torstai 4. huhtikuuta 2013

Oman elämänsä vakuutusmatemaatikko

Olen viime päivät yrittänyt valita itselleni sairausvakuutusta. Sveitsissä on kaikilla oltava pakollinen perusvakuutus, jonka saa ottaa haluamastaa vakuutusyhtiöstä, ja lisäksi (=lisärahalla) saa aika lailla mitä vain.

Valinta on tietysti vaikea. Perusvakuutus kattaa aina samat asiat, ja hintakin vaihtelee vain pienessä haarukassa. Sitten alkaa sellaisten asioiden pohdinta, joita en normaalisti mieti lainkaan.

Aloitetaan helpoimmista: Perusvakuutus kattaa sairaalahoidon kotikantonissa. Lisämaksusta sen saa laajennettua koko maahan. Ei vaikeaa: onnettomuudet ja sairastumiset eivät katso paikkaa ja aikaa, joten sairaalavakuutus on oltava koko maan kattava. Samalla logiikalla mukaan lähtee onnettomuudet ja äkilliset sairaudet ulkomailla korvaava lisäosa.

Rinnefanin on helppo ruksia myös kohta "etsintä ja pelastukset", sillä perusvakuutus kattaa esimerkiksi rinnepelastuksen kuluista vain puolet, ja senkin vain Sveitsissä. Jo pieni venähdys rinteessä voi kuitenkin tietää muutaman satasen evakuointimaksua, joten vakuutus on hyvä olla olemassa.

Hammasvakuutuskin on vielä helpohko ruksittava, sillä se kattaa kolme neljännestä hammaslääkärilaskuista, ja jo yhden reiän paikkaus tietää monen satasen laskua. Sitten meneekin jo hiukan hankalammaksi: tarvitsenko hammaskirurgiaa? Ja jos tarvitsen, miten usein, ja maksaako se niin paljon, että vakuutus tulee kannattavaksi?

Tässä vaiheessa pitäisi myös osata päättää, haluanko vakuutuksen kattavan sairaalahoidon yksityishuoneessa, kahden hengen huoneessa vai kelpaako minulle ryhmähuone. Tai tarvitsenko kenties matkakulukorvauksia lääkärikäynneiltä. Erillisellä vakuutuspalasella saisin korvauksia myös rutiinitarkastuksista, luonnonlääkkeistä, rokotuksista, psykoterapiasta ja lepolomista tilanteen niitä vaatiessa.

Hinnoittelu tietysti on kaikkea muuta kuin selkeää, sillä jokainen firma hinnoittelee osasensa omalla tavallaan, ja esimerkiksi useamman lisäosan ottaja saattaa saada alennuksen.Yhteistä kaikille on vain, että vakuutus maksaa tuhansia frangeja vuodessa, joten aivan joka ruutua ei kannata ruksia.

Hyvää minusta systeemissä on se, että jokainen voi kilpailuttaa vakuutuksensa itse, valita sen mitä tarvitsee, eikä tarvitse huolehtia siitä, maksaako tupakoivan tai ylipainoisen naapurin huonoista elintavoista. Eikä voi syyttää kuin itseään, jos joku hoito tai tutkimus ei kuulukaan vakuutuksen korvattavaksi.

Toisaalta taas ihmiset ovat melko eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kuka osaa ja ehtii tutkia kaiken pienellä präntätyn. Maahanmuuttajien selviämiseen vaikuttaa myös kielitaito. Lisäksi vakuutuksen hinta on sama, siis törkeän kallis, myös pienituloisille. Omavastuutkin ovat terveyskeskusmaksuihin tottuneille isoja: 500 frangin vuosittainen omavastuu ja sitä ylittävältä osalta kymmenen prosenttia kuluista.

Paitsi, jos pienemmästä omavastuusta on maksanut ekstraa.

8 kommenttia:

  1. Tuo Sveitsin sairasvakuutusviidakko on kyllä aikamoinen, puhuimme siitä viimeksi tänään koska Suomen vakuutusyhtiöt ovat kovasti kiristäneet laskuvakuutusten myöntämistä viime aikoina. Oma vakuutusyhtiömme ei enää myy offarivahinkoja korvaavia vakuutuksia mistään hinnasta - ja offariksi lasketaan siis se, että poistut ajetusta rinteestä. Iso jurputi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, iso jurputi todella. Kurja juttu, jos vakuutusyhtiötä joutuu vaihtamaan kokonaan siksi, ettei saa haluamaansa vakuutusta, tai pilkkomaan vakuutukset useampaan paikkaan.

      Olen joskus miettinyt, että jos onnettomuus sattuu offarissa, menisikö vakuutusyhtiölle läpi selitys, että menetti suksien hallinnan rinteessä ja sitten vain joutui sinne reunakepin väärälle puolelle ;)

      Poista
  2. Itse olen tykästynyt Sveitsin systeemiin. Sen ollut minulle jotenkin alusta asti selkeämpi kuin Suomen systeemi koskaan oli. Suomessa minua on aina jotenkin hämmentänyt nämä kunnallis-, työpaikka- ja yksityislääkärihommat. Täällä taasen on idea helppo: kaikki yksitystä... ja omalla kohdalla on toistaiseksi toiminut moitteetta.
    Jos on tarpeeksi pienituloinen, niin silloin saa tukea vakuutuksen maksuun...en tosin kyllä tiedä, että mikä on tuloraja. Kieliongelmasta olet kyllä varmasti osittain oikeassa.
    Me ollaan miehen kanssa myös päätetty tukea Regaa, joka on ehkä sinullekkin tuttu: www.rega.ch. Näin ollen, mikäli vakuutus ei jostain syystä korvaa pelastuslentoa, niin rega maksaa kulut, mikäli olet tukija. Mielestäni aika kiva systeemi, jota ei Suomessa taida olla olemassa.

    Kevät?terkut Thurgausta
    Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kun tämän viidakon jaksaa kerran kahlata läpi ja saa valintansa tehtyä, homma muuttuu huomattavasti helpommaksi ja selkeämmäksi. Sitä todella mietin, miten selviytyvät ne ranskan- ja ehkä englannintaidottomatkin maahanmuuttajat, jotka tulevat maahan muuten kuin työn perässä. Työn perässä muuttajien apunahan on usein työpaikan henkilöstöosasto.

      Hyvä vinkki tuo Rega, täytyykin siihen tutustua! Mielenkiintoista kuulla myös, että pienituloiset saavat apua vakuutusmaksuihin. Ilmeisesti kukaan lähipiirissäni ei vain ole riittävän pienituloinen :) Ja varmaan vakuutusmaksuista valittaminen on osa sveitsiläistä small talkia: aihe, josta kaikki ovat turvallisesti samaa mieltä.

      Aurinkoista päivää Thurgauhun!

      Poista
  3. Mitenköhän vakuutuksen ottaminen onnistuu henkilöltä, jolla on jo todettu jokin vaikea perussairaus? Onko sen saaminen Yhdysvaltojen malliin vaikeaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen miettinyt minäkin, ja varmaan viime kädessä on tosi sairaus- ja vakuutusyhtiökohtausta. Pakollinen perusvakuutus varmastikin korvaa myös olemassaolevan sairauden hoitoa tiettyyn pisteeseen asti, mutta lisävakuutuksia siltä osin on varmasti vaikea saada.

      Törmäsin jossain paperissa myös sellaiseen pykälään, että äitiysvakuutuksen voimaanastumisessa on vuoden karenssi, eli raskauteen liittyviä kuluja korvattaisiin vasta, jos raskaus alkaa vuoden päästä muutosta. Tiedä sitten, miten käy niille, jotka ovat vaikka maahan tullessaan raskaana.

      Poista
  4. Toivottavasti tosiaan pienituloiset saavat noihin apua. Yhdysvalloissa tajusi viimeistään siellä asuessa, kuinka totaalisen kamalaa täysin yksityisiin vakuutuksiin perustuva systeemi voi pahimmillaan olla. Esim telkkarissa kerrottiin naisesta, joka oli sairastunut syöpään ja mennyt sen verran pahaan kuntoon, ettei työssäkäynti enää onnistunut, joten oli saanut potkut. Tällöin työpaikan maksama sairasvakuutus loppui, ja naisen kotikaupungista oli suljettu viimeinenkin julkisin varoin toiminut sairaala, joten hänellä ei ollut varaa hoitaa syöpäänsä, jossa kyllä hoidettuna ennuste olisi ollut erinomainen, mutta hoitamattomana... noh. Ja sitten on tietenkin tämä "people of Walmart"-ilmiö, joka meidänkin Walmartisamme näkyi, sillä halvemmassa ruokakaupassa ihmiset NÄYTTIVÄT selvästi sairaammilta (= ylipainoisemmilta, lonkkavikaisemmilta, huonohampaisemmilta, kalpeammilta) kuin kalliimmassa ja laadukkaammassa ruokakaupassa.

    Noh, mutta sellaista. Jos nyt oikeasti kommentoisin jotenkin tätä aihetta, niin jos yksityishuoneessa hoidattaminen ei lisää merkittävästi kustannuksia, se saattaa olla hintansa väärti. Itse kaksi vuotta sitten makasin viikon sairaalassa kolmen hengen huoneessa. Toinen huonekavereista oli mukava - tulimme hyvin juttuun, joten meistä oli seuraa toisillemme, ja lisäksi osasimme kertoa toistemme vieraille, että "hän on juuri nyt vessassa" tms - mutta toinen oli dementoitunut vanha nainen, joka herätti minut joka yö huutamalla ja kiroilemalla. Kipujen takia kun öisin ei muutenkaan ollut helppo saada unta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä sentään perusvakuutus, joka on pakko myöntää kaikille, on kohtuullisen kattava, myös jo olemassa olevien sairauksien osalta, joista joku ylempänä kyseli. Joiltakin osin perusvakuutus on jopa yllättävän kattava, siihen sisältyy esimerkiksi 2 x 2 tuntia psykoterapiaa viikossa, ja kuntoutusviikkoja yms., jos ne ovat lääkärin määräämiä.

      Rahalla tosiaan saa vaikka yksityishuoneen, mutta se sitten vasta maksaakin. Joutuu laskemaan mm. sitä, tuleeko halvemmaksi lopulta maksaa yksityinen / semi-privee-huone kuitenkin itse kuin maksaa vaikka satanen tai pari kuukaudessa. Kaikkeahan saa sitten loppujen lopuksi rahalla. Hankaluus tulee juuri siitä, että on hankala ennakoida omia sairauksia ja sitä, millaista palvelua silloin kaipaa, varsinkaan kun ei ole paljoa sairastanut.

      Poista