Viime viikot ovat pitäneet sisällään paljon ensimmäisiä: ensimmäisen sukupuolispesifin tittelin, ensimmäisen mokan uudessa työssä, ensimmäisen rakon joka aiheutuu siitä, että kengät ovat jalassa ihan koko päivän, ensimmäisen kokemuksen siitä, kun ratuatieasemalla joutuu aamuruuhkassa jonottamaan rappusiin.
Ei varmaan yllätä, että yksi isoimmista kompastuskivistä on kieli, kaikesta harjoittelusta huolimatta. Sveitsiläiset jakautuvat ulkomaanelävien kielimokien suhteen kahteen kategoriaan.
Ensinnäkin ovat valistajat, joiden erityinen rakkaudenkohde on sveitsiläinen numerojärjestelmä. Heidät tunnistaa helposti: kun olet sanonut ison kymmenluvun väärin, otsa rypistyy ja etusormi nousee pystyyn.
Pieni ulkomaalainen onkin ihan pulassa, kun ulkoaopetellut ranskankieliset "neljä-kaksikymmentä-kaksitoista" -tyyppiset lukemat eivät enää ole voimassa. Tilalla ovat hiukan yksinkertaisemmat septante, huitante ja nonante.
Paitsi Genevessä, Ranskan ja Sveitsin rajaseuduilla, missä siirrytään kaiken epäloogisuuden huipentumaan: luetellaan joka toinen sveitsiläisittäin, joka toinen ranskalaisittain. On septante, quatre-vingts, nonante. Jos haluaa välttyä jatkuvalta numerovalistukselta, on pidettävä mielessä kaksi numerojärjestelmää ja jokaisen keskustelukumppanin kotimaa ja -kantoni.
Onneksi numeronihilistit ovat vain yksi kielikoulukunta. Toisen filosofian voisi tiivistää työkaverini lausahdukseen: "Tämä on Geneve, ei täällä kukaan ole sveitsiläinen." Huhun mukaan tämän koulukunnan jäsenet pitävät pikkumokia vain söpöinä. Ryhmään kuuluvat tunnistaa siitä, että kun avaat suusi, he kysyvät seuraavaksi, mistä olet peräisin ja aloittavat sujuvan small talkin (lue: loputtoman kysymyslistan) Suomesta.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Enpä ollut tuosta sekaisin sveitsiksi ja ranskaksi laskemisesta kuullutkaan. Saksankielisellä alueella ei koskaan voi tietää, miten pitää kiittää Danke vilmal, Merci vilmal vai jompikumpi ilman vilmalia...
VastaaPoistaTuntuu, että aina, kun luulen oppineeni jonkin jutun, se onkin voimassa vain yhdessä kantonissa :) Mitä saksankieliset tekivät, jos kiitti väärällä tavalla?
PoistaUlkolaisparka saa tietenkin paljon anteeksi. Yleensä vastapuoli vain kiittää omalla tavallaan, usein saman kaupan kaupan kassat keskenään eri tavalla...
VastaaPoistaHeippa, "hiljainen" lukija ilmoittautuu :) Blogissani on sinulle haaste. Toivottavasti tykkäät ja ehdit jossain vaiheessa vastailla. Ja onnea työpaikan johdosta! T. Ida Tallinnasta
VastaaPoistaHei, Ida,ja tervetuloa joukkoon! Kiitos haasteesta, vastaan siihen heti kun ennätän :)
PoistaMoikka Leidi,
VastaaPoistaMä puhuin sveitsiläisestä laskutavasta mun ystävän kanssa pari päivää sitten. Musta se on ihana. En oo ikinä ymmärtänyt ranskalaisten yhteenlaskuja. Toi on niin paljon järkevämpi ja helpompi. Mä kotiuduin Genevestä pari päivää sitten ja pidin kaupungista. Sää ei kyllä suosinut. Vettä tuli joka päivä eikä me nähty Le Salène'lta mitään. Mont Blanc ja Jurakin näkyi vain hetkellisesti. Ehkä ensi kerralla on parempi onni. :D
Kivaa, että jaksat bloggailla töiden ohella. :)
/Mariia
Moi Mariia,
PoistaVoi, näköalat eivät tosiaan ole viime viikkoina suosineet, mutta onneksi Sveitissä on muitakin hyviä puolia :) Kiva, että tykkäsit kaupungista! Itse asiassa kuulin just muutama päivä sitten jonkun puhuvan suomea kaupungilla, olitkohan se sinä? ;) Hauskaa vappua!
Heh, jos se olin minä, niin toivottavasti en sanonut mitään tyhmää. ;) Ja kiitos vappu-toivotuksista. Se meni palautuessa reissusta. "Onneksi" maanantaina alkaa työt niin pääsee taas arkirytmiin. :) Mukavaa viikonloppua! :)
Poista/Mariia