Muutos tekee hyvää

On vain hyväksi, että rutiinit rikkoutuvat ja joutuu ulos mukavuusalueeltaan, olen toistellut itselleni tiiviisti koko viikon. Todistelulle on tarvetta esimerkiksi aamulla moottitiellä, kesälomien kunniaksi sentään ruuhkattomalta, kun yritän vakuuttaa itselleni, että vakionopeudensäädin ei toimi joka päivä eri tavoin vaan siinä ihan varmasti on joku käyttölogiikka. Toistaiseksi en kuitenkaan ole löytänyt esimerkiksi vehkeen sammuttamiselle muuta logiikkaa kuin voimakas, äkillinen jarrutus, ja toivon, että perässä ajava, turvaväliä tuntematonkin muistaa arvostaa (nopeuden) vaihtelua.

Vakuuttelu jatkuu koko aamupäivän, kun opettelen uuden kielenopettajan rutiineille ja sveitsinsaksalaisten jäyhyydelle. Ulkomaalaisena tuntuu vain olevan helpompi tutustua muihin ulkomaalaisiin! Mulkaisujen koulimana olen sentään oppinut, en nyt viittaamaan, mutta muuten osoittamaan, että voisin ottaa puheenvuoron seuraavana, en kesken toisen ihmisen kommentin.

Uskoni muutoksen hyväätekevään voimaan loppuu yleensä puoleenpäivään mennessä, kun olen seitsemännen kerran eksynyt yliopiston käytäville. Ymmärrän hyvin, miksi sanotaan "parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas".

Ymmärrän konkreettisesti myös, miksi ranskankielisessä maailmassa kannattaa osata ranskaa. Menin ostamaan yliopiston pysäköintilupaa, jonka voi ottaa kuukaudeksi kerrallaan. Selvitin tilanteeni parkkeerauksesta vastaavalle tyypille, joka kertoi, että luvat myydään kalenterikuukausiksi, joten minun pitäisi ostaa oma heinäkuulle ja taas uusi elokuulle. Ratkaisuksi hän ehdotti, että myy minulle elokuun luvan ja että saan heinäkuun viimeisen viikon ilmaiseksi - muutenhan joutuisin maksamaan täyden kuukauden vain muutamasta päivästä. Kiitin, toivotin mukavat päivänjatkot ja jäin pakkailemaan laukkuani vähän matkan päähän. Siitä kuuntelin, miten sama parkkivirkailija myi seuraavalle, englanninkieliselle, ostajalle täysin mukisematta heinäkuun luvan täyteen hintaan.