Kun muutin pois Suomesta, ostin itselleni turvallisuutta jättämälläni omistusasuntoni vuokralle. Tuntui turvalliselta, että olisi olemassa paikka, johon palata, ja ainahan vuokralaisia jostain löytää.
Nyt on aika maksaa puolen vuoden turvallisuudentunteesta, sillä vuokralaiset ovat vaihtumassa jo toiseen kertaan. Ensimmäinen vuokrasuhde oli tarkoituksellakin lyhyt, sillä asuntoon evakuoitui tuttavani putkiremonttia pakoon. Nykyisten vuokralaisten piti kuitenkin viihtyä vuosia - vuokrasopimuksen irtisanomisilmoitus tuli alle kahden kuukauden asumisen jälkeen.
En jaksa hokea, että muutos tekee hyvää, mutta opettaapa se ainakin lisäämään vuokraopimukseen pykälän, että ensimmäinen irtisanoutumismahdollisuus on 11 kuukauden kuluttua.
Onneksi on ystävä, joka rientää tarvittaessa hätiin ja järjestää kalenteriinsa tilaa asuntonäytölle tai parille. Vaikka siis joillekin ystäville tunnin aikaero tuntuu olevan liikaa, on onneksi myös niitä toisenlaisia: jotka ovat aikaeron vuoksi aina tunnin edellä.
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti