Suomen-visiitti on ensimmaisen kahdentoista tunnin aikana pannut korvani koetukselle - ja nyt valitettavasti myos lukijoiden silmat, silla joudun kirjoittamaan ilman erikoismerkkeja. Pahoittelen!
Ensimmainen huomioni Helsinki-turistina on, etta suomalaiset kiroilevat valtavan paljon! Kuunnellessani ratikkapysakilla nuoren naisen lomasuunnitelmia mietin hetken, onko Helsinkiin rakennettu uusi kaupunginosa tai kutsutaanko jotain aluetta kenties nykyaan "Saatanaksi"...
Tai ehka olen vain elanyt huonon kielitaidon suojaamaa elamaa.
Paasin kuitenkin hotelliin saakka, vaihdoin huonetta vain kerran ja yritin nukkua. Valoisuus taittui verhoilla, mutta sitten alkoi kuulua tuttu inina. Hyttynen! Mokkiefekti oli taattu: inina kuuluu, mutta yritapa tappaa otus niin mitaan ei nay.
Ai niin, kahvi on kamalan pahaa! Muuten kaikki hyvin!
Naistutkimuksen maisteri muuttaa maahan, jossa naiset saivat äänioikeuden kolme vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Hei sinä Samppanjanainen! Kyllä olisi kiinnostanut tavata, mutta tiemme kävivät ristiin.
VastaaPoistaHyttysistä ja kahvista olen samaa mieltä.
Olen juuri tilannut lastin hyvää kahvia Roomasta.
Ajattelen sinua, sillä muistaakseni teillä on parhaillaan tänään tapaaminen Helsingissä. Ehdotin yhteistä Skypeä, mutta se ei saavuttanut laajempaa kiinnostusta (:
Terveiset kuitenkin kaikille!
Toivottavasti aikataulut menevät seuraavalla kerralla vähemmän ristiin! Siihen saakka hyviä kahvihetkiä :)
PoistaTotta. Suomalaiset ovat aina kiroilleet paljon, varsinkin miehet. Saatanat, pirut ja helvetit ovat kaiketi kansainvälisiä kirosanoja (saksaksi:Satansbraten, zum Teufel noch mal, geh zur Hölle jne.). Puhe paljastaa puhujan sivistystason. Vierastan v-sanoja, joita näköjään jopa yle:n naistoimittajatkin viljelevät puheessaan. Taitaa olla jotenkin "cool" tai muotia käyttää niitä. Enää ei näköjään kelpaa, että joku asia kiukuttaa, ärsyttää, ottaa aivoon, potuttaa tms., vaan puhelkielen käyttö on surkastunut siihen v-sanaan. Onneksi maailmalla vain harvat ymmärävät suomea, joten kiroilkoot vain suomalaiset rauhassa keskenään koti-Suomessa.Mikä minä olen heitä opettamaan! Ulkosuomalaisena minunhan ei tarvitse sitä joka päivä kuunnella.Riittää, että tuttavaporukassa äidinkielen puhetaito jotenkuten säilyy vuosikymmenet.
VastaaPoistaJuuri näin, kiroilkoot keskenään :) Huomasin, että vaikka olin ollut poissa Suomesta vain muutaman kuukauden, oma puhe kuulosti kumman muodolliselta ja jäykältä suomalaiskavereihin verrattuina. Nopeastihan se siitä taas vertyi.
Poista