Aamuille, jolloin voi päättää, jaksaako nousta ylös vai haluaisiko nukkua vielä pari tuntia.
Kahden tunnin kävelylenkeille iltapäiväauringossa.
Hiljaisen ajan uimahallireissuille, joilla rata tarvitsee jakaa korkeintaan kahden muun uimarin kanssa.
Pinaatti-ricottacannelloneille arkiruokana.
Neljän tunnin kohotusta vaativille hampurilaissämpylöille.
How I met your mother -maratoneille aamun kolmannen teemukin ääressä.
Ex tempore -viikonloppumatkoille, jotka alkavat jo torstai-iltana, kun mies saa yllättäen vapaapäivän tööistä.
Mutta ei kuitenkaan teille, rakkaat blogin lukijat. En häviä blogosfääristä, menen vain töihin. Maanantaina.
Viimeviikkoinen työhaastattelu ei poikinut kakkoskierrosta vaan puolen vuoden työsopimuksen. Aivan tarkalleen en osaa sanoa, mitä työni pitää sisällään, mutta joka tapauksessa pysyn omalla alallani, otan lähinnä pienen sivuaskeleen siitä, mitä Suomessa tein. Sitä täytyy pitää näillä naisille ja ulkomaalaisille erityisen nihkeillä työmarkkinoilla ihmeenä.
Kun olin jättämässä työtäni Suomessa reilu vuosi sitten, olin peloissani. Pelkäsin lähinnä kahta asiaa: etten enää ikinä löydä työtä ja että tulen hulluksi kotona lusmuillessani, sillä en ole mikään kotirouvatyyppi.
Pitkään toimettomuutta kestikin, ja nyt voin kokemuksen tuomalla varmuudella sanoa, että kotirouvatyyppisyyteeni ei harjoittelulla lisääntynyt. Sen kuitenkin huomasin, että katastrofiskenaariossakin on sellaisia puolia, jotka tekevät siitä varsin siedettävän. Joista oppii jopa nauttimaan. Ja joita jää kaipaamaan, kun parempi aika vihdoin koittaa.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
MAHTAVAA! Onnea miljoonasti ja mukavaa eka työpäivää maanantaina!
VastaaPoistaKiitos, Sannabanana :)
PoistaJapadapaduu! Ja onnenpotku peffallesi maanantaina. Kai yksi mustelma siihen lisää mahtuu.
VastaaPoistaKiitos onnenpotkusta! Vanhat mustelmat ovatkin mukavasti hälvenneet, niin että yksi mahtuu sekaan oikein hyvin.
PoistaIhanaa!! Paljon paljon onnea!!! :)
VastaaPoista/Mariia
Kiitos, Mariia! Selvästi aktiivinen peukunpitäminen auttoi.
PoistaHih, hyvää peukkujumppaa. ;)
Poista/Mariia
Upeaa Leidi, onneksi olkoon!! :) Mullakin on työnhaku-urakka kohtapuoliin edessä, mutta onnekseni en ole kokenut että olisi naisena/ulkomaalaisena (kun täällä jo asuu) erityisen hankalaa - varmaan riippuu alasta! Joka tapauksessa, hienoa!
VastaaPoistaKiitos, Piretta!
PoistaKiva kuulla, että työnhaku ei ainakaan kaikilla ole totaalisen tahmeaa. Varsinkin Geneven alueella kaikki tuntuvat valittelevan, että vuosienkaan hakuprosessi ei johda mihinkään, ja että korkeakoulutetuille ei tahdo löytyä koulutusta vastaavaa työtä. Oma työni on niin sidoksissa kieleen, että jo siksi on hankalaa, kun vastassa on aina läjä natiiveja ranskankielisiä, tai jos kyse on englanninkielisestä työstä, niin natiiveja englanninkielisiä.
Tsemppiä työnhakuun, toivottavasti tärppää! Se varmasti helpottaa, että on jo työ- (ja elämän)kokemusta Sveitsistä.
Onpa mahtavaa, ja omalta alalta vielä! Jei! Onnea! :)
VastaaPoistaVähän muuten ehdin jo säikähtää tuota otsikkoasi! :D
PoistaKiitos, Riina! Myönnän, että provosoin vähän tahallani otsikolla ;) En sentään malta blogista luopua, vaan yritän löytää aikaa blogille jostain välistä. Pitäähän sitä suomeakin treenata, ettei ihan geneveläisty.
PoistaOnnea! Mahtavaa! Tosi upea juttu. Kerrothan lisää...?
VastaaPoistaKiitokset, Ump! Raporttia seuraa :)
PoistaIsosti onnea!
VastaaPoistaIsot kiitokset, Luimupupu!
PoistaOnneksi olkoon! Tänään se on tainnut olla se ensimmäinen työpäivä? Toivottavasti meni hyvin!
VastaaPoistaKiitos! Ensimmäinen työpäivä oli eilen, ja ainakin toistaiseksi olen sekä hengissä että työsuhteessa ;)
PoistaHei ja paljon onnea, sinnikkyys työnhaussa palkittiin nyt; kannatti tehdä niitä hakemuksia, muuten et olisi tässä nyt eli töissä kaiketi tänään. Olen iloinen puolestasi!
VastaaPoistaKiitos, Lotta! Niin monta kertaa kuin hakemusprosessin aikana ajattelinkin, että taas tähänkin hakemukseen tulee "non, merci". Mutta niin se vain on, että lopulta tarvitsee vain yhden työpaikan kerrallaan, ja se yksi kyllä, kiitos vie jo pitkälle ;)
PoistaVähän myöhässä tulee onnittelut, koska olen huomannut, ettei blogejakaan ehdi työssäkäyvä lukea niin paljon kuin kotirouva, mutta onneksi olkoon! Ja onhan vielä viikonloput noita kävelylenkkejä ja hampurilaissämpylöitä varten. :)
VastaaPoistaKiitos onnitteluista, Jenni! Olen huomannut saman, että eipä sitä tosiaan ehdi enää niin lukeakaan, eikä keskittyä niin, että saisi kommentin aikaiseksi. Ehkä tämä tästä tasaantuu :)
PoistaIloiset onnittelut! :)
VastaaPoistaIloiset kiitokset! (Positiiviset fiilikset siis vielä näin kahden ja puolen työviikon jäljiltä.)
Poista