sen, kenelle puhelu pitäisi siirtää, siirrä ja yhdistä saman tien. Se on työkaverille kökköä, koska hän vastaa puheluun kuin se tulisi sinulta, mutta oikeasti linjoilla onkin asiakas. Siksi puhelun jälkeen kannattaa soittaa perään ja pahoitella, "Sorry kun yhdistin niin nopeasti, mutta oma linjani soi JUURI samaan aikaan ja panikoin, kun en tunne puhelinsysteemiä..."
Luvassa vielä oppia ainakin sähköpostin käyttöön ja sosiaalisiin tilanteiisin, ehkä jossain vaiheessa jopa taisteluun byrokratiaa vastaan!
Työelämä taas... Ei tämä nyt sentään ihan "Paholainen pukeutuu Pradaan ole", mutta kyllä pirulaisella on vähintään Burberryn trenssi.
Epäonnistumisista viisaana julkaisen selviytymisoppaani ensimmäisen osan: näin selviät puhelinkeskusteluista osaamatta ranskaa.
1) Klassikkokeino on tietysti pyytää soittajaa "vielä vahvistamaan sama asia sähköpostilla". Viestistä opit muun muassa monta näppärää erikoissanaa, jotka helpottavat asian selvittelyä omien kollegoiden kanssa. Kirjallinen muoto saattaa ratkaista myös ääntämisongelmista syntyneet virheet. Ihmettelin juurikin, miksi kollega kertoi asiakkaan tilanneen "boucletten" (kihara, kiehkura). Meilistä selvisi, että kyse olikin ranskalaisittain äännetystä "bookletista", mikä toki kustannusalalla on huomattavasti kysytympi tuote kuin hiustenkiharrus.
2) Kun puhelin soi, etkä ymmärrä kuka langalla on ja ketä hän yrittää tavoittaa, voit yrittää toki kerran (tai kaksi) kysellä lisätietoja. Jos et edelleenkään ymmärrä, laita tyyppi pitoon, pyörittele silmiäsi / selaa sisäistä puhelinluetteloa / päiviä Facebook-status, ja kun sopiva aika on kulunut, ota tyyppi pidosta ja sano, ettei kaivattu ihminen ollut paikalla. Ota viesti, josta hyvällä tsäkällä selviää, ketä yritettiin tavoittaa ja millä asialla. Huonolla tsäkällä selviää, että henkilö soitti alun perin aivan väärään numeroon, mutta eihän sitä enää voi sanoa.
3) Jos ymmärrät edes puolet eli sen, kenelle puhelu pitäisi siirtää, siirrä ja yhdistä saman tien. Se on työkaverille kökköä, koska hän vastaa puheluun kuin se tulisi sinulta, mutta oikeasti linjoilla onkin asiakas. Siksi puhelun jälkeen kannattaa soittaa perään ja pahoitella, "Sorry kun yhdistin niin nopeasti, mutta oma linjani soi JUURI samaan aikaan ja panikoin, kun en tunne puhelinsysteemiä..."
Luvassa vielä oppia ainakin sähköpostin käyttöön ja sosiaalisiin tilanteiisin, ehkä jossain vaiheessa jopa taisteluun byrokratiaa vastaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)