Edistystä uralla

No ei tokikaan varsinaista ylenemistä eikä edes toivottavaa palkkakehitystä, mutta lukuisia muita edistysaskeleita.

Valittelin muistaakseni joskus - joko blogissa tai ehkä se olikin jonkun toisen blogin kommenteissa - että vatsani on geneettisesti skandinaavinen ja vaatii sapuskaa viimeistään puoliltapäivin. Olen onnistunut opettamaan sisäelimeni tavoille ja ruokailu siirtyy sujuvasti jo puoli yhteen.

Puhelimokat ehtivät jo vähentyä, kun uusi puhelinvaihteenhoitaja astui remmiin. Sitten pomot ottivat ja lähtivät kahdeksi viikoksi etähommiin Ticinoon. Puhelin- ja Skype-yhteys pätkivät parhaimmillaankin niin, etten erota edes, kumpi niistä on linjalla. Eihän niitä voi siirtää kollegallekaan eikä pyytää käyttämään meiliä, kun meillä on nähkääs jatkosopparineuvottelut kesken, ja pitäisi kai yrittää todistaa, että osaa edes nykyhommat, ennen kuin pyytää lisävastuita.

Työttömyyttä on ikävä harvemmin kuin ennen, mutta kyllä lomankinuaminen muodostaa toki oleellisen osan edellä mainittuja jatkoneuvotteluita. Vaikka vatsani on oppinut Keski-Euroopan kellolle, pääni ei ole oppinut niukoille lomaviikoille.

Mitähän tänne muuta? Tässä vielä tilinpäätös muinaisen loman to do -listasta:

Kaikki syömisasiat tsekkaan hoidetuiksi. Matkalaukku lihoi pokkareiden ansiosta lähemmäs kaksi kiloa, ja maksoin uskollisesti pankkikortilla kaiken, minkä voin, huvipuistorannekkeen mukaan lukien.

Hankaluuksia tuottivat ainoastaan käytöstavat. Saatoin vahingossa teititellä vanhoja ihmisiä, toivottelin holtittomasti mukavaa päivänjatkoa ja änkytin senttilitrakysymykselle (kaikesta saamastani preppaamisesta huolimatta).

Listan ulkopuolelta
1) Viittasin ihmisiin pronominilla "se", monikossa "nämä" tai "noi".
2) Kävin kaupassa iltaseitsemän jälkeen.
3) Ihmettelin edellistä tietysti kovaan ääneen, että kaikille tulisi varmasti selväksi, ettei "meillä Sveitsissä harrasteta tällaista".
4) Ihmettelin myös jäätelöpallojen isoa kokoa: pieninkin pallo oli varmaan tupla siihen verrattuna, mihin olin tottunut.